Kommentti: Onko Fernando Torres nykyään vain turhake?

Tämän vuosituhannen yksi suurimmista Atlético-legendoista. Monien mielestä ehkä se suurin, mutta Fernando Torres on aina jakanut mielipiteet Atlético-kannattajien keskuudessa.

Se pisamaposkinen seuran oma kasvatti, joka toimi Atléticon kapteenina 19-vuotiaasta lähtien monta vuotta. Vuotta aikaisemmin täysi-ikäistymisen kynnyksellä ollut madridilaishyökkääjä oli yksi suurimmista syistä siihen, kun Atleti nousi takaisin pääsarjaan.

Fuenlabradan sairaalassa maaliskuisena tiistaina päivänvalonsa nähnyt Torres oli noussut Espanjan lupaavimmaksi pelaajaksi ja Atléticon uuden aikakauden keulakuvaksi. Vuodet kuluivat ja Atlético pärjäsi joten kuten keskikastissa pitkälti vain Torresin luoman hyökkäyspelotteen ansiosta. Pelaaja kasvoi seuraa suuremmaksi ja edessä oli varsin odotettu myynti.

– Lähden täältä, koska seura ei ole tällä hetkellä ansaitsemallaan tasolla. Tämä ei ole jäähyväispuhe, koska palaan tänne, kun seura on noussut sinne, mihin se oikeasti kuuluukin, Torres latasi lehdistötilaisuudessa ennen lähtöään Liverpooliin.

Lopulta Torres palasi Atléticoon vajaan kahdeksan vuoden jälkeen jouluna 2014. Osapuolet olivat kuitenkin vaihtuneet. Atlético oli noussut seurana Euroopan absoluuttiseen kärkeen, mutta Torresin uran viimeisimmät vuodet olivat olleet enemmän tai vähemmän pettymyksiä täynnä.

Monet ovat arvuutelleet Diego Simeonen motiiveja Torresin takaisinottoon. Jokainen tiesi Torresin vaikeudet, mutta samalla Simeone on tunnettu siitä, että argentiinalainen saa pelaajistaan kaikki irti. Oliko Torresista saatu kaikki irti Chelsea-vuosina? Ei varmasti, mutta mahdollisuudet siihen annettiin.

Lähtökohtaisesti Torres sopii Simeonen pelitapaan, jossa kärjelle haetaan jatkuvasti tilaa juosta suunnanmuutospelaamisen myötä. Kuten tiedämme, Simeonen pelitapaan ei ole kuitenkaan helppoa sopeutua hetkessä. Toisaalta katsoessa neutraalisti Torresin pelaamista kentällä usein näyttää siltä, ettei kärki ole vieläkään sopeutunut siihen.

Aikaa on kuitenkin kulunut yli kaksi vuotta, joten ehkä vika on puhtaasti pelaajassa. Torres on nimittäin jatkuvasti ulkona Atléticon pelistä ja epäonnistuu käytännössä jatkuvasti ratkaisuissaan. Espanjan maajoukkueessa kaiken mahdollisen voittanut hyökkääjä ei ole luonut kertaakaan kuluvalla kaudella uhkaa vastustajan puolustajille yksinkertaisen syyn takia.

Torres on nimittäin niin helppo puolustaa olemattomaksi, sillä Atlético hakee usein kasvatilleen pystyjuoksuja. Jos ne eivät onnistu miesmerkkauksen takia, niin Torres tyytyy löntystelemään hyökkäyksessä ja yrittää olla ottamatta osaa millään tasolla Atléticon hyökkäyspelin rakentamiseen. Kymmenen vuotta sitten se oli toisinpäin, mutta aika tekee tehtävänsä jokaiselle.

Tällä kaudella kärki on tehnyt kolme maalia. Niistä kaksi tulivat samassa ottelussa syyskuussa tippumassa olevan Sportingin verkkoon. Viimeisin tuli Copassa kolmosdivaria pelaavaa Guijueloa vastaan jo ratkenneessa otteluparissa. Huolestuttavinta on todennäköisesti se, ettei Torres edes pääse enää maalipaikoille.

Viime kevät oli ilmiömäinen. Torres sai nimittäin yllättäen huomattavasti enemmän vastuuta, kun Jackson Martínez lähti kesken kauden Kiinaan. Silloin Torres ei ollut tehnyt neljään kuukauteen ainuttakaan maalia, mutta yhtäkkinen peliajan radikaali lisääntyminen ja välitön onnistuminen ruokki itseluottamusta ja keväällä syntyikin jopa kymmenen maalia.

Nyt tilanne on samankaltainen. Ainoa muuttuva asia on tosin se, ettei Kévin Gameiro ole lähdössä mihinkään Torresin tieltä. Ángel Correakin on ajanut kokeneen hyökkääjän tilalle, joten Atlético tuskin edes harkitsee jatkosopimuksen tekemistä.

Torresin tarina on Atléticossa legendaarinen. Oma kasvatti lähti, jotta seura pystyisi saamillaan siirtosummarahoillaan palaamaan suureksi. Nyt El Niño elää viimeisiä kuukausia elämänsä joukkueessa – vaihtomiehenä ilman itseluottamusta.