Barcelonan talousvaikeuksista on puhuttu viime vuosina, ja etenkin koronapandemian alettua paljon. Harvoin on kuitenkaan kuultu niin suoraa tekstiä kuin se, mitä Cadena SER:in talousjohtaja Javier Ruiz lateli El Larguero -ohjelmassa keskiviikkona.

– Vaikka emme puhuisikaan konkurssista, siltä se näyttää. Tilanne on katastrofaalinen, Ruiz latasi.

Ruizin mukaan Barcelonalla on lyhytaikaista velkaa 731 miljoonaa euroa ja pitkäaikaista velkaa 443 miljoonaa euroa. Varoja seurolla kerrotaan olevan 162 miljoonaa euroa. Saldo jää siis yli miljardin pakkaselle.

– Juuri nyt Barcelonalla ei ole varaa maksaa velkojaan. Tilannekuva on, että Barcelona on maksukyvytön seura. Ne ongelmat heidän pitää selvittää pankin kanssa. Pankki voi antaa heille lisää aikaa, lisää korkoja ja lisää tilaa hengittää.

Barcelonan omissakin säännöissä määritellään, että velkaa ei koskaan saisi olla yli kahta kertaa enemmän kuin varoja. Barcelona ylittää tämän laillisen rajansa heittämällä lähes kaksin kerroin, sillä velkaa on ”3,6 kertaa enemmän kuin varoja”.

Toimittajan karu kertomus ei anna ruusuista kuvaa Barcelonan tulevaisuudesta. Lionel Messin jatkokontrahti on erittäin vaikea toteuttaa, vaikka seuraikoni itse jatkoa toivoisikin. Stadionin suunniteltu remonttikin nielee valtavasti rahaa.

Ohjelmassa puhuneiden toimittajien mielestä on käytännössä mahdotonta, että Barcelona voisi tehdä isoja hankintoja seuraaviin 2-3 vuoteen, olipa tuleva puheenjohtaja sitten kuka tahansa. Ihmeisiin ei kykene kukaan.

Ei ihme, että El Largueron keskustelussa kuvailtiin tilannetta, jossa Barcelona on, ”kauhuelokuvaksi”.

Ruiz nimeää keskeiseksi tekijäksi ongelmavyyhdissä Barcelonan erittäin kalliin pelaajiston.

[readmore from=Barcelona]

– Barcelonan pelaajistoon uppoaa kolme jokaisesta neljästä eurosta, jonka seura urheiluoikeuksista ansaitsee. Pelaajapalkat nielevät 90 prosenttia mainos- ja markkinointituloista. Pelaajistolla tarkoitan muutamia Barcelonan pelaajia.

Barcelonan ensisijaisen toimenpiteen pitäisi Ruizin mukaan olla sopeuttaa kokoonpanoaan taloustilanteeseen – toisin sanoen luopua kovapalkkaisista pelaajistaan. Toinen asia on hyväksyä se karu tosiasia, ettei pelaajahankintoihin ole varaa.