Näkökulma: Aneeminen Barcelona ei kehity – tällä pelillä ei mitään saumaa Mestarien liigan voittoon

Barcelona tuhersi 2-1-vierasvoiton Slavia Prahasta keskiviikkoiltana. Hurraa-huutoja ei paljon kuultu.

Joukkue on aivan yhtä aneeminen kuin viime kauden lopussa. Kuulostaa hurjalta, ettei joukkue ole kehittynyt oikeastaan yhtään viiden kuukauden aikana, mutta niin se on. Keskiviikkoillan Slavia-ottelu vain symbolisoi kaikkea sitä, mikä Barcelonan pelaamisessa mättää.

Väärin voitettu

Ensimmäinen ongelma on Barcelonan ja päävalmentaja Ernesto Valverden välinen liitto. Valverde näki – ainakin julkisesti – Slavia-pelissä paljon hyvää. Hänen mukaansa Barca piti toisella jaksolla isännät kurissa ja hallitsi ottelua. Voi sen toki noinkin muotoilla, jos Slavia voittaa ”vaaralliset hyökkäykset” 50-17 (Livetulosten tarjoaman datan mukaan). Itse en ehkä olisi kutsunut tuollaista menoa ”ottelun hallitsemiseksi”.

Paljon kertoo se, että Barcelona ihan oikeasti tarvitsi nollakulmasta syntyneen mielettömän säkämaalin voittaakseen tshekkiläisen joukkueen. Kaikki kunnia Slavia Prahalle, mutta kyllähän näiden joukkueiden välillä pitäisi näkyä ottelussa kuin ottelussa valtava tasoero. Toki Barca hukkasi paikkoja, mutta niin hukkasi Slaviakin. Peli olisi voinut päättyä esimerkiksi 5-4 Slavian hyväksi. Ei mikään ihme, että maalivahti Marc-André ter Stegen antoi palaa ihan kunnolla pelin jälkeisessä hikihaastattelussa.

Valverde puhui lehdistölle siitä, kuinka Slavian pelaajat ”heittäytyivät prässiin” ja kuinka sieltä tuli ”lumivyöry kohti”. Myös Sergio Busquets sanoi ottelun jälkeen, että Barca joutui usein 1v1- ja 2v2-tilanteisiin. Slavia toki prässäsi kovaa – etenkin ottelun loppua kohden. Silti väitän, että Barcelona olisi voinut pelata toisinkin hulluntyhmää prässiä vastaan.

Valverden filosofiassa peliä ei oikein rytmitetä. Jos vastustaja tulee kovaa päälle, pallo luovutetaan kaverille, vetäydytään ja isketään pelkillä vastaiskuilla. Siihen peli meni Slaviaakin vastaan. Kun harppuunahyökkäys ei onnistunut, pallo oli taas vastustajalla. Toisella jaksolla Barca jopa hävisi pallonhallinan 49-51. Ja nyt siis vastustaja ei ollut mikään Man City, vaan Slavia Praha.

Yritän muotoilla tämän nyt mahdollisimman selkeästi: Valverden alaisuudessa Barcelona antaa liian usein aloitteen vastustajalle ja tyytyy itse vain reagoimaan kenttätapahtumiin. Jossain toisessa seurassa (esimerkiksi Athletic Blbaossa) Valverden ajatusmalli on toimiva, mutta Barcelonassa seuraidentiteetti velvoittaa tekemään toisin. Siksi homma ei toimi.

Kaikkea lokaa ei tokikaan voi kaataa pelkän Valverden niskaan. Ongelmia on myös keskikenttäpelaajien kokemuksessa. Frenkie de Jong ja Arthur ovat erinomaisia pelaajia, mutta vielä kovin nuoria. Heiltä puuttuu Xavin ja Andrés Iniestan kyky ymmärtää, milloin peli on rauhoitettava ja otettava haltuun. Jokaisen hyökkäyksen ei ole pakko päätyä mahdollisimman nopeasti vastustajan maalille. Jos vastustaja tulee kovaa päälle, kuten Slavia teki, murra ensimmäinen prässilinja, mutta pelaa sen jälkeen takaisin taaksepäin. Juoksuta vastustajaa, vie mehut pois, rytmitä.

Slavia-ottelussa Valverde osoitti (jälleen), ettei hän ainakaan mahdottoman paljon ymmärrä rytmittämisen päälle. 78. minuutilla Barcan paras ja kokenein rytmittäjä – Busquets – pois ja sisään Arturo Vidal. Vidal oli ilmeisesti saanut Valverdelta käskyn nousta tukemaan vastahyökkäyksiä, koska Barcan pallon saadessaan Vidal singahti ylös. Lopputulos: koohottamisesta tuli yhä kaoottisempaa, ja Barca kontrolloi peliä yhä heikommin.

Miksi Luis Suárezilla on kausikortti avaukseen?

Vidalista puhuttiin jo. Sitä vaihtoa en oikein henkilökohtaisesti ymmärtänyt. Uskoakseni Valverde halusi kentälle lisää kaksinkamppailuvoimaa, koska Valverde näkee pelin paljolti kaksinkamppailuina. Ivan Rakitckin pääsi sisään, mutta vasta 84. minuutilla. Rakitic taas olisi ollut pelin rytmittäjänä selvästi Vidalia parempi.

Ehkä kaikkein eniten ihmetyttää Valverden vimma peluuttaa Luis Suárezia aina ja koko ajan. Loukkaantumisesta kuntouduttuaan Suárez on ollut nyt taas kahdeksan kertaa peräjälkeen avauksessa. Vain kerran uruguaylainen on otettu vaihtoon.

Kyllähän tehoja on taas tullut ihan mukava määrä. Kaikki kilpailut mukaan lukien Suárez on iskenyt kymmenessä pelaamassaan ottelussa seitsemän maalia ja antanut yhden maalisyötön. Keskiviikkonakin Suárez oli vahvasti mukana runttaamassa Barcan voittomaalia sisään.

Silti Suárezin jatkuva peluuttaminen hieman ihmetyttää. Viime kesänä tuotiin isolla rahalla Antoine Griezmann sisään. Koska Suárez pelaa aina – ja aina keskellä – Griezmannin on pelattava vasemmalla laidalla. Slavia-ottelussa Valverde teki hyökkääjävaihdon 69. minuutilla. Sisään Ousmane Dembélé. Se oli etenkin Valverden pelisapluunassa odotettu ja looginen vaihto. Barca vetäytyi ja Dembélé tarjosi äärimmäisen nopeana pelaajana oivan vastahyökkäysuhan. Mutta miksi Dembélé vaihdettiin Griezmanniin eikä Suáreziin?

Eikö hyökkäystrio Messi-Griezmann-Dembélé olisi ollut paljon dynaamisempi kuin Messi-Suárez-Dembélé? Eikö Griezmannista olisi ollut enemmän hyötyä myös puolustussuuntaan kuin Suárezista?

Pelaajien vastuu?

Olen kritisoinut paljon ja usein Valverdea. Kaikki ei kuitenkaan ole hänen syytään. On vaikeaa määritellä, mihin valmentajan vastuu päättyy ja mistä pelaajien alkaa. Tietynlainen huolimattomuus monessa erilaisessa tilanteessa paistaa vahvasti Barcelonan tämän hetken pelaamisessa. Nimenomaan niin, että pelaajat eivät täysin täytä heille määrättyjä tehtäviä tai lunasta omaa potentiaaliaan.

[readmore from=Barcelona]

Hyvä esimerkki – tai esimerkkejä – nähtiin Slavia-pelin lopussa. Barcelona pääsi Slavian hulluntyhmän prässin myötä muutaman kerran juoksemaan vapaasti 3v3-, 2v2- ja 3v2-tilanteisiin. Joka ikisellä kerralla tilanne kaatui heikkoon ratkaisuun. Muistatko vielä viime kevään Liverpool-otteluparin ensimmäisen osan? Silloin nähtiin aivan samanlaisia tilanteita (jopa parempia), joita Barca ei kyennyt käyttämään hyväkseen. Silloin se kostautui, nyt Barca selvisi nipin napin kuivin jaloin.

Ehkä joku ihmettelee, miksi näin kovia sanoja Barcelonasta. Joukkuehan johtaa La Ligaa ja omaa Mestarien liiga -lohkoaan, joka vielä on turnauksen kovatasoisin. Kovia sanoja siksi, että Barcelonalla olisi potentiaalia paljon parempaankin. Joukkue voisi olla tällä hetkellä suorastaan ylivoimainen – vieläpä omaa identiteettiään kunnioittaen.

Nyt Barca raapii nihkeitä voittoja pelaamalla identiteettinsä vastaisesti. Niin sen ei pitäisi nähdäkseni olla. Ehkä ihmiset havahtuisivat, jos La Ligassa pääkilpailijat olisivat kovemmalla tasolla ja jos Mestarien liigassa tulokset olisivat menneet pelitapahtumien mukaisesti (eli Barca ei olisi voittanut yhtään kolmesta ottelusta). Nyt heikot peliesitykset verhoutuvat näennäisesti hyvien tulosten taakse. Se voi olla vaarallinen tie.