Näkökulma: Nämä 5 asiaa tekivät Barcelonasta La Ligan mestarin

Barcelona juhlii La Ligan mestaruutta, oikeastaan kotimaista triplaa.

Suurempikaan menestys ei jäänyt kovin kauas, sillä Barcelonan finaalipaikka Mestarien liigassa oli vain kahden minuutin tai yhden tolpan päässä.

Miten Barcelonasta yhtäkkiä kuoriutui näin viihdyttävä, maaleja liukuhihnalta takova ja kuitenkin myös isoja voittoja jatkuvasti napsiva joukkue?

Joan Laporta ja Deco näyttävät nyt neroilta

Kun Joan Laporta valittiin Barcelonan puheenjohtajaksi, seura oli lähes konkurssikypsä. Siirtomarkkinapolitiikka Josep María Bartomeun alaisuudessa oli ollut täysin holtitonta ja pelaajille maksetut palkat olivat lähteneet käsistä. Kun koronan myötä liikevaihto suli, Barcelona oli ongelmissa.

Laporta käänsi kivet ja kannot pelastaakseen seuran ja palauttaakseen sen huipulle. Strategia oli todella riskipitoinen. Laportan mukaan menestys toisi menestystä, eli joukkueeseen oli edelleen panostettava vaikka taloustilanne näytti surkealta.

Laporta keksi sellaisiakin vippaskonsteja ja porsaanreikiä, mitä moni muu seura ei ole tullut edes ajatelleeksi. Omaisuutta ja tv-oikeuksia myytiin, palkkoja leikattiin, pelaajia myytiin, hankittiin vapaita agentteja, tehtiin teknisiä jatkosopimuksia joilla kevennettiin palkkakattorasitusta ja käytettiin loukkaantuneita pelaajia hyväksi palkkakattokikkailussa.

Ronald Koemaniin ei missään vaiheessa luotettu päävalmentajana. Xaviin luotettiin, vaikka tulokset ja peliesitykset eivät aina hurraa-huutoja aiheuttaneet. Kamelinselän katkaisi kuitenkin Xavin lausunto, jonka mukaan joukkueen materiaali ei riitä taistelemaan mestaruuksista.

Laporta ja urheilutoimenjohtaja Deco olivat jo siihen mennessä panostaneet satoja miljoonia euroja uusiin pelaajahankintoihin, ja heidän mielestään Xavin asenne oli pielessä. Seuralegenda sai mennä ja Hansi Flick hankittiin tilalle. Vuosi sitten koko tuo Xavi-saaga ja Flickin tulo näyttäytyivät lähinnä kaoottisena ja äkkipikaisena johtamisena, mutta nyt Laporta ja Deco näyttävät neroilta.

Flick osoittautui loistovedoksi, ja viime vuosina hankitut vahvistukset ovat täyttäneet paikkansa kentällä: Jules Koundésta on kuoriutunut erinomainen oikea pakki, Iñigo Martínezista on tullut yksi joukkueen johtajista niin kentällä kuin kopissa, Raphinha puhkesi kukkaan Flickin alaisuudessa ja Robert Lewandowski on tarjonnut maalitakuun.

Xaville kuuluu iso kiitos

Xavi sai tosiaan lähteä Flickin tieltä. Nyt harva muistaa Xavin perintöä, mutta kyllä sellainen jäi.

Sekä Koeman että Xavi joutuivat työskentelemään haastavammissa olosuhteissa kuin Flick. Molemmat luottivat – osin pakon edessä toki – La Masiaan.

La Liga -mestaruuden ratkettua Barcelonan kirkkain timantti, 17-vuotias Lamine Yamal, muistutti, että kiitos kuuluu Xaville ja että ilman häntä mestaruutta ei olisi tullut.

Xavilla oli toki heikkoutensa ja Flickin tulo positiivisessa mielessä ravisteli joukkuetta ja ehkä koko Barcelonan pelillistä identiteettiä. On kuitenkin syytä muistaa, kuinka paljon Xavi uskoi seuran omiin kasvatteihin, jotka lopulta ovat pelastamassa koko seuran taloudellisesta ahdingosta.

Vajaalla kolmella kaudellaan Xavi antoi debyytin peräti 15:lle akatemian pelaajalle. Heistä osa on jo myyty eteenpäin, mikä hyödyttää Barcelonaa taloudellisesti. Kirkkaimmat tähdet ovat puolestaan nousseet jo tärkeään rooliin edustusjoukkueessa, mikä luonnollisesti hyödyttää Barcelonaa kentällä.

Lamine Yamal, Pau Cubarsí, Fermín López, Alejandro Balde, Marc Casadó, Marc Bernal, Iñaki Peña, Héctor Fort. Kaikille heille Xavi antoi debyytin.

Onni ja epäonni

Heti Barcelonan ensimmäisistä peleistä asti oli selvää, että nyt kentällä(kin) mennään aika lailla riskirajoilla.

Flickin Barcelona tuli kauden mittaan tunnetuksi ultrakorkeasta puolustuslinjasta, mistä ei muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta luovuttu edes isoimpien pelien loppuhetkillä, kun johtoa olisi ehkä jo voinut suojella.

Barcelonan onni oli, että pelitavan toteuttajiksi löytyi juuri sopivia palasia. Cubarsí oli tarpeeksi kypsä, Iñigo Martínezista kuoriutui ihan uusi pelaaja, Balde paransi edellisestä kaudesta ja kutospaikalle löytyivät La Masiasta ensin Bernal ja hänen loukkaantumisensa jälkeen Casadó.

Ei ole ihan itsestäänselvää, että noin vaativaan pelitapaan löytyy toteuttajia. Esimerkiksi Ronald Araújon tähti on ollut laskussa, koska hänen heikkoutensa paljastuvat liikaa Flickin systeemissä.

Onni joukkueen kannalta oli sekin, että alkukaudesta joukkue pääsi välillä kuin koira veräjästä ja sai paljon paremman tuloksen kuin mitä olisi ansainnut. Kauden kolme ensimmäistä otteluaan Barcelona voitti maalilla. Lokakuussa pelatun kauden ensimmäisen El Clásicon Barcelona murskasi maalein 4-0, mutta joku ehkä muistaa, miten lähellä se kaikkine niukkoine paitsioineen oli, että Real Madrid olisi johtanut 3-0 jo 20 minuutin pelin jälkeen.

Siinä missä Barcelonalla oli sopivissa kohdissa onni matkassa, pahinta kilpailijaa eli Real Madrid vaivasi jälleen melkoinen epäonni loukkaantumisten suhteen. Los Blancosin puolustusosasto on ollut hyvin repaleinen enemmän tai vähemmän koko kauden ajan.

Toisaalta on muistettava, että pisteodottaman perusteella Barcelona ehdottomasti ansaitsee La Liga -mestaruutensa. Ennen kahta viimeistä kierrosta Barcelonalla on kasassa 85 pistettä ja Real Madridilla 78. Pisteodottaman mukaan eron pitäisi olla vieläkin suurempi: Barcelonalla ”pitäisi” olla 79,56 pistettä ja Real Madridilla 70,24.

Hansi Flickin metodi toimii

Kuten sanottu, Flick on sopivalla tavalla ravistellut Barcelonan pelillistä identiteettiä Ronald Koemanin ja Xavin ajanjaksojen jälkeen.

Nyt koko pakka on nostettu kentällä todella ylös, puolustuslinja puoleen kenttään saakka. Riistot halutaan – ja ne on melkeinpä pakkokin – saada mahdollisimman lähellä vastustajan maalia.

Flick haluaa Barcelonan pelaavan jatkuvasti aiempaa nopeammin. Toki pausalla on aina barcelonalaisessa pelissä tärkeä rooli. Pallolla pyritään myös puolustamaan, mutta tärkeää on yrittää vahingoittaa vastustajaa mahdollisimman tehokkaasti ja monipuolisesti.

Flickille on nostettava hattua ennen kaikkea siitä, miten yhtenäiseksi hän on joukkueen hionut, koska sitä tällaisen pelitavan toteuttaminen vaatii. Jos yksi nukkuu tai ei jaksa tehdä hommiaan osana kollektiivia, korttitalo uhkaa heti romahtaa. Ehkä toisaalta tässä on auttanutkin se, että joukkueessa ei ole vaikkapa Lionel Messiä, joka ehti kasvaa seuraa suuremmaksi.

Lamine Yamalissa on hiukan sellaisia piirteitä, että puolustaminen ei aina kiinnosta, mutta ainakin toistaiseksi vahvalla puolustusmoraalilla varustettu Raphinha on saanut Yamalin pelaamaan joukkueelle kaikissa pelin vaiheissa.

On mielenkiintoista nähdä, miten vastustajat kehittyvät pelaamaan Barcelonaa vastaan ensi kaudella.

La Masia pelasti – jälleen

Voidaan puhua Laportan ja Decon hankinnoista, voidaan puhua Flickin metodista, onnesta ja epäonnesta. Loppujen lopuksi kun mietitään menestystekijöitä Barcelonan nappikauden takana, yksi suurimmista ellei suurin on se kuuluisa maatalo, jota Barcelonan akatemiaksikin kutsutaan.

Xavi kyllä antoi debyytin valtavan monelle nykyjoukkueen pelaajalle, mutta ei Xavikaan siihen olisi pystynyt jos pelaajat eivät olisi olleet niin tasokkaita. Tai ainakaan nykyjoukkue ei olisi mitään saavuttanut.

On melko käsittämätöntä, millä tahdilla La Masia puskee tämän tason lahjakkuuksia ulos. Pelkästään tässä nykyisessä Barcelonan joukkueessa on kymmenkunta sellaista omaa kasvattia, joilla on tällä kaudella ollut merkittävä rooli joukkueessa.

Erikseen on nostettava esiin kolme nuorinta. Marc Casadóa hehkutettiin pitkin kautta keskikentän uutena ankkuripelaajana, mutta se oli itse asiassa 17-vuotias Marc Bernal, joka lumosi Hansi Flickin jo harjoituskaudella.

Lopulta kun kausi alkoi, Bernal löysi itsensä avauksesta. Bernal avasi kauden kolmen ensimmäistä peliä, kunnes kausi epäonnisesti päättyi polven ristisidevammaan.

Toisena on nostettava esiin Pau Cubarsí. Kauden alkaessa Cubarsíllakin oli ikää vasta 17 vuotta, vaikka nuorukainen kentällä näyttää siltä kuin olisi pelannut jo vuosikausia. Cubarsín kyky syöttää ja havainnoida avautuvia tiloja on uskomaton. Kaiken lisäksi nuorukainen pärjää myös kaksinkamppailuissa.

Ja sitten on Lamine Yamal. Sanat loppuvat kesken, kun Yamalia yrittää kuvailla. Yamalissa yhdistyvät jollain tasolla Barcelonan kultakaudelta Neymarin itsetunto ja Lionel Messin taitotaso. Yamal on jo nyt uskomaton haastaja, eikä hän lannistu yksittäisistä epäonnistumisista. Valtavan kauniita maaleja on jo nähty, mutta Messin verrattaessa vielä uupuu tietty tasaisen tappava maalinteon tehokkuus.

Ylipäätään on sanottava, että La Masia on pelastusrengas, johon Barcelona tarttui. Juuri nyt seuran tulevaisuus näyttää paremmalta kuin pari vuotta takaperin, vaikkakin tiettyjä epävarmuuksia on edelleen ilmassa.

Jos asiat jatkuvat tähän malliin, Barcelonalla on mahdollisuudet kehittyä tulevina vuosina vielä tätäkin kautta paremmaksi.

Jaakko Perttilä
X: @JaakkoPerttila