Kun viimeksi mentiin kaksi peräkkäistä vuotta niin, ettei Real Madrid tai Barcelona voittanut La Ligaa, Iron Maiden oli vasta uusi tulokas Euroopan musiikkikartalla, ensimmäinen Rambo oli juuri ilmestynyt ja Andoni Goikoetxea pelasi uransa parhaita vuosia.

Ensi keväänä, lähes 40 vuotta myöhemmin, saatamme nähdä historian toistavan itseään. Niin suuri on kaaos sekä Madridissa että Kataloniassa tällä hetkellä.

Kumpikin seura toki aloitti kautensa melko vakuuttavasti. Real tyylitteli 4-1-voittoon totutusti Karim Benzeman johdolla, samalla kun Barcelona kaatoi hienon viime kauden pelanneen Real Sociedadin 4-2 – egosta päätellen uuden ykköskärkensä kahdella osumalla. Silti kysymyksiä leijuu näiden jättiläisten yllä enemmän kuin vastauksia.

Toinen viikonloppu toi sitten jotain odotetumpaa. Kumpikin joukkueista kompuroi häpeällisen tasapelin, Barca Athletic Bilbaon, Real Levanten, vieraana, eikä kumpikaan olisi ansainnut pelistään juuri sen enempää.

Lionel Messin lähdöstä on otettu irti jo kaikki mahdollinen. Mediarevittelystä huolimatta argentiinalaisen lähtö ei tee Barcelonasta huonoa joukkuetta. Paperilla katalonialaisseuralla on edelleen jopa koko sarjan kovin miehistö. Henkisesti seuran historian parhaan pelaajan lähtö kuitenkin tekee Barcelonasta raajarikon.

Nimimiehet ovat viime kausina alisuorittaneet viikonlopusta toiseen, eikä seuran ympärillä leijuva myrsky tee tason nostamisesta ainakaan helpompaa. Jos Antoine Griezmann, Philippe Coutinho ja kumppanit eivät onnistu nousemaan Messin varjosta parrasvaloihin, ei Camp Noulla tarvitse haaveilla liigamestaruudesta. Seuran katastrofaalinen taloustilanne, joka voi pahimmillaan johtaa jopa joukkueen sisäisiin erimielisyyksiin, vain korostaa synkkää taivasta Barcelonan yllä.

Madridissa tilanne on päinvastainen. Seura toivoo, että se saa maksimit irti tähdistä, jotka jatkavat lähtöhuhuista huolimatta Santiago Bernabéulla. Hyökkäyksessä, jälleen kerran, makaa paljon sen varassa, että loukkaantumisista kärsineet Eden Hazard ja Gareth Bale onnistuvat nostamaan tasoaan ja pysymään ehjinä.

Luotettava, mutta ikääntyvä keskikenttätrio huutaa tuuraajia, mutta jostain syystä yksikään Madridiin saapuva valmentaja ei nähnyt Martin Ødegaardille käyttöä. Uusittu puolustuslinja on niin ikään vankka, mutta ohut, sillä laajuutta ei ole käytännössä yhtään. Toisaalta myös Los Blancos on Sergio Ramosin poistumisen myötä historiallisen johtajatyhjiön edessä.

Onko väylä auki Atléticolle…

Kahden suuren kompurointi avaa luonnollisesti tilaa uusille mestariehdokkaille. La Liga on tällä hetkellä Atlético Madridin hävittäväksi. Diego Simeonen miehistöllä on historiallinen tilaisuus napata tuplamestaruus, ensimmäisenä seurana Barcelonaa tai Real Madridia lukuun ottamatta 40 vuoteen.

Atlético oli viime kaudella lopulta itse oikeutettu kuningas, ja tälle kaudelle joukkue on vain vahvistunut. Merkittäviä lähtijöitä ei ole, mutta tulopuolelta löytyy Udinesesta siirtynyt mahtava Rodrigo de Paul, minkä lisäksi hyökkäystä ollaan vahvistamassa Dusan Vlahovićin, Matheus Cunhan tai Lautaro Martínezin muodossa. Lisäksi täysikuntoinen João Félix on valmis ottamaan entistä suurempaa roolia Los Colchonerosin hyökkäyksessä.

Toisaalta vahvistukset ovat myös tarpeen, sillä joukkue ylisuoritti viime kaudella maaliodottamaansa nähden lähes käsittämättömällä tavalla. Atlético keräsi yli 19 pistettä joukkueen maaliodottamiin perustuvaa pistemääräänsä enemmän. Jos todennäköisyydet nappaavat Atléticon tällä kaudella kiinni, avaa se mahdollisuuden muille rynniä rinnalle ja ohi.

On mahdollista, että La Ligassa nähdään tällä kaudella aidosti usean joukkueen mestaruustaistelu.

…vai nähdäänkö La Ligassa ennätystasainen mestaruusjahti?

Kolme suuren mahdollista kompastumista vaanii nälkäinen joukko keskisuuria seuroja. Puhtaasti tilastojen pohjalta potentiaalisin yllättäjä on Real Sociedad, joka oli maaliodottamiin pohjaten viime kauden kolmanneksi paras joukkue La Ligassa.

Baskijoukkueen tekeminen on tällä hetkellä todella hyvällä tasolla ja henki seuran ympärillä todella optimistinen. Tästä kertoo jo se, että La Real onnistui pitämään kiinni useiden suurseurojen piirittämästä, todellisen läpimurron viime kaudella tehneestä, Alexander Isakista.

Joukkueessa ei viime kauteen nähden ole käytännössä yhtään muutoksia. Ennen kaikkea hyökkäys on todella tulivoimainen. Jos Isak, David Silva ja Mikel Oyarzabal pelaavat tykkikauden, on joukkueella potentiaalia viime kautta suurempaankin yllätykseen.

Real Sociedadin lisäksi jopa Unai Emeryn Villareal ja Manuel Pellegrinin Real Betis voivat sekoittaa pakkaa kärjen tuntumassa. Kummallakin joukkueella on potentiaalia, jos ei aivan mestaruustaistoon, niin ainakin neljän sakkiin, ja ne voivat omalla tekemisellään sekoittaa totutun kärkikolmikon pasmoja merkittävästikin.

Mestaruustaiston kannalta Espanjassa on kuitenkin yksi seura, jota kannattaa seurata erityisen tarkalla pieteetillä, sillä Andalusiassa tiedetään, että nyt jos koskaan on Sevillan paikka iskeä.

Voiko Sevilla päättää 80 vuoden odotuksen?

Sevilla antoi myrskyvaroituksen tuloskunnostaan heti kauden ensimmäisessä ottelussa. Se tuhosi Rayo Vallecanon täysin pystyyn, vaikka Julen Lopetegui ajoi sisään joukkueelle uutta ryhmitystä. Kauden avausottelu osoittikin, että Sevillan peli on kehittynyt entisestään. Nyt joukkueella on työkalupakissaan entistä monipuolisemmat aseet tiukkojen ottelujen kääntämiseen – ja mahdollisesti Jules Koundén lähdön paikkaamiseen.

Lopetegui on tehnyt mahtavaa työtä Sevilla peräsimessä jo useamman kauden. Baskivalmentaja on heittämällä yksi koko liigan parhaita valmentajia, mikä tuntuu miehen PR-katastrofiin päättyneen maajoukkuepestin jälkeen jossain määrin unohtuneen.

Molemmilla Lopeteguin kausilla Sevilla on suorittanut todella tasaisesti, ja olisi molemmilla kausilla kuulunut maaliodottamansa perusteella liigan neljän parhaan joukkoon. Viime kaudella Sevilla jo roikkui mestaruusjunassa huhtikuulle asti. Lopulta La Ligassa oli kolmen sijasta neljä selvästi muista erottuvaa joukkuetta.

Tälle kaudella andalusialaiset ovat vain vahvistuneet. Viime kaudella Koundé, Diego Carlos ja keskikentän pohjalla luutiva Fernando muodostivat tilastollisesti koko liigan parhaan puolustuksen, jota on nyt vahvistettu entisestään täsmähankinnoilla. Merkittävimmät muutokset ovat tapahtuneet kuitenkin juuri siellä, missä niitä on tarvittu – juuri maalinteossa Sevilla nimittäin hävisi muille kärkijoukkueille viime kaudella.

Bryan Gilin menetys on toki tuntuva, mutta uusien tulokkaiden pitäisi enemmän kuin hyvin pystyä korvaamaan laiturin jättämä aukko. Erik Lamela on riskialtis haku, mutta voi onnistuessaan olla todella kova La Ligan kaltaiseen sarjaan. Heti kauden alusta asti mukana oleva Papu Gómez on kuin uusi vahvistus, ja hienon viime kauden Huescassa pelannutta Rafa Miriä kohtaan on Andalusiassa todella kovat odotukset.

Nyt Sevillalla on pitkästä aikaa myös laajuutta miehistössään. Kauden ensimmäisessä ottelussa Lopetegui pystyi ottamaan penkiltä sisään Lamelan ja Gómezin tasoisia pelaajia, mikä auttoi kääntämään pelin lopullisesti Sevillan hyväksi. Kauden toisella kierroksella, kun Sevilla niin ikään meinasi kompuroida tasapelin, ottelun lopulta ratkaisivat jälleen vaihtopelaajat Mir ja Lamela. Kun Real Madrid ja Barcelona lähtevät kauteen lähes ennätysohuilla joukkueilla, voidaan Andalusiassa aidosti haaveilla suurteoista.

Taikooko Monchi hatustaan uuden kanin?

Siirtoikkunan viimeisen viikon suurin huolenaihe kohdistuu Koundén kohtaloon. La Ligan parhaiden puolustajien joukkoon noussut ranskalainen pyörii säännöllisesti siirtohuhuissa, ja saattaa vaihtaa maisemaa vielä tämän kuun aikana.

Tilanteessa on kuitenkin Sevillalla hyvin vähän hävittävää. Jos Kounde jää, pysyy sarjan paras puolustus muuttumattomana, ja joukkue voi jälleen nojata siihen läpi pitkän kauden. Jos toppari puolestaan lähtee, saa seura hänestä niin kovan siirtokorvauksen, että summan uudelleen sijoittamalla se kaventaa eroa kolmeen suureen entisestään. Monchi ja Sevilla näyttävät olevan lyömätön yhdistelmä, ja urheilutoimenjohtajalla on varmasti jatkosiirrot jo mietittynä, jos seura joutuu Koundésta luopumaan.

La Ligan toiseksi viimeisellä kierroksella, toukokuun puolessavälissä, Sevilla kohtaa vieraissa Atlético Madridin. Ei ole sulaa hulluutta ajatella, että andalusialaisten matkatessa kohti Madridia he tietävät pelaavansa mestaruudesta.

Aiheet Atletico Madrid Barcelona Näkökulmat Real Madrid Sevilla