Real Madridin kausi 2018-19 päättyi käytännössä tiistaina 5. maaliskuuta. Kyseessä oli synkkä päätös synkälle ajanjaksolle, sillä joukkueen toiveet kaikkien yhä käynnissä olevien kilpailuiden suhteen murenivat viikon sisällä. Putoaminen Copa del Reystä, La Ligan mestaruustaiston lopullinen karkaaminen ja Mestarien liigasta nöyryyttävä putoaminen Ajaxia vastaan Santiago Bernabéulla.

Jo tässä vaiheessa voidaan siis sanoa, että Real Madridin kausi tulee jäämään historian kirjoihin pahana epäonnistumisena.

Kuinka näin valtava suurseura on päätynyt tähän tilanteeseen?

Valmentajarumba

Lähtökohdat kauteen olivat erittäin mielenkiintoiset. Zinédine Zidane oli jättänyt tehtävänsä Los Blancosin päävalmentajana ja tilalle nimettiin Espanjan maajoukkueen Julen Lopetegui.

Alusta asti oli selvää, että Lopetegui toisi mukanaan valtavan muutoksen Real Madridin pelaamiseen. Tämä muutos oli useiden fanien mielestä tervetullut, sillä pelillisesti Los Blancos ei ole ollut tällä vuosikymmenellä aivan moderneimmasta päästä.

Lopetegui ei kuitenkaan saanut tarvitsemaansa aikaa ja hänelle annettiin potkut heikkojen tulosten seurauksena. Potkuja itsessään on analysoitu jo tarpeeksi, mutta tässä vaiheessa voisi jo siirtää katseet niiden jälkeiseen aikaan.

Lopetegui korvattiin Santiago Solarilla. Ex-huippupelaajalla, jonka piti alun perin astua tehtävään väliaikaisesti kunnes Antonio Conte tai joku muu ehdokkaista saataisiin tehtävään. Aika kului ja lopulta Real Madrid Castillan ex-valmentaja sai jäädä tehtävään ja hänelle kirjoitettiin jopa kesään 2021 asti ulottuva jatkosopimus.

Tässä vaiheessa tulee esittää tärkeä kysymys: miksi Real Madrid antoi potkut Lopeteguille ennen kuin oikean tasoinen korvaaja oli selvillä?

On kylmä fakta, että Solarin näytöt valmentajana eivät oikeuta pestiin yhden maailman suurimman seuran peräsimessä. On selvää, että seurapresidentti Florentino Pérez ei suunnitellut Lopeteguin potkujen aikaan, että Solari olisi se henkilö, joka saisi laivan kurssin käännettyä.

Mitä Lopetegui olisi saanut aikaan, jos hänelle olisi annettu edes tämä kausi aikaa joukkueen pelitavan uudistamiseen. Lopputulos pokaalien suhteen ei olisi voinut juuri huonompi olla ja mikä tärkeintä, Lopeteguille annettu aika olisi voinut pidemmällä ajanjaksolla tuoda Real Madridin pelillisesti tähän päivään.

Seurassa painettiin kuitenkin hätänappulaa ja kaikki tämä kuukausien potentiaalinen uudelleenrakennusaika on käytetty täysin päämäärättömään Solari-aikakauteen, josta käteen ei tule jäämään mitään.

Soolokitaristia ei korvata triangelin soittajalla

Jos Real Madridin kohdalla puhuttiin ennen kauden alkua valmentajanvaihdoksesta, vähintään saman verran palstatilaa sai Cristiano Ronaldon lähtö Juventukseen.

On mielipidekysymys, oliko portugalilaistähden myyminen järkevää vai ei. Asiassa on todella monta eri näkökulmaa ja jokainen voi muodostaa oman mielipiteensä kyseisestä ratkaisusta.

Mielipidekysymys ei puolestaan ole se, oliko järkevää olla hankkimatta Real Madridin seurahistorian tehokkaimmalle pelaajalle korvaajaa? Ja ei, en unohtanut kaksi maalia toistaiseksi iskenyttä Mariano Díazia, jonka ostaminen oli lähimpänä suunnitelmaa Cristianon maalimäärän täyttämisestä.

Jälkiviisaana on helppo todeta, että tämän ratkaisun suhteen Real Madridin päätös meni pahasti pieleen. Tätä väitettä puoltavat tilastot siitä, että joukkue on tehnyt selvästi vähemmän maaleja kuin aiemmin 2010-luvulla.

Organisoitu pelaaminen on loistanut poissaolollaan

Solarin Real Madrid on tällä hetkellä erittäin vaikea joukkue analysoida. Syynä on, että kollektiivin pelaamisessa on havaittavissa erittäin vähän toisteisia suorituksia. Tämä kertoo siitä, että pelaaminen ei ole kovin organisoitua.

Joku voisi sanoa tätä taktiseksi monipuolisuudeksi, koska samat kaavat eivät toistu useasti, mutta siitä ei tässä tapauksessa ole kyse.

Toki onnistumisiakin on mahtunut sekaan. Parhaana esimerkkinä lienevät Copa del Reyn ottelut Barcelonaa vastaan, jossa Los Blancos oli monella mittarilla Barcelonaa parempi vaikka yhteismaalit lopulta repesivätkin selvästi katalonialaisille.

Mestarien liigan farssi kiteyttää kyseisen ongelman hyvin. Ajaxilla on kasassa hyvä joukkue, mutta jos sen käytettävissä olevaa materiaalia vertaa Real Madridiin, jonka pelaajat ovat säännöllisesti olleet iso osa esimerkiksi FIFPron vuoden joukkuetta, on ero suuri. Tästä huolimatta Ajax ansaitsi jatkopaikkansa, sillä se oli kokonaiskuvassa selvästi parempi joukkue. Edun se sai nimenomaan tekemällä taktisesti järkeviä valintoja ja toteuttamalla niitä organisoidusti koko joukkueen voimin.

Joukkuehenki rakoilee

Kuinka monta kertaa Real Madrid on 2010-luvulla noussut viime hetkillä lähes mahdottomalta vaikuttaneesta tilanteesta? Todella monesti. Paras esimerkkinä lienee Sergio Ramosin lisäaikamaali La Decimaan johtaneessa Lissabonin illassa. Yhdistän nämä asiat usein toistuvina suoranaisesti joukkueen henkiseen vahvuuteen ja sen yksi tärkeimmistä peruspilareista on hyvä joukkuehenki.

Entä kuinka monta kertaa Real Madrid on noussut tukalasta tilanteesta viime hetkillä tämän kauden aikana? Ei monesti. Joukkueen kuuluistat ”remontadat” ovat loistaneet tällä kaudella poissaolollaan ja esimerkiksi Ajaxia vastaan loppukiriä kuvastaa parhaiten tilanne, jossa Luka Modric, Karim Benzema ja Gareth Bale pääsivät käytännössä kolmistaan läpiajoon, mutta lopputuloksena oli ”Ei näin” -videokoosteisiin päätyvä ratkaisu.

[readmore from=Real-Madrid]

Iscon, Gareth Balen ja Marcelon kaltaisten pelaajien ympärillä olevat kohut eivät auta joukkuehengen suhteen. Kun tähän lisää vielä heikot peliesitykset, on lopputuloksena hieman hengetön Real Madrid, jonka pelaamisesta on monesti puuttunut sydän ja Diego Simeonen usein mainitsemat ”cojonesit”.

Syitä surkeaan kauteen on siis monia. Kaikki mainituista asioista ovat korjattavissa, mutta ei pelkällä puheella. Real Madrid -kannattajien onneksi Ajax-tappion kaltaiset nöyryytykset ovat omiaan laittamaan muutoksen pyörät pyörimään.

Aiheet Näkökulmat Real Madrid