La Ligassa on kolme joukkuetta, jotka ovat keränneet alkukauden aikana kaksi pistettä ottelua kohden tai yli. Real Madridilla on 15 pistettä, Granadalla 14 pistettä ja viikonloppuna Real Madridin kanssa 0-0-tasapelin pelanneella Atlético Madridilla on 14 pistettä.

Alkukausi ei ole ollut Diego Simeonen poppoolle huono, mutta 14 sarjapisteen taustalla kytee ongelma, joka voi alkaa näkymään sarjataulukossa vahvemmin.

Atlético Madrid on nimittäin tehnyt vain seitsemän maalia seitsemässä ottelussa. Se on iso syy siihen, miksi joukkue on kärsinyt jo tappion ja pistemenetyksiä kahdessa tasapelissä.

Simeonen Atlético ei ole ollut aiempina kausina mikään maalintekokone, vaan se on nojannut mataliin maalimääriin hakiessaan menestystä. Sen pelaamisessa on ollut kontrollia ja rautaista puolustamista. Silti joukkue on pystynyt systemaattisesti tekemään yli puolitoista maalia ottelua kohden aiempien kausien aikana. Tämän kauden maali per ottelu-tahti on raju pudotus aiemmista kausista.

Simeonen huolta lisää varmasti se, että hänen joukkueensa on laukonut vain kymmenen kertaa ottelua kohden. Se tarkoittaa, että Atlético on La Ligan kolmanneksi vähiten laukova joukkue. Kun volyymia ei maalipaikkojen osalta saada aikaiseksi, on turha puhua maalipaikkojen laadustakaan.

Yksi syy on se, että Antoine Griezmann lähti ja tilalle tuli portugalilainen João Félix. Nuori portugalilainen on onnistunut kohtalaisesti, muttei ole Griezmann. Griezmann antoi seurassa pelatessaan muutaman avainsyötön ottelua kohden. João on ollut vaarallinen maalinteon suhteen, mutta maalipaikkojen luonnissa hän on ollut kadoksissa. Hän on antanut vain 0,3 avainsyöttöä ottelua kohden.

Real Madridia vastaan näkyi Atléticon hyökkäyspelin punainen lanka – ja sitä myöten ongelmakohta. Simeone asetteli joukkueensa pelaamaan 4-3-2-1-hyökkäysmuodolla. Laitapuolustajat nostivat ylös leveyteen ja vastustajan puolustuslinjan edessä kyttäsi kaksi hyökkävää keskikenttäpelaajaa ja kärkipelaaja.

Kun keskusta oli tukossa ja Atlético ei päässyt sieltä etenemään syöttökombinaatioilla, turvautui se etenemään ylös nostaneiden laitapuolustajien kautta. Esimerkiksi Kieran Trippier tarvitsi kuitenkin pallon saadessaan ympärilleen tukea ja liikkeitä, mutta laitakaistan mallit eivät vielä toimi optimaalisesti Simeonen sapluunassa.

Periaatteessa kärkipelaaja Diego Costa sopii hyvin Simeonen pelimalliin. Costa osaa pelata targettina ja juosta transitioissa vastustajan puolustajien selustaan. Ongelma on tällä hetkellä kolmen ylimmän pelaajan yhteistyö, jossa ajoitukset ja toisiaan täydentävä liikkuminen eivät toimi.

Todennäköisesti Simeone tiedostaa tämän ja pyrkii jauhamaan yläkolmikon yhteistyötä tulevina viikkoina tehokkaammaksi.

Simeonen onkin nopeasti keksittävä lääkkeitä joukkueen hyökkäyspelin tehostamiseksi, muuten etsikkoaika sarjapisteiden keräämiseksi katoaa täysin. Real Madridin ja Barcelonan pienet töppäilyt antoivat Atléticolle mahdollisuuden repäistä sarjataulukossa kaulaa, mutta se ei alkukauden aikana pystynyt sitä käyttämään.

Pelissä on rakennetta ja potentiaalia, mutta monipuolistaminen ja mallien tehostaminen on seuraava askel.