Näkökulma: Mitä ihmettä tapahtui Ivan Rakiticille? Ernesto Valverden suosikit ja hylkiöt alkavat erottua

187 minuuttia. Se on Ivan Rakiticin tämän kauden peliaika, kun kaikki kilpailut lasketaan mukaan. Otteluita on pelattu jo kymmenen, mutta Rakitic on saanut vastuuta yhteensä noin kahden ottelun verran.

Lukema on suorastaan uskomaton. Moni Barcelonan kannattaja on toki viime vuosina kritisoinut Rakiticin otteita ja toivonut, että penkki kutsuisi useammin. Mutta että näin rajusti?

Verrataan pelkkiä La Liga -minuutteja. Rakiticilla on tältä kaudelta kasassa 157. Sillä irtoaa Barcelonan sisäisen peliaikavertailun 18. sija. Viime kaudella Rakitic oli samalla listalla 7:s. Vieläpä niin, että ero listan ykkösnimiin (Marc-André ter Stegen ja Gerard Piqué) oli pienempi kuin kahdeksanteen. Mestarien liigassa Rakitic pelasi viime kaudella toiseksi eniten Barca-pelaajista. Vain Sergio Busquets oli hänen edellään. Tällä kaudella Rakitic on myös Mestarien liigassa Barcan peliaikavertailun 18:s.

Ivan Rakitic oli siis vielä 25. toukokuuta päävalmentaja Ernesto Valverden ehdoton luottopelaaja. Kolmessa kuukaudessa hänestä tuli hylkiö.

Sopimus peliminuuteista?

Viime syksynä puhuttiin, että Barcelona ja Rakitic olisivat tehneet jonkinlaisen sopimuksen. Rakitic pysyisi seurassa (oli saanut kesällä rahakkaan tarjouksen PSG:ltä), mutta hänelle taattaisiin runsaasti peliaikaa.

Vain Rakitic ja Barca-johto tiennevät, oliko tällaista sopimusta koskaan olemassa. Välillä se toki siltä näytti, kun miehet ympärillä vaihtuivat, mutta Rakitic piti paikkansa kentällä.

Nyt ollaan kuitenkin menty lähestulkoon ääripäästä toiseen, vieläpä kesän aikana, jolloin ei edes pelattu.

Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.

Ei ole sinänsä mikään ihme, että Rakitic haluaa tiettävästi istua seurajohdon kanssa alas, jos nykytilanteeseen ei tule pian muutosta. Tuskin kukaan Rakiticin tasoinen pelaaja suostuisi istumaan pelistä toiseen penkillä – etenkään jos vielä edellisellä kaudella olisi ollut valmentajan ehdottomia luottopelaajia.

Se on toki mahdollista, että Valverden ja Rakiticin välillä on tapahtunut jotain sellaista, mitä media ei tiedä. Jos sen sijaan Rakiticin lähettäminen koirankoppiin johtuu vain pelillisistä asioista, ratkaisua voitaneen pitää melko radikaalina. Rakitic kun on – kaikesta saamastaan kritiikistä huolimatta – ollut Barcelonan tasaisimpia pelaajia viime vuosina.

De Jongin tulo muutti kaiken

Frenkie de Jongin hankinta saattoi olla siunaus Barcelonalle. Samalla se oli kuitenkin melkoinen takaisku Rakiticille ja jossain määrin myös Busquetsille.

Viime kaudella Barcelonan ihanneavauksessa keskikentän kolmion muodostivat Valverden näkemyksen mukaan Busquets, Rakitic ja Arturo Vidal/Arthur. Tällä kaudella trion ovat muodostaneet Busquets, de Jong ja Arthur/Sergi Roberto. Tarkemmin sanottuna vielä niin, että Roberto pelasi alkukaudesta paljon keskikentällä, mutta loukkaantumisten ja Arthurin esitysten myötä näyttäisi nyt siltä, että Arthur on nousemassa vakituiseksi avauksen pelaajaksi.

Oli siellä sitten Arthur tai Roberto, niin Rakiticia siellä ei näy. Jos Busquets pelaa pohjalla ja de Jong oikealla, niin on ihan odotettuakin, että keskikentän kolmion vasemmassa kulmassa on Arthur. Mutta etenkin alkukaudesta, kun Busquets pelasi pohjalla ja de Jong vasemmalla, niin miten Robertokin ajoi Rakiticin ohi kroatialaisen tutulla pelipaikalla? Ja nyt kun on vaihdoilla haettu pieniä muutoksia, niin kentälle on viime peleissä otettu Vidal eikä Rakiticia.

Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.

On jokseenkin yllättävää, että de Jong on ajettu sisään näinkin voimakkaasti. Kyseessä on kuitenkin vasta 22-vuotias pelaaja, joka siirtyi Barcelonaan kesällä ja jolle kaikki seurassa ja koko maassa on uutta.

Juuri nyt näyttäisi siltä, että Busquets saa vielä tällä kaudella pitää avauksen paikkansa keskikentän pohjalla, mutta de Jong on uimassa sinne yhä vahvemmin. Siitä on toki nostettava myös hattua Valverdelle, jota minäkin olen moneen otteeseen kritisoinut. Ei ole välttämättä ihan helppoa penkittää omaa kasvattia, jolla on ollut kausikortti tietylle pelipaikalle noin kymmenen vuoden ajan.

Kahden kerroksen väkeä

Muista pelaajista Arthur saannee yhä enenevissä määrin peliaikaa, mutta juuri nyt ei näytä siltä, että Rakiticin tilanne tästä helpottuisi. Kun vielä tiedetään, kuinka paljon laadukkaita keskikenttäpelaajia Barcelonassa tällä kaudella on, luulisi, että peliaikaa voisi jaella hieman nykyistä tasaisemmin. Siinä sahaa aika nopeasti omaa oksaansa, jos tietyt pelaajat pelaavat viikosta toiseen ja muita istutetaan jatkuvasti penkillä.

Rakitic ei siis ole ainoa – hän vain on kaikkein räikein esimerkki. Yhtä lailla Vidal on haastavassa tilanteessa, joskin peliaikaa on parissa viimeisimmässä pelissä tullut. Tämän kauden La Liga -peliajan vertailussa hän on silti edelleen Barca-pelaajista 19:s. Viime kaudella sijoitus oli 11:s.

Ja sitten on Carles Aleñá. Oma kasvatti, josta on povattu suuria, mutta joka ei oikein missään vaiheessa ole saanut näyttöpaikkoja. Hän oli avauksessa tämän kauden ensimmäisessä ottelussa. 21-vuotias keskikenttämies otettiin vaihtoon puoliajalla, ja sen koommin ei ole peliaikaa tullut. Siis ei yhden yhtä minuuttia.

Semedo on hyötyjä

Siinä missä tiettyjen keskikenttäpelaajien asema on hyvin tukala, yksi hyötyjä Valverden aivoituksien myötä on Nélson Semedo.

[readmore from=Barcelona]

Lehtijuttujen mukaan Semedo oli jo lähtökuopissa, kun peliaikaa ei miehen mielestä tullut tarpeeksi. Vielä viime kaudellahan Semedo kamppaili oikean pakin tontilla peliminuuteista Roberton kanssa.

Täksi kaudeksi Valverde päätti kuitenkin nostaa Roberton keskikenttärotaatioon, jolloin portit aukenivat Semedolle. Tällä kaudella mies on pelannut jokaisessa ottelussa ja yhtä vaille kaikissa täydet 90 minuuttia. Moussa Wagué on vielä niin kaukana Semedon tasosta, että portugalilainen voi hyvinkin nousta Jordi Alban kaltaiseksi avauksen kausikorttilaiseksi useamman vuoden ajaksi.