Näkökulma: La Liga on rakennettu sääntöjä myöten isojen ehdoilla – kun Barcelonalle kumarretaan, pienemmille pyllistetään

© Kuva: Getty Images

Tätä juttua kirjoittaessani Euroopan huippusarjojen talven siirtoikkuna on ollut suljettuna reilut 11 ja puoli vuorokautta – La Liga mukaan lukien. Silti viime päivinä olemme saaneet lukea siirtohuhuja muun muassa Getafen Ángel Rodríguezia, Real Sociedadin Willian Joséa ja Alavésin Lucas Péreziä koskien. Yhteistä näille huhuille on se, että ostavana osapuolena olisi Barcelona ja siirtoajankohtana helmikuu.

Miten ihmeessä pelaajasiirto siirtoikkunan ulkopuolella olisi sitten mahdollinen? No, siten, että La Ligan säännöt mahdollistavat tämän, jos joku pelaaja loukkaantuu niin pahoin, että hän on sivussa kentiltä vähintään viisi kuukautta. Tältä näyttää tilanne Barca-laituri Ousmane Dembélén kohdalla, vaikkei poikkeusluvan myöntäminen olekaan vielä aivan varmaa.

Kyseisen poikkeusluvan myöntäminen ole myöskään sidottu mihinkään kuukauteen. Kun Barca luvan saa, on sillä tiettävästi kaksi viikkoa aikaa siirtonsa tehdä. Jos joukkue kuitenkin kokisi myös huhti-toukokuussa yhtä vakavan loukkaantumisen, saisi se kaiketi vielä kauden loppusuorallakin rivejään vahvistaa.

Tässä poikkeuslupakäytännössä on kuitenkin yksi jättimäinen ongelma. Se auttaa toki suurseuraa kiipeämään epäonnisen ja valitettavan loukkaantumisen tuoman akuutin pelaajavajeen yli. Samalla kyseinen sääntö kuitenkin jättää toisen seuran kahta kauheampaan pulaan. Kun yhdelle kumartaa, niin toiselle pyllistää.

Getafe-leirissä täristään

Vielä ei ole varmuudella tiedossa, kenen pelaajan hankkimiseksi Barcelona miljoonansa tiskiin latoo. Otetaan kuitenkin esimerkiksi Getafen Ángel Rodríguez. Mies, joka on luultavasti Getafelle suhteessa tärkeämpi kuin Dembélé Barcelonalle.

Huhtikuussa 33 vuotta täyttävän Ángelin tilanne on siinäkin mielessä erikoinen, että hänen sopimuksessaan on vaatimaton kymmenen miljoonan euron ulosostopykälä – ja sehän ei Barcalle ole summa eikä mikään. Kärkimies saattaa saada elämänsä tilaisuuden pelata suurseurassa ja tavoitella La Ligan voittoa, mutta siirron toteutuessa loistavaa kautta pelannut Getafe putoaisi tyhjän päälle.

Ángel on tehnyt Getafelle tällä kaudella La Ligassa yhdeksän maalia ja syöttänyt kaksi (muissa kilpailuissa maaleja on neljä lisää). Getafelle olisi epäilemättä erittäin kova isku menettää tässä vaiheessa kautta tehokkain pelaajansa. Jos Barcelona ”pakkolunastaisi” siltä Ángelin poikkeuslupansa ja ulosostopykälän turvin, ei Getafelle silti heruisi lupaa hankkia uutta hyökkääjää.

Tämä luonnollisesti olisi Getafelle valtava isku paitsi pelillisesti, niin myös taloudellisesti. Getafe pelaa seurahistoriansa parasta kautta, kohtaa lähiaikoina Eurooppa-liigan pudotuspeleissä Ajaxin ja on La Ligassa kolmantena – siis matkalla ensi kaudeksi Mestarien liigaan. Mikäpä joukkue luopuisi tällaisessa tilanteessa mielihyvin parhaista pelaajistaan? Ei mikään.

Muistetaanpa se, että jo pelkästä paikasta Mestarien liigan lohkovaiheeseen UEFA palkitsee osanottajat yli 15 miljoonalla eurolla. Jos lohkovaiheessa voittaa vaikkapa kaksi peliä, nousee summa jo lähes 21 miljoonaan. Paikasta neljännesvälierissä saa 9,5 miljoonaa lisää.

Nuo summat olisivat Getafen kaltaiselle ja kokoiselle seuralle valtavia. Getafen palkkakatto on La Ligassa tällä kaudella vasta 13. suurin, reilut 56 miljoonaa euroa. Vertailun vuoksi se on Barcelonalla yli 12 kertaa suurempi, reilut 671 miljoonaa euroa.

Poikkeuslupasäännöstä puuttuu suhteellisuuden- ja oikeudentaju

Kuten sanottua, Ángelin ulosostohinta on edullinen saatuihin tehoihin nähden. Tilanne olisi kuitenkin täysin eri, jos Barcelona olisi ostanut Ángelin tammikuussa. Tällöin Getafella olisi ollut tilaisuus ostaa vaikkapa toiselta sarjaportaalta hyökkääjälle korvaaja – toisin kuin nyt.

Nykytilanteessa sääntöä voi pitää hyvinkin epäoikeudenmukaisena ja moraalittomana, ja mielestäni sen voisi kumota. Käytännössä se on rakennettu vain suurimpien La Liga -seurojen intressejä silmällä pitäen, niin kuin espanjalaisessa jalkapalloilussa moni muukin asia.

Joku tietysti haluaa tässä vaiheessa muistuttaa, että sama sääntö koskisi Getafeakin, jos loukkaantunut pelaaja olisikin Ángel. Pitää kuitenkin muistaa, että Getafen pelinappuloilla ei kummoisiakaan täsmähankintoja kesken kauden tehdä – jo edellämainitun palkkakatonkin takia – siinä missä Barcelonan resurssit ovat kärjistäen sanottuna ”rajattomat”. Lisäksi toki joku Getafen 2-3 miljoonan euron paniikkiostos jättäisi toki sekin jonkun Segundan seuran pulaan – siitä vain ei kohistaisi yhtä paljon.

Moraali ja oikeudenmukaisuus eivät toki ole ennenkään aina mahtuneet samaan lauseeseen La Ligan suurseurojen kanssa. Aloittaa voidaan vaikkapa tammikuussa pelatusta Supercopasta. Turnaus vietiin Lähi-Itään suurempien taloudellisten voittojen toivossa. Eikö monien muidenkin mielestä ole silti kieroutunutta, että Valencia olisi saanut mukaansa Barcelonaa ja Real Madridia vähemmän palkintorahoja, vaikka se olisi voittanut Supercupin, ja jättiläisduo olisi pudonnut välierissä?

Entäs tapaus Antoine Griezmann sitten? Siirtosäännöt kieltävät sopimuksenalaisten pelaajien kanssa neuvottelemisen ilman omistavan seuran lupaa. Barcelona kuitenkin neuvotteli Griezmannin kanssa ilman Atléticon suostumusta jo viime maaliskuussa, ja hankki miehen 120 miljoonalla eurolla.

Yleinen käsitys on, että Griezmannin kanssa tehtiin esisopimus jo ennen kuin miehen ulosostohinta putosi 200 miljoonasta 120 miljoonaan euroon. Barcelonalle 80 miiljoonan euron arvoinen sääntörikkomus kävi kuitenkin edulliseksi, sillä La Liga langetti seuralle tapauksesta 300 euron(!) sakon.

Siirroissa aina kolme osapuolta

La Liga suojelee ja pumppaa sarjan jättiläisiä toimillaan ja säännöillään jatkuvasti, vaikka niiden kyllä uskoisi pärjäävän omillaankin. Jos kuitenkin pelaajahankinnan siirtoikkunan ulkopuolella salliva poikkeuslupamenettely halutaan jatkossakin pitää voimassa, olisi vähintään kohtuullista, ettei näihin sovellettaisi ulosostoklausuuleja. Kyllä Getafekin varmaan jo hymyssä suin Ángelin myisi, jos korvaus olisi tarpeeksi muhkea.

Toinen vaihtoehto olisi sallia poikkeuslupa myös pelaajan menettäville seuroille, mutta kyllä silloinkin ravintoketjun pohjalla aina joku seura saattaisi joutua kärsimään. Liian usein unohtuu, että siirroisssa on (ainakin) kolme osapuolta.

Espanjalaislehdistö kirjoittaa yhtenään Barcelonan intresseistä ja arvuuttelee pelaajien siirtohaluja, mutta tavoitteellista toimintaa pyrkivät tekemään myös La Ligan 19 muuta seuraa. Siirtoikkunan aikana tehtävissä siirroissa yleensä yksi pelaaja tulee sisään, kun toinen lähtee ulos, mutta poikkeussäännöillä tämä yhtälö on vajaa. La Liga sen sijaan olettaa Barcelonan uhrin – Getafen tai jonkun muun – suostuvan kohtaloonsa mukisematta.

Loukkaantumiset ovat valitettava osa urheilua ja jalkapalloa, mutta tosiasia, joka ei katoa koskaan. Kun Neymar loukkaantui MM-välierän alla 2014, saiko Brasilia nimetä miehelle korvaajan? Ei. Sama kohtalo oli PSG:llä kahtena edellisenä keväänä Neymarin loukkaannuttua ennen tärkeitä Mestarien liiga -pelejä. La Liga vain haluaa puhaltaa tuulta jättiläisten purjeiden alle keinolla millä hyvänsä.

Tilanteen hyväksyminen Barcelonankin etu?

Ei kyse siitä ole, että Barcelonalta loppuisivat pelaajat kesken. Dembélén poissaolo tarjoaisi erinomaisen tilaisuuden ajaa sisään vaikkapa 20-vuotiasta Álex Colladoa tai jotain muuta La Masian kasvattia. Tätähän seuran palopuheissa usein toitotetaan.

Epäilemättä monet Barca B:n pelaajista mahtuisivat jo nyt monen La Liga -seuran avaukseen, mutta omassa seurassa tie on kivikkoinen. Barcelonan ja kumppanien on kuitenkin itse syytä pitää huolta riittävästä ringin leveydestä siltäkin varalta, että loukkaantumisia tulee.

Barcelona on bisnesmielessä maailman raharikkain seura. Sen liikevaihto on giganttinen, Barca-krääsää myydään ympäri maailmaa, ja se tuo kaupunkiin valtavasti turisteja. Viimeisten 14 kauden aikana Barcelona on kuitenkin tehnyt Transfermarktin mukaan yhtä kautta lukuun ottamatta siirtomarkkinoilla miinusmerkkisen tuloksen. Lukema on pakkasella noin 784 miljoonaa euroa, eli keskimäärin 56 miljoonaa per kausi.

El País kertoi lokakuussa, että Barcelonan velan määrä ylitti viime kesänä miljardin euron rajan. Velkaa oli kaikkiaan 1,017 miljardia euroa. Toisille seuroille Barca oli pelaajasiirroista velkaa 260 miljoonaa euroa. Olkoonkin, että seuran tulotkin nousevat tällä kaudella ensi kerran yli miljardin euron, voisi poikkeusluvatta jääminen kieltämättä tehdä Barcallekin hyvää.

Heikki Kuparinen