Näkökulma: Ballon d’Or – otetaanko palkinto liian vakavasti?

Ballon d’Or on kuin jalkapallomaailman Oscar-gaala. Satoja pukumiehiä, jotka esittävät olevansa toistensa ystäviä yhden illan ajan vuodessa, vaikka ovat muuten tukkanuottasilla jatkuvasti julkisuudessa. Seurojen puheenjohtajia, urheilutoimenjohtajia, pelaaja-agentteja ja pelaajia – kaikki yhdessä salissa muutaman tunnin ajan sulassa sovussa.

Kaikki näyttää televisioon ylelliseltä, mutta mennään hieman pinnan alle. Onko itse Ballon d’Orissa mitään järkeä? Miksi ei olisi – siellähän valitaan vuosittain kalenterivuoden valovoimaisin futaaja, joka saa valtavasti julkisuutta poseeratessaan kultaisen pokaalin kanssa satojen kameroiden edessä? Fakta on joka tapauksessa se, että kyseessä on – tykkäsi siitä tai ei – ihmisiä valtavasti kiinnostava palkinto.

Miksi vain hyökkäävät pelaajat voivat voittaa palkinnon?

Ballon d’Or -gaalassa valitaan äänestyksellä kalenterivuoden paras pelaaja. Se on jo lähtökohtaisesti äärimmäisen haastavaa, sillä kymmenet pelaajat voisivat käytännössä ansaita parhaan pelaajan palkinnon. Sitten mennään siihen mielenkiintoisimpaan osa-alueeseen.

Miksi Ballon d’Orissa nykyään suurin meriitti kyseisen vuoden aikana on pelaajan edustaman joukkueen voittamat pokaalit? Jos kyseessä on kilpailu, jossa annetaan vuoden parhaan pelaajan palkinto yksittäiselle pelaajalle, niin miksi ihmeessä tärkein ja valovoimaisin meriitti on joukkueen voittamat mestaruudet ja palkinnot? Miten voi verrata objektiivisesti esimerkiksi topparia ja hyökkääjää tai maalivahtia ja vasenta keskikenttäpelaajaa? Ei mitenkään, sillä se on puhtaasti mahdotonta.

Yllä olevat kysymykset ovat joka vuosi esillä, mutta vuosittain ne myös herättävät kysymyksiä. Ballon d’Or on jaettu vuodesta 1956 lähtien, mutta viimeiset yhdeksän vuotta palkinto on mennyt aina joko Cristiano Ronaldolle tai Lionel Messille. Ronaldo on saanut kunnian neljä ja Messi viisi kertaa. Kaksikolla on maailmanlaajuisesti satoja miljoonia faneja ja pelillisesti he ovat aina ratkaisemassa maaleillaan otteluita. Siten on varsin loogista, että Messi ja Ronaldo paistattelevat jatkuvasti otsikoissa myös menestyksellään, sillä he pelaavat kahdessa maailman suurimmassa seurassa. Kukaan ei kuitenkaan muista puolustavammassa roolissa olevia pelaajia, mikä on suuri sääli.

Useat jalkapallopersoonat, toimittajat ja ammattijalkapalloilijat ovat kyseenalaistaneet palkinnon tärkeyden. Syy on odotettu, sillä kyseiset henkilöt haluaisivat palkinnosta objektiivisen, joka jaettaisiin vain ja ainoastaan parhaalle pelaajalle. Ei sille pelaajalle, joka on ollut mukana voittamassa suuria kilpailuita. Ei, tämä ei ole minkäänlainen aliarvostava puhe Ronaldoa tai Messiä kohtaan – päinvastoin, sillä kyseessä on kaksi äärimmäisen loistavaa jalkapalloilijaa.

Pitää kuitenkin muistaa, etteivät Messi ja Ronaldo kanna joukkueitansa puhtaasti yksikseen reppuselässään ottelusta toiseen, vaikka Messin tapauksessa se saattaakin tuntua usein siltä. Kummallakin on käytössään absoluuttisesti parhaat pelaajat edustamissaan seuroissa ja ilman heitä kumpikaan kaksikosta olisi lähelläkään nykyistä tasoa.

Huippujalkapallo sisältää kuitenkin valtavasti muitakin pelaajia, jotka ansaitsisivat palkinnon, mutta ovat vain ja ainoastaan pelipaikkansa uhreja. Usein vaikkapa Javier Mascherano saattaa hoitaa Barcelonassa ja Argentiinan maajoukkueessa työnsä Messiä paremmin, mutta otsikoihin on äärimmäisen vaikeaa nousta puolustuslinjasta tai keskikentän pohjalta käsin.

Otetaan toiseksi esimerkiksi N’Golo Kante.

Ranskalainen on puolustava keskikenttäpelaaja, joka johdatti Leicesterin historian yllättävimpään mestaruuteen loisto-otteillaan. Kanten merkitys viime kauden Leicesterille oli valtavasti Ronaldon vastaavaa tärkeämpi. Alla uskomaton kausi seurajoukkueessaan, ilmiömäinen nousu Ranskan kotikisojen kisakoneeseen ja siellä onnistuminen, sekä mahtava alkukausi Chelsean riveissä. Pelaaja, joka oli täysin tuntematon jalkapalloilevalle maailmalle puolitoista vuotta sitten – niinpä. Eikö siinä ole ainesta vuoden parhaan pelaajan palkintoon? Ehdottomasti, mutta Kante ei ole riittävän mediaseksikäs pelaaja ja harjoittaa ammattiaan puolustavana keskikenttäpelaajana.

Puolustussuunnan pelaaja on saanut palkinnon viimeisen 20 vuoden aikana yhden ainoan kerran. Sen ihmeen sai aikaan Italian kapteenina MM-kisat vuonna 2006 voittanut Fabio Cannavaro. Kaikki muut voittajat vuodesta 1997 lähtien ovat olleet hyökkääviä pelaajia, joten jokainen voi mielessään pyöritellä pokaalin objektiivisuutta ja varsinkin sitä, ettei Ballon d’Oria kannata välttämättä ottaa niin tosissaan.

Palkinnon saa vuosittain vain mediaseksikäs pelaaja, joka on voittanut joukkueensa kanssa tärkeitä mestaruuksia. Siitä ei pidä kuitenkaan missään nimessä syyttää palkinnon juuri neljännen kerran voittanutta Ronaldoa, sillä näillä säännöillä portugalilainen oli ilmiselvä voittaja. Olisiko Ronaldo voittanut palkinnon, jos Atlético olisi voittanut Mestarien liigan finaalissa pilkkukisan?

Tuskin, joten nämäkin pokaalit ovat äärimmäisen pienestä kiinni.