Analyysi: Mitä oikein tapahtui, kun Luka Modrić voitti Ballon d’Orin joulukuussa 2018?

Samoihin aikoihin, kun Johan Ludvig Runeberg kirjoitti Vänrikki Stoolin tarinat (1848–1860), poliittinen kansallismielisyys oli saamassa otteen Suomesta. Sillä että kirjailija itse ei uskonut moisiin hömpötyksiin, ei ollut enää väliä, kun runoelma kaapattiin maan aatejalustalle. Tänä päivänä sitä kai pidettäisiin lapsellisena ajatustuotteena.

Zeitgeist on Saksasta peräisin oleva käsite kunkin ajan ilmapiirille. Se tarjoaa reunaehdot, joiden ulkopuolella tieteet ja taiteet kadottavat osan potentiaalistaan.

Sama pätee jalkapalloon.

Belgialaisella Enzo Scifolla oli kasapäin peliälyä, jota ei hänen aikanaan osattu käyttää.

Samir Nasri tuli tähän maailmaan vuosikymmen liian myöhään. Vammat ja ensimmäiset merkit hänen hiipumisestaan osuivat 2010-luvun puoliväliin, kun urheilullisuuden merkitys alkoi kasvaa.

Yksiä zeitgeist hylkii, toisia suosii. Luka Modrić sai katkaistua Cristiano Ronaldon ja Lionel Messin Ballon d’Or -duopolin vuonna 2018, kun ”kaikki olivat yksinkertaisesti kyllästyneet antamaan palkinnon tavanomaisille epäillyille”.

Jalkapallosta kirjoittavan Michael Coxin väite kuulostaa ylitseampuvalta, mutta se saa miettimään, kuinka paljon Modrićin annus mirabilis oli kiinni hyvästä onnesta. On otettava huomioon, että Ronaldosta ja Messistä puhuttiin jo 2018 siihen sävyyn, että ihan kuin koko laji olisi ollut säälittävää ennen heitä. 

Heidän voittamiseksi ei riittänyt, että kiipesi pavunvartta pilviin. Saman vuoden aikana oli syötävä kilpaa peikon kanssa, lingottava kivi Goljatin otsaan ja päästävä lasivuoren päälle.

Modrić, tuolloin 32, hinasi Kroatian MM-loppuotteluun ja oli tärkeä osa Real Madridin joukkuetta, joka voitti kaudella 2017–18 peräti neljä mestaruutta, toisen kerran seurahistoriassaan. Modrić nimettiin parhaaksi pelaajaksi Venäjän MM-kilpailuissa ja (vanhanmuotoisessa) seurajoukkueiden MM-turnauksessa. Mestarien liigassa hän oli raadin mielestä paras keskikenttäpelaaja.

Tarkempi analyysi paljastaa, että Modrićin saavutus oli toden totta yhdistelmä henkilökohtaista taituruutta ja sattumaa.

Kukkupallo haltuun

Muisteltaessa Real Madridin kolmea perättäistä Mestarien liiga -voittoa, unohtuu usein, että joukkueella oli tuuria kaudella 2017–18. Bayern München kartutti välierissä maaliodottamansa lukemaan 4,9, kun Los Blancosin vastaava tilastonoteeraus oli 2,9.

Real selviytyi Kiovaan kiitos Keylor Navasin torjuntojen toisessa osaottelussa ja Bayern-vahdin Sven Ulreichin sittemmin unohtuneen henkilökohtaisen virheen, jonka jätti varjoonsa vain Liverpoolin Loris Kariusin kauhujen finaali.

Loppuotteluakin vietiin itse asiassa Liverpoolin komennossa, kunnes Sergio Ramos judoili Liverpoolin tähtihyökkääjän Mohamed Salahin olkapään sijoiltaan. Ramos tuli lyöneeksi kaksi kärpästä yhdellä iskulla, koska paitsi että Real Madrid sai tilanteen jälkeen juonen päästä kiinni, siihen päättyivät samalla Salahin toiveet kultaisesta pallosta.

Vammansa takia Salahista ei ollut auttamaan Egyptiä MM-kisoissa, ja hän putosi vedonlyöjien kertoimissa kauas Ballon d’Or -suosikin paikalta. Salah äänestettiin lopulta kuudenneksi, aina ranskalaisten maailmanmestarien Kylian Mbappén ja Antoine Griezmannin taakse, vaikka heidän seurakautensa olisivat voineet mennä paremminkin.

Varteenotettavia vaihtoehtoja oli jäljellä kaksi: Cristiano Ronaldo ja Modrić. Merkillistä kyllä, Messi käytännössä sivuutettiin keskustelusta, vaikka hän oli parodisen keskeinen osa Barcelonan peliä. Hän teki ja syötti enemmän maaleja, loi enemmän maalipaikkoja ja onnistui pallonkuljetuksissa paremmin kuin kukaan kaudella 2017–18, mutta Barcelonan sulaminen Mestarien liigan pudotuspeleissä ja Argentiinan takkuiset MM-kisat pitivät hänet ulkona keskustelusta.

Pitkään näytti, että Ronaldo saisi ennätyksellisesti jo kuudennen Ballon d’Or -palkintonsa. MM-avaus Espanjaa vastaan oli Ronaldolta viiden tähden spektaakkeli, ja Marokko-ottelun ainokainen oli niin perinteistä Ronaldoa, että The New York Times omisti sille puolikkaan lehtiartikkelin (ulkoinen linkki artikkeliin): taka-askel hämäykseksi, nopea väistöliike, ja puolustaja ulos tilanteesta.

Jopa Donald Trump hyppäsi Ronaldon Ballon d’Or -kampanjan kelkkaan, kun hän totesi Portugalin presidentille Marcelo Rebelo de Sousalle, kuinka Ronaldon ”sanotaan olevan kaikkien aikojen paras”.

Siitä ei tilanne enää parantunut. Ehkä koko kauden äännekohta Ronaldolle oli MM-kisojen alkulohkon viimeisen ottelun rangaistuspotku Iranin maalivahtia Alireza Beiranvandia vastaan. Ronaldo otti riskin ja yritti sijoittaa pallon oikeaan alakulmaan eikä luonnolliselle puolelleen vasemmalle. Beiranvand torjui laukauksen.

Epäonnistumisen pitkä kaiku

Jos Ronaldo olisi saanut pallon maaliin, hän olisi noussut samaan maalimäärään kuin englantilainen Harry Kane, josta tuli sittemmin myös turnauksen paras maalintekijä.

Portugali jäi Iran-ottelussa nihkeään tasapeliin ja sai siksi neljännesvälierissä vastaansa Uruguayn. Voitolla se olisi kohdannut Venäjän. (Portugalilla olisi ollut kokemusta Venäjästä. Joukkueet olivat kohdanneet edellisen vuoden ”MM-esikisoissa”, ja Portugali oli voittanut ottelun Ronaldon puskumaalilla.)

Pienoinen altavastaaja Uruguay oli kai pelitapansa puolesta se vaikein vastustaja Seleçãolle. Varsinkin kun Uruguay meni 1–0-johtoon hyvin aikaisessa vaiheessa, se sai keskittyä varjelemaan omaa maaliaan.

Pahaksi onneksi Fernando Santosin Portugali ei ollut tunnettu luovuudestaan. Tyhjästä oli Ronaldonkin paha nyhjäistä, ja hän jäi hyökkäyksessä yksin useampaa uruguaylaista vastaan. Uruguayn ei tarvinnut missään kohtaa luopua matalasta blokistaan, Portugali hävisi ottelun lukemin 1–2.

Modrić poimi aikansa marjat. Kun Liverpoolissa huippukauden pelannut Virgil van Dijk tuli apajille vuotta myöhemmin, niitä ei ollut jäljellä.

Kroatialla oli suhteellisen helppo väylä välieriin. Ensin se valssasi kumoon Nigerian ja Islannin sekä pahasti keskeneräisen Argentiinan. Pudotuspeleissä sen piti voittaa ensin Tanska ja sitten Venäjä. Kummallekin jo jatkoonpääsy oli ollut budjettisuoritus, johon voitiin olla tyytyväisiä.

Ottelut ratkaistiin rangaistuspotkuilla, joissa — kuten tiedettyä — joukkueilla on suunnilleen yhtäläiset voitonmahdollisuudet.

Jos Kroatia olisi hävinnyt otteluista jommankumman, Modrićilta olisi puuttunut Ballon d’Or -keskustelun vahvin argumentti. 

Modrićin erinomainen lohkovaihe olisi menettänyt merkitystään, koska äänestäjillä olisi ollut tuoreimmassa muistissa hänen suorituksensa Tanskaa vastaan. 32-vuotias kroatialainen oli ottelussa hitaanpuoleinen ja epävarma. Väitettä alleviivaa rangaistuspotku, jonka hän hukkasi jatkoajan viime minuuteilla.

Lue myös: Luka Modricin ensi kauden seura selvillä (14.7.2025)

Jotta analyysini ei ole saivartelua, on sanottava, että Modrić oli taas Venäjä-ottelussa sekä välierissä Englantia vastaan terävä piikki vastustajan lihassa. Kultivoituneiden vertaukset itse Alfredo Di Stéfanoon eivät olleet tuulesta temmattuja, sillä oikeastaan jokaisen Kroatian hyökkäyksen keskiössä oli Modrić. Hän määräsi ottelun tahdin. Jopa hänen syötöissään oli muille kroatialaisille tieto, mihin suuntaan siitä kannattaisi peliä jatkaa.

Kroatian yllättävä menestys MM-viheriöillä oli tärkein tekijä nostamaan Modrićin Ballon d’Or -suosikiksi. Yllättävä on sillä tapaa epätarkka sana, että Kroatia oli ollut suosikki voittamaan jokaisen vastustajansa, myös Englannin. Vasta loppuottelussa Ranskaa vastaan Kroatia oli ollut ennen peliä altavastaaja ja pelin aikana vastaantulija. Mutta jälkipolvet tuskin muistavat tuloksia yksittäisistä otteluista, jotka olivat sekoittaneet pudotuspelikaavion Kroatialle suosiolliseksi.

Vaihtoehtoinen todellisuus Ronaldon silmin

Modrić hyötyi siitä, että Ronaldo ei tehnyt ”paljoakaan Mestarien liigan välierissä tai loppuottelussa”, ja Espanjassakin ”hän oli vaisu puolet kaudesta”, kuten lehtimies Ben Hayward asian ilmaisi.

Haywardin kommentissa on kaksi ajatuskukkasta. Ensinnä se sivuuttaa Mestarien liigan neljännes- ja puolivälierät, joissa Ronaldo viimeisteli kuusi maalia, kun PSG ja Juventus joukkueina onnistuivat maalinteossa yhteensä viidesti.  

Välierissä Ronaldo teki yhden maalin, joka kuitenkin hylättiin käsivirheenä. Hän ei ollut uskoa vihellystä.

VAR tuli Mestarien liigaan heti seuraavalla kaudella, ja jos se olisi ollut käytössä jo keväällä 2018, ehkä maali olisikin hyväksytty. Myös finaalissa Ronaldo sai erinomaisen mahdollisuuden kaunistella lopputuloksen 4–1:een, mutta peli keskeytettiin äkisti, kun kentälle ryntäsi hidasälyinen kannattaja.

Olisivatko toimittajat olleet vähemmän jyrkkiä, jos Ronaldo olisi kirjauttanut nimensä tilastoihin?

Toisekseen Ronaldon alkukaudella 2017–18 ei olisi virallisesti pitänyt olla painoarvoa toimittajien päätöksenteossa, koska vielä tuolloin Ballon d’Or jaettiin kalenterivuoden perusteella.

He olivat väsyksissä

Sen jälkeen, kun FIFA oli palkinnut Modrićin omassa vähempiarvoisessa gaalassaan, Miguel Delaney The Independentiltä julisti, että ”nimen vaihtuminen oli virkistävää”.

Kolme kuukautta aiemmin Delaney oli twiitannut: ”Sekä Messi että Ronaldo ovat voittaneet Ballon d’Orin [silloinkin], kun heidän ei olisi pitänyt [ja] vain, koska he ovat, keitä he ovat. Se on järjetöntä.”

Jo pelkästään se, että Messi jätettiin viidenneksi vuoden 2018 Ballon d’Or -äänestyksessä, antaa ymmärtää, että toimittajat olivat vaihtelua vailla. Tämä oli näkyvissä myös MM-kilpailuissa. Monilta pääsi helpotuksen huokaus Ronaldon ja Messin pudottua taistelusta. Jopa Evening Standardin mukaan sen ”tunsi, että tänä vuonna oli aika vaihtelulle – –. Ilmassa oli melkein apatiaa.”

Tietämättään Modrić ratsasti Wesley Sneijderin, Andrés Iniestan ja Franck Riberyn jättämillä lainaratsuilla. Ei olisi tarvittu France Footballia pahoittelemaan Iniestalta ja toivottamaan onnea MM-kisoihin, sillä oli tullut jo selväksi, että oikeuden haluttiin tapahtuvan vaikka sitten takautuvasti jos ei muuten.

Äänestysväsymyksen ohella Modrić hyötyi Ronaldon kohusiirrosta Juventukseen kesällä 2018. ”CR7:n” kausi 2018–19 toi mieleen Diego Maradonan 1992–93, jääkiekkoilija Wayne Gretzkyn 1996, koripalloilija Michael Jordanin 2001–02 ja F1-kuski Michael Schumacherin 2010. Real Madridin mediakoneisto on jalkapallomaailman vaikutusvaltaisimpia. Nyt se kampanjoi Modrićin puolesta. 

Ylistäessään asiakastaan joulukuussa 2019 Ronaldon entinen agentti Jorge Mendes sanoi: ”Cristiano olisi ansainnut voittaa Ballon d’Orin vähintään kerran edellisen kahden vuoden aikana. Jos hän olisi pelannut Real Madridissa, hän olisi voittanut sen.” (Aihetodisteet viittaavat siihen, että Mendes helpotti Ronaldon turhautumista jakamalla tälle vuosittain parhaan pelaajan Globe Soccer Awardin.)

Eikä ole syytä unohtaa, että äänestysikkuna sattui avautumaan samaan aikaan Ronaldoon kohdistettujen vakavien raiskaussyytösten kanssa. Ainakin yksi äänestäjä jätti hänet tyystin lappunsa ulkopuolelle niiden takia. ”On vaikeaa äänestää raiskaajaa”, hän totesi Twitterissä.

Tuurin ja osaamisen määrä, mitä Modrić tarvitsi Messin ja Ronaldon kukistamiseen, kertoo paljon paitsi pelaajista itsestään myös siitä, miten heidät nähdään. Vuosi 2018 paljasti vastaanoton paradoksisuuden. Yhtäältä he olivat tai ovat olleet keskustelun keskipisteitä jokaisessa pelaamassaan ottelussa, ja toisaalta heidät otettiin itsestäänselvyytenä, koska poikkeuksellisuus tuli heille helpon oloisesti.

Modrić poimi aikansa marjat. Kun Liverpoolissa huippukauden pelannut Virgil van Dijk tuli apajille vuotta myöhemmin, niitä ei ollut jäljellä.

Teksti on julkaistu alun perin maksullisella Football Paradise -alustalla elokuussa 2020. SuomiFutikselle tehdyssä käännöstyössä tekstiä hieman lyhennettin ja ajantasaistettiin.

Juuso Kilpeläinen