Yöllä, pian keskiviikkoiltana pelatun Rayo Vallecano -ottelun jälkeen Barcelona tiedotti: päävalmentaja Ronald Koeman on vapautettu tehtävistään.

Suomeksi: Koeman sai potkut.

Potkuja osattiin odottaa. Koemanin asema ei missään vaiheessa ollut erityisen vahva, olihan hän äärimmäisen epäsuositun ja sittemmin ulos savustetun ex-puheenjohtaja Josep Maria Bartomeun hankinta.

Kysymys kuuluu: miksi Koeman sai potkut juuri nyt? Ja miksi koko seurayhteisöllä on peiliin katsomisen paikka?

Pelilliset ongelmat liian suuria

Aloitetaan Koemanista itsestään ja sanotaan suoraan: Koeman ansaitsi potkunsa. Mies vaikutti itsekin jo vähän luovuttaneelta Rayo-pelin jälkeen, kun hän kommentoi lehdistötilaisuudessa:

– Olen huolissani tehokkuudestamme, enkä pelaamisestamme, mutta sillä ei ole merkitystä täällä Espanjassa. Tiedän, hävisimme 0-1.

Barcelonan pelaamisessa on muutama merkittävä pelillinen ongelma, joita Koeman ei ole saanut ratkaistua kohtuullisessa ajassa:

  • hyökkäyspelaamisesta puuttuvat toisteiset murtautumismallit
  • joukkue ei tunnista, milloin on puolustettava pallonhallinnan kautta ja milloin iskettävä nopeasti
  • puolustuspelaamisessa tulee liian usein sellaisia nukahduksia, joiden avulla vastustaja tekee maalin

Avataan hieman.

Barcelona on yksilötasolla heikentynyt kahdessa vuodessa jonkin verran. Joukkueesta on lähtenyt sellaisia pelaajia, kuten Lionel Messi, Luis Suárez, Antoine Griezmann, Francisco Trincão, Miralem Pjanic, Arturo Vidal ja Nélson Semedo. Toisaalta joukkueeseen on myös tuotu ja junioreista nostettu uusia yllättävänkin kovan tason pelimiehiä, kuten Pedri, Ansu Fati, Ronald Araújo, Sergiño Dest, Gavi, Eric García, Sergio Agüero ja Memphis Depay.

Ja onhan siellä edelleen Philippe Coutinhoa, Ousmane Dembéléä (joskin loukkaantuneena), Jordi Albaa, Frenkie de Jongia ja Gerard Piquétä. Ei Barcelona siis mikään huono joukkue materiaaliltaan ole, vaikkakin lupaavilla nuorilla pelaajilla on vielä matkaa parhaisiin vuosiinsa. Paljon enemmän pitäisi kuitenkin saada irti kuin mitä nyt on saatu. Se on osittain Koemanin vika.

Otetaan esimerkiksi viime viikonlopun El Clásico. Se oli näennäisen tasainen peli, jonka Real Madrid voitti, lopulta tavallaan melko helposti. Real Madrid ei ole materiaaliltaan mahdottoman paljon Barcelonaa parempi, mutta joukkueena se pelasi paremmin. Barcelona ei vain kyennyt luomaan uhkaa, koska toisteisia murtautumismalleja ei oikein ole.

Hyökkäyspelaamisen heikko organisointi on osaltaan näkynyt yksittäisten sinänsä hyvien pelaajien heikkoina suorituksina. Liian usein toivotaan, että Depay, Fati ja kumppanit taikoisivat jotain messimäistä ihan järjettömistä paikoista. Ei ole tukiliikkeitä, ei alueellisia ylivoimia.

Toinen hyvä esimerkki nähtiin aiemmin syksyllä Granadaa vastaan, kun Barcelona turvautui tykistökeskitykseen matalaa blokkipuolustusta vastaan. Kun vastustaja vetäytyi alas, Koemanilla ei ollut mitään muuta vastausta kuin komentaa laitapakit lähettämään jatkuvasti keskityksiä (yhteensä 54) maalille.

Toinen merkittävä ongelma, tilanteiden tunnistaminen, näkyi niin ikään hyvin Real Madridia vastaan. Barcelonan pitäisi tällä materiaalilla pystyä hallitsemaan palloa mielin määrin. Se on juuri sitä pelaamista, mitä Barcelonan pelaajille opetetaan lapsesta lähtien.

Lopulta Barca voitti ottelun pallonhallinnan 52-48. Real Madrid taas voitti kamppailun peli-identiteetistä 6-0. Carlo Ancelottilla oli melko selkeänä mielessä, mitä joukkue pyrkii tekemään. Real iski, kun oli tilaisuus. Barcelona taas ei oikein näyttänyt tietävän, milloin pallonhallinnalla pitäisi puolustaa ja milloin pitäisi yrittää iskeä organisoimatonta vastustajaa vastaan.

Kolmas merkittävä pelillinen ongelma on näkynyt toistuvina nukahduksina, harhasyöttöinä ja merkkausvirheinä. Se menee Koemanin piikkiin siltä osin, että joukkue ei ole tarpeeksi tiivis, tarpeeksi kollektiivinen yksikkö. Mallia voisi ottaa vaikkapa Liverpoolista.

Mutta myös pelaajien on otettava vastuuta.

Pelaajat pettivät Koemanin

– Tein virheen, nukahdin.

Näin sanoi Sergio Busquets Rayo Vallecano -ottelun jälkeen. Busquetsin virheen seurauksena Radamel Falcao teki maalin ja jälleen Barcelona joutui tappioasemaan.

Vastaavanlaisia nukahduksia niin hyökkäys- kuin puolustuspäässä on nähty järkyttävän paljon Barcelonan pelaajilta tällä kaudella. Jos pelaajat olisivat hoitaneet oman hommansa, Koeman olisi todennäköisesti yhä Barcelonan päävalmentaja eikä potkuista itse asiassa edes puhuttaisi.

Muutama fakta:

  • Barcelonan maaliodottama (xG) on La Ligan tämän kauden paras: 18,63 maalia. Barcelona on alisuorittanut maaliodottamaansa nähden kolmanneksi eniten koko sarjassa. Joukkue on tehnyt vain 15 maalia.
  • Barcelonan oman pään maaliodottama (xGA) on sarjan neljänneksi paras. Tässä tilastossa Barca on alisuorittanut viidenneksi eniten koko sarjassa. Joukkue on päästänyt 11 maalia.
  • Barcelonan pisteodottama on koko La Ligan paras: 19,41. Barca on alisuorittanut kolmanneksi eniten ja on kerännyt vain 15 pistettä.

Tilastojen valossa Barcelonan siis pitäisi johtaa La Ligaa! Joukkue on kuitenkin vasta sijalla yhdeksän, jo kuusi pistettä kärjestä jääneenä.

Rayo Vallecano -peli toimii hyvänä esimerkkinä. Vaikka pelaamisessa oli aiemmin tässä jutussa mainittuja ongelmia, Barcelona kykeni kuitenkin luomaan kolme aivan huippupaikkaa. Ensin Dest kiskaisi viidestä metristä tyhjän maalin yli. Sitten Depay mokasi rangaistuspotkun. Ja vielä lisäajalla Gavi epäonnistui vapaasta paikasta non 7-8 metristä.

Toisessa päässä Busquets lahjoitti nukahduksellaan Rayolle maalipaikan, jonka joukkue hyödynsi.

Barcelona voitti maaliodottaman 2,86-0,79, mutta hävisi pelin 0-1.

Koeman on tehnyt virheitä, eikä ole saanut tiettyjä pelillisiä ongelmia ratkaistua. Mutta jos pelaajat jatkuvasti epäonnistuvat ratkaisevissa tilanteissa, erinomaisestakaan valmentajasta ei välttämättä ole iloa.

Seuralegendaa nöyryytettiin rumasti

Vielä pari sanaa koko Barcelonan seurayhteisön toiminnasta.

Bartomeun puheenjohtajana korvannut Joan Laporta ei koskaan pitänyt Koemania ykkösvaihtoehtonaan eikä hän sitä edes yrittänyt salailla.

Laporta piti jo kesällä Koemania löysässä hirressä. Hän haki uutta valmentajaa tehtävään, mutta kun sopivaa ei löytynyt (tai saatu), Koeman sai jatkaa. Toistuvasti seuran sisältä on vuodettu katalonialaismedialle tietoja, joiden mukaan Koeman kävelee tulisilla hiilillä ja seuraava peli voi olla viimeinen.

Laporta nauttii Barcelonan kannattajien keskuudessa suurta luottamusta edellisen johtajakautensa menestyksen ansiosta. Se ei oikeuta toimimaan nähdyllä tavalla. Jokainen meistä voi kuvitella itsensä asemaan, jossa esimies toistuvasti vihjailee potkuilla. Se ei ole terveen organisaation merkki.

Siinä missä seurajohto nähdäkseni epäonnistui Koemanin suhteen, samaa voidaan sanoa kannattajista.

Koemanin päätä on vaadittu vadille jo pitkään. On eri asia kritisoida asia-argumentein ja solvata henkilöä. Herranen aika, Ronald Koeman on Barcelonan seuralegenda! Kukaan ihminen ei ansaitse sellaista kohtelua, mitä Koemankin on osakseen sosiaalisessa mediassa saanut. Mutta kun moista kohtelua tarjoilevat seuran omat kannattajat seuralegendalle, on myötähäpeän määrä suuri.

[readmore from=Barcelona]

Koeman oli iso osa legendaarista dream teamia, voitti neljä La Ligaa, Euroopan Cupin ja muutamia muita Barcelonan paidassa. Hän pelasi seurassa 262 ottelua ja teki 86 maalia. Hän tuli pelastamaan joukkuetta hyvin haastavalla hetkellä. Hän antoi mahdollisuuden muun muassa Ilaix Moriballe, Pedrille, Gaville ja Nico Gonzálezille. Hän oli tiettävästi iso tekijä siinä, että Depay suostui tulemaan kriisi-Barcelonaan.

Tällaisen hahmon auton Barcelonan kannattajat uhkaavasti ympäröivät, kun Koeman oli vaimonsa kanssa lähdössä Camp Noulta tappioon päättyneen El Clásicon jälkeen.

Kun Koemanin seuraajaksi näillä näkymin tulee Xavi, on syytä toivoa, että koko seurayhteisö muistaa vähän paremmin, mitä Xavi on seuralle antanut.

LUE MYÖS

Aiheet Barcelona Koeman Ronald Näkökulmat