Atlético Madrid on noussut viime vuosien aikana Euroopan parhaiden seurojen joukkoon. Mihin kyseinen kehittyminen ja nousu perustuu, kun ajatellaan asiaa syvemmältä ja mennään yksityiskohtiin?

Kun Diego Simeone tuli Atléticon penkin päähän vajaat viisi vuotta sitten, niin koko seuran ideologia muuttui huomattavasti. Ennen Simeonen aikakauden alkua Atlético oli putoamistaistossa, hävittänyt identiteettinsä ja itseluottamuksensa, sekä myös tippunut Copa del Reyssä divarijoukkueelle. Sekasorto oli ainoa sana, joka kaikui Calderónin lehtereillä viikonlopusta toiseen.

Simeonen julkistamistilaisuudessa argentiinalaisvalmentaja totesi samettisella äänellään tahtovansa palauttaa seuran ansaitsemalleen tasolle suuren työmoraalin kautta. Cholo vaati joukkueeltaan äärimmäistä sitoutuneisuutta, jatkuvuutta ja ennen kaikkea uskoa omaan tekemiseen. Ottelu kerrallaan ja taivaanrantaan maalattu punavalkoinen tulevaisuus näyttää askel askeleelta kirkkaammalta.

Se on toteutunut huimalla tavalla, mutta monet kuitenkin väittävät, että Atleti palaa omaksi itsekseen, kun Simeone jättää punavalkolaivaston. Ovatko epäilijät oikeassa? Hävittääkö Atlético itseluottamuksensa, identiteettinsä ja jättää Euroopan kärjen horisonttiin? Tuskin, koska sille ei ole minkäänlaista perustetta.

Pitää paikkansa, että Simeone on rakentanut itse suorastaan varsinaisen uskonlahkon Atléticon kannattajien keskuudessa. Nykyään omat kannattajat pystyvät luottamaan siihen, että Atleti jättää kentälle kaikkensa ja taistelee suurimmista pysteistä kaudesta toiseen. Pelaajat eivät mene kentälle jo valmiiksi pelokkain asentein, kun seuran identiteetti onkin muuttunut päinvastaiseksi – nimittäin voittavaksi.

Atlético on yltänyt Simeonen alaisuudessa La Ligan, Copa del Reyn ja Eurooppa-liigan mestariksi. Myös kaksi Mestarien liigan finaalipaikkaa on takataskussa – kolmas kerta toden sanoo?

Atletin budjetti on noussut ennätysmäiselle tasolle, sillä tällä kaudella patjantekijät operoivat yli 280 miljoonan euron avuin. Se on yli puolet enemmän, kuin muutama vuosi sitten, jolloin Atlético voitti ensimmäistä kertaa sarjamestaruuden kahdeksaantoista vuoteen. Kehitys sen kuin jatkuu, sillä seuran toimitusjohtaja Miguel Ángel Gil Marín totesi juuri, että kausibudjetti nousee jopa 400 miljoonaan muutaman kauden kuluttua.

Atlético on ollut urheilullisin perustein maailman viiden parhaan joukkueen joukossa muutaman vuoden, eikä näillä näkymin mikään estä sitä, etteikö kasvu jatkuisi myös Simeonen lähdettyä. Toisaalta kysymys kuulukin, että haluaako Simeone edes jättää kehittämäänsä seuraa? Cholo itse väitti, että on seurassa niin pitkään, kun hän tuntee itsensä halutuksi ja kannattajien suosimaksi.

Atleti muuttaa ensi kaudeksi uudelle stadionille. Kyseistä stadionia on kutsuttu Euroopan moderneimmaksi ja rahatulot vain kasvaa jatkossa. Se auttaa huomattavasti myös pelaajamateriaalin suhteen, koska Simeonen miehistö pystyy pitämään parhaat pelaajansa – kuten kesällä näimmekin. Cholo on kasvattanut ja kehittänyt Atléticoa jo niin suureksi, ettei Madridin punavalkoiset ole enää riippuvaisia yhdestä henkilöstä. Peruspohja on rakennettu ja sellaisia on tutusti hyvin vaikea purkaa.

Tällä kertaa Atlético pystyy myös taloudellisesti taistelemaan niistä maailman huippupelaajista siirtomarkkinoilla.

Se on huikea teko seuralta, joka oli putoamistaistossa ennen vekkulin argentiinalaisherrasmiehen aikakautta.