Real Madrid on pohjalla.

Sysimusta viikko vei kolminkertaiselta hallitsevalta Mestarien liigan voittajalta kaiken: La Ligan (ero kärkeen 12 pistettä), Copa del Reyn ja vielä viimeisenä Mestarien liigan.

Kaiken lisäksi Real menetti kaiken omassa pyhätössään, Valkoisessa talossa, Santiago Bernabéulla. Pahimmillaan Real on hävinnyt Santiago Bernabéulla kahdeksan ottelua yhden kauden aikana. Nyt siitä ollaan yhden päässä, kun pelejä on pelaamatta 12.

Korttitalo huojunut jo pitkään

Real Madridin menestys on jo pitkään ollut jokseenkin harhaanjohtavaa. Kukaan – ei kukaan – voi kiistää sitä, kuinka poikkeuksellista ja ällistyttävää on voittaa Mestarien liiga kolmesti putkeen.

Voittokulunkin hetkellä on kuitenkin ollut syytä katsoa pintaa syvemmälle. Sille on syynsä, miksei Zinédine Zidanea missään vaiheessa nostettu maailman parhaiden taktikoiden joukkoon, vaan aina puhuttiin lähinnä aurasta, hienon henkisen puolen luomisesta. Sillekin on syynsä, miksei Real Madridin nykyjoukkueesta ole puhuttu yhtenä kaikkien aikojen parhaista.

Real Madrid on ollut monen vuoden ajan kuin baarista tukevassa humalassa lähtevä henkilö, joka yrittää hoiperella kotiin. Askel heittää vinoon mutta jollain ihmeen ilvellä kotiin päästään – vieläpä ilman haavereita.

Nyt ei enää selvitty. Nyt jäätiin auton alle. Tai bussin. Tuli täystyrmäys. Enää ei voida kiillottaa peiliä voitetun pokaalin varjolla. Nyt joudutaan kohtaamaan totuus, joka on koko ajan piileskellyt pokaalien takana.

Kuka kaapisi kaiken mädän pois?

Real Madridilla on monta ongelmaa. Niistä suurimmat ovat pelillisen identiteetin täydellinen puuttuminen sekä Florentino Pérezin anarkistinen tapa johtaa seuraa.

Pérezin ensimmäisellä kaudella (2000-2006) Real tuli tunnetuksi Galáctico-projektistaan, joka törmäsi seinään. Utopistinen hanke söi rahaa, mutta toi satsauksiin nähden kovin vähän tulosta. Lopulta Real oli ulkona kaikista kilpailuista maaliskuun alussa 2006 (edellinen kerta ennen nykyhetkeä) ja Pérez erosi kesken kauden (itse asiassa jo helmikuun lopussa ennen putoamista Mestarien liigassa.

Pérez valittiin uudestaan puheenjohtajaksi kesällä 2009. Pérezin toisella kaudella Realin päävalmentajina ovat toimineet (tässä järjestyksessä) Manuel Pellegrini, José Mourinho, Carlo Ancelotti, Rafael Benítez, Zinédine Zidane, Julen Lopetegui ja Santiago Solari. Yhdistävä tekijä on se, ettei mitään yhdistävää tekijää ole. Ei mitään punaista lankaa. Mitä samaa on vaikkapa Mourinhossa ja Lopeteguissa?

Ehkä eniten samankaltaisuutta on Zidanessa ja Solarissa. Ja heissäkin samankaltaisuus on lähinnä sekoilufutista, jossa ei ole minkäänlaista toisteisuutta.

Pérezin kakkoskauden valmentajista Pellegrinillä oli paras voittoprosentti (75). Hän sai olla lauteilla yhden kauden, kun pokaaleita ei tullut. Toiseksi paras prosentti oli Ancelottilla. Hän toi kahden kauden aikana Mestarien liigan, Copa del Reyn, UEFA Super Cupin ja seurajoukkueiden maailmanmestaruuden.

Ancelotti paljasti hiljattain haastattelussa, että hän joutui luiskaan kun meni ottamaan Gareth Balen yksittäisessä ottelussa pois kentältä. Kamala virhe päävalmentajalta! Vuonna 2017 Ancelotti kertoi, miten Pérez oli nähnyt UEFA:n tilaston harjoitustunneista ja alkanut painostaa Ancelottia muuttamaan metodiaan. Tuolloin Ancelotti kertoi myös, ettei hän ollut suostunut Balen agentin vaatimukseen. Siitäkin oli kuulemma Pérez vetänyt herneen nenäänsä.

Benítez puolestaan avautui medialle kolmisen vuotta sitten. Hän kertoi, miten Pérez on joka ikinen päivä läsnä ja ilmaisemassa mikä hänen mielestään on kulloinkin pielessä.

Ancelottin ja Benítezin lausunnot sekä Pérezin valmentajavalinnat huomioiden ei kenellekään – ei edes Real-lasien läpi katsoville – voi tulla yllätyksenä, että korttitalo romahti nyt näin rumasti.

Florentino Pérez vain yksi ongelma

Pérezin toimintatapa on yksi valtavan suuri ongelma, suoranainen mätäpaise Real Madridin sisällä. Mutta ei se ole ainoa. Home on päässyt kasvamaan seuran rakenteisiin aivan liian laajalti jo monen vuoden ajan.

Ei tilannetta ainakaan ole parantanut se, että pelaaja (Isco) ja valmentaja (Solari) ovat ilmiriidoissa. Tai se, että pelaaja (väitetysti Iker Casillas) vuosi pukukopin asioita lehdistölle. Tai se, että valmentaja (Mourinho) heitti pelaajia julkisesti bussin alle. Tai se, että pelaaja (Bale) protestoi joukkuekavereitaan vastaan kentällä.

Tai se – ja tälle varaan kokonaan oman kappaleen – että joukkueen kapteeni ensin kyselee penkiltä, otetaanko tarkoituksella korttitili täyteen, myöntää sen lehdistölle, kiistää myöhemmin kun tajuaa mokanneensa, saa lisäpelikiellon ja istuu lopulta seuran vip-aitiossa kuvaamassa dokumenttia kun samaan aikaan oma joukkue murhataan kentällä. Naurattaisi jos ei itkettäisi.

Opitaanko mitään?

Muistatko vielä, kun Pérez halusi että Real murskaa Barcelonan raa’alla voimalla? Palkattiin Mourinho (valmentajana 2010-13), tehtiin sotureista (Pepe ja Ramos, jopa Xabi Alonso) raivotautisia koiria ja päästettiin koirat irti. Lopputuloksena saatiin kentän tasolla yksiä historian väkivaltaisimpia Clásicoita. Mourinho sai suorastaan kohtauksen, kun kävi ilmi että Casillas oli yrittänyt liennyttää seurojen välisiä tulehtuneita suhteita Carles Puyolin ja Xavin kanssa.

No, ei se sitten kuitenkaan onnistunut. Barcelona jatkoi voittamista ja Real tuhoutui sisäiseen riitelyyn.

Viime kesänä Pérez sai päähänsä, että Barcelona pitää murskata pallonhallinnalla. Mikä olisikaan voinut mennä pieleen, kun sopimus Lopeteguin kanssa tehtiin ilmeisesti Espanjan jalkapalloliiton tietämättä ja julkistettiin MM-kisojen aattona? Mikä olisikaan voinut mennä pieleen, kun edellisen valmentajan johdolla oli pelattu sekoilufutista, harjoituskausi oli MM-kisojen vuoksi poikkeuksellisen lyhyt, mutta tuloksia – ja Barcelonan lyömistä – odotettiin kuitenkin saman tien?

Lopetegui potkittiin pois lokakuussa ja tilalle palkattiin Solari. Logiikka loisti jälleen poissaolollaan.

Nyt kaikki on kuluvan kauden suhteen menetetty. Real Madrid on alasti kannattajiensa edessä. Florentino Pérez on alasti. Mikään ei enää tätä kautta pelasta. Hyviä uutisia seuran kannattajille: se on parasta mitä Real Madridille saattoi tapahtua.

Itsepetos ei enää auta. Nyt on pakko toimia. Seuran rakenteista on kerta kaikkiaan poistettava kaikki mätä ja home. Yksittäisellä valmentajavalinnalla tai pelaajahankinnalla ei ole mitään väliä. Real Madrid tarvitsee paljon suuremman remontin.

Real Madridin hyvä veli -toimintakulttuuri on lopetettava once and for all. Jos se tarkoittaa puheenjohtajan vaihtamista, olkoon niin. Jos se tarkoittaa Ramosin, Balen, Toni Kroosin, Marcelon ja muiden tähtistatuksen omaavien pelaajien heivaamista laidan yli, olkoon niin.

[readmore from=Real-Madrid]

Mikäli Real Madrid mielii välttää Manchester Unitedin korpivaelluksen, Realin on luotava itse terveemmät rakenteet seuraan, jota sadat miljoonat ihmiset ympäri maailman rakastavat. Seurakulttuurin ja -historian avulla on luotava johdonmukainen pelillinen identiteetti, joka tekee Real Madridista vahvemman ja loogisemman. Tempoilu joka suuntaan on lopetettava, ja tietty hierarkia palautettava. Barcelona-pakkomielle ei johda mihinkään.

Vasta kun Real Madrid on terveemmällä pohjalla, voidaan alkaa puhua yksittäisten valmentaja- ja pelaajahankintojen täsmällisyydestä ja tärkeydestä. Ja vasta sitten voidaan alkaa puhua Barcelonan toistuvasta lyömisestä.

Aiheet Näkökulmat Perez Florentino Real Madrid