Atléticolla on tällä kaudella kenties Diego Simeonen kymmenen vuotta kestäneen aikakauden laajin materiaali etenkin hyökkäyksessään.

Simeonella on käytettävissä Ángel CorreanLuis SuárezinAntoine GriezmanninJoão Félixin ja Matheus Cunhan kaltaisia pelaajia. Viisikosta kaksi mahtuu samaan aikaan kentälle – muutoin Simeone joutuu muokkaamaan muotoaan.

Materiaali on laaja, mutta siinä on yksi merkittävä ongelma. Nimittäin se, ettei Suárezin lisäksi joukkueessa ole ainuttakaan puhdasta kärkeä.

Atlético etsi kesän siirtoikkunassa hyökkääjää Suárezin varamieheksi. Se oli Atléticon siirtoikkunan ykköstavoite. Atlético oli pitkään muun muassa Dusan Vlahovićin ja Rafa Mirin kintereillä, mutta lopulta kumpikaan ei päätynyt madridilaisseuraan.

Sen seurauksena Atlético päätyi hankkimaan Cunhan Hertha Berlinistä noin 30 miljoonalla eurolla. Cunha on kuitenkin hyvin erilainen pelaaja Vlahovićiin ja Miriin verrattaessa. Cunha toki kykenee pelaamaan kärjessä, mutta brasilialaisen vahvuudet nousevat esiin kärjen alla tai laidoilla.

Madridilaismediassa kummasteltiin, miksi Atlético hankki Cunhan, sillä hänellä ei ole mitään tekemistä Suárezin kaltaisen boksipelaajan kanssa, vaikka Atlético haki juuri sellaista hyökkääjää. Puhtaan varakärjen puuttumisen vuoksi Simeone on joutunut peluuttamaan Cunhaa hyökkääjänä.

Simeonelta on myös tiedusteltu, miksi seura päätyi hankkimaan Cunhan kaltaisen pelaajan, eikä siihen ole saatu selvää vastausta. Oli päivänselvää, ettei Cunha ollut Simeonen toivepelaaja, eikä Atléticon ykkös- tai kakkosvaihtoehtokaan siirtomarkkinoilla.

Jälkikäteen on toki helppo sanoa, mutta olisiko Atléticon kannattanut hankkia ennemmin puhdas kärki Suárezin varamieheksi kuin Griezmann kilpailemaan peliajasta Ángel Correan ja João Félixin kanssa? Kuva: Getty

Atléticolla on liikaa pelaajia samalle pelipaikalle. Griezmannista, Correasta, João Félixistä ja jopa Thomas Lemarista saa parhaan irti kärjen alapuolella vapaassa roolissa. Lemar pelaa toki lähtökohtaisesti muita hyökkääjiä alempana, mutta alkukaudella on käynyt selväksi, miten hyvin Lemar ottaa joukkueen reppuselkään pelatessaan vapaassa roolissa pelinrakentajana.

Keskiviikkoiltana Metropolitanolla vihellyskonsertin uhriksi joutunut Griezmann on luonnollisesti huippupelaaja ja Simeone luottaa saavansa Griezmannin samanlaiseen iskuun kuin aiemmin Atléticossa, mutta kysymys kuuluu: Olisiko Atléticon pitänyt ennemmin hankkia Suárezille korvaaja kuin pelaaja, joka kilpailee Correan, Félixin ja kenties jopa Lemarin ja Cunhan kanssa peliajasta?

Atlético ei varmasti olisi hankkinut Cunhaa, jos seura olisi tiennyt saavansa Griezmannin takaisin viikkoa myöhemmin.

Suárez on osoittanut alkukaudella olevansa edelleen fyysisesti kesäterässä ja on helppo sanoa, ettei uruguaylaiskärki ole enää fyysisesti samalla tasolla kuin aiemmin. Se näkyy etenkin Mestarien liigan otteluissa, joissa intensiteetti on huomattavasti korkeampi kuin La Ligassa. Suárez on toki edelleen boksissa todellinen huippumaalintekijä, mutta hyökkääjää on vaikea hyödyntää suunnanmuutos- ja prässipelaamisessa. Sen vuoksi Atlético kaipaa edelleen toista puhdasta kärkeä, joka toisi erilaisen vaihtoehdon hyökkäykseen.

On epärealistista odottaa, että Suárez pysyisi kunnossa läpi kauden. Ongelmat nousevat entistä enemmän esiin, jos ja kun Suárez loukkaantuu jossain vaiheessa kuluvaa kautta. Kuva: Getty

Atlético löytää itsensä ongelmista, jos Suárez loukkaantuu jossain vaiheessa kautta. Griezmann on osoittanut, ettei hänestä saa parasta irti, jos hän joutuu pelaamaan yksinäisenä kärkenä poissa omalta pelipaikalta. Samaa voi sanoa Correasta. Félixiä on turha peluuttaa kärjessä ja Cunha on edelleen Atléticossa katsomaton kortti.

Atlético ja Simeone saavat pitää sormet ristissä sen suhteen, että Suárez pysyy mahdollisimman pitkään terveenä. Muuten vaikeudet odottavat.