Villarreal johtaa tällä hetkellä La Ligaa ensimmäistä kertaa olemassaolonsa aikana. Kyseessä on melkoinen saavutus keskikokoisella budjetilla operoivalle pienehkölle seuralle. Villarreal perustettiin jo vuonna 1923. Se nousi Espanjan liigaan vasta kaudeksi 1998–99, mutta on kuulunut siitä lähtien sarjan valopilkkuihin. Se on onnistunut kiusaamaan suurempiaan ja löytänyt lähes erehtymättömällä vainulla uusia hyviä pelaajia Espanjan ulkopuolelta. Seuran tarina onkin kertauksen arvoinen.

Villarreal pelaa Valencian itsehallintoalueella sijaitsevassa pienessä Vila-realin kaupungissa. Seuran stadionina toimii vajaat 25 000 katsojaa vetävä El Madrigal. Yleisöä riittää, vaikka areenalle mahtuu suuri osa kaupungin asukkaista. Jo tämä on hatunnoston arvoinen suoritus. Vielä hienompia olivat kuitenkin Villarrealin uroteot Espanjassa ja kansainvälisillä kentillä 2000-luvun alussa. Esimerkiksi kaudella 2003–04 joukkue selviytyi UEFA-cupissa neljän parhaan joukkoon ja kaudella 2005–06 se pelasi Arsenalia vastaan Mestarien liigan välierissä.

Kokokeltaisessa asussa pelaava Villarreal, lempinimeltään El Submarino Amarillo (Keltainen sukellusvene), ei ole voittanut ainuttakaan merkittävää pokaalia koko olemassaolonsa aikana. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö se olisi pärjännyt. Joukkueessa pelasi 2000-luvun alussa Juan Román Riquelmen, Diego Forlánin ja Sergio Agüeron kaltaisia tähtiä. Heidän lähdettyään ja rahojen vähitellen huvettua seura ajautui vaikeuksiin. Se putosi La Ligasta toukokuussa 2012, mikä merkitsi monille tuhkimotarinan loppua. Kaiken huipuksi Villarrealin valmentajaksi kuudes kesäkuuta vuonna 2012 nimetty Manuel Preciado kuoli sydänkohtaukseen myöhemmin samana päivänä. Epäonnesta kärsineen sympaattisen joukkueen loru vaikutti olevan lopussa.

Villarreal osoitti kuitenkin sitkeytensä nousemalla nopeasti takaisin La Ligaan ja kärkikahinoihin. Se on viihtynyt viime kausilla Eurooppa-liigassa. Tällä hetkellä näyttää siltä, että seura saattaa pelata ensi kaudella Mestarien liigassa, ehkä jopa voittaa ihmeellisesti Espanjan pääsarjan. Villarreal jatkaa pärjäämistä, vaikka sen budjetti on etenkin FC Barcelonaan ja Real Madridiin verrattuna mitätön.

Villarrealilla on jopa virallinen suomalainen kannattajayhdistyksensä, Villarreal Fan Club Finland. Sen katsomolakanoita on näkynyt El Madrigalilla vuosien varrella. Tässä ei ole mitään ihmeellistä, onhan Villarreal yksi Espanjan sympaattisimmista seuroista. Sitä käytetään usein esimerkkinä puhuttaessa pienestä ja menestyneestä seurasta. Tällaisten seurojen olemassaolo on tärkeää jalkapallon mielenkiinnon kannalta.

Sitkeys kannattaa, jopa mutkat suoriksi usein vetävässä Espanjassa. Villarrealia on rakennettu kärsivällisesti. Se ei ole kuitenkaan saamistaan rahoista huolimatta sortunut aivan samanlaisiin ylilyönteihin kuin naapurinsa Valencia, joka nousi taloudellisesta suostaan lopulta vain avokätisellä ulkopuolisella rahoituksella. Villarrealin jalat tuntuvat olevan monia muita seuroja tukevammin maan pinnalla.

Aivan napeilla Vila-realissakaan ei kuitenkaan pelata. Kaupungin joukkue oli 2010-luvun alussa jonkin aikaa huolestuttavasti ilman paitasponsoria, mutta on hiljattain mainostanut Pamesa Cerámican toimintaa. Viime kesänä se osti hyökkääjä Roberto Soldadon Tottenhamista reilulla 13 miljoonalla eurolla. Villarreal toivoo nimekkään Soldadon pitävän Villarrealin huipulla.

Villarrealin tämän kauden alun pärjääminen johtuu yhdistelmästä erinomaista valmentamista ja joukkueen järkevää rakentamista. Marcelino García Toral toimii kolmannella kaudellaan joukkueen valmentajana. Puheenjohtaja Fernando Roigin kokoama pelaajisto on puolestaan toimiva yhdistelmä kokemusta ja nuoruutta. Villarreal on espanjalaiseen tyyliin hyökkäävä joukkue. Sillä on hyvät kärjet ja nopeat laitalinkit, minkä lisäksi luotettava Bruno Soriano tasapainottaa tapahtumia puolustavana keskikenttänä. Myös puolustus ja maalivahtipeli ovat kunnossa.

Villarreal joutuu pienen kokonsa takia luottamaan nuoriin pelaajiin. Heidän lisäkseen se panostaa Sorianon kaltaisiin uskollisiin sotaratsuihin ja Soldadon kaltaisiin muiden joukkueiden jämämiehiin. Kokoonpanon nimettömyys on saanut monet aliarvioimaan Villarrealin. Tällä kaudella muun muassa Athletic Bilbao ja Atlético Madrid ovat joutuneet poistumaan El Madrigalilta tappio niskassaan. On luultavaa, että FC Barcelona ja Real Madrid tulevat olemaan vaikeuksissa peleissään Villarrealin kanssa.

Aika näyttää, pystyykö Villarreal tällä kaudella aivan Riquelmen, Forlánin ja kumppaneiden aikaisiin ihmeisiin. Ainakin se näyttää vakiinnuttaneen paikkansa ylemmässä keskikastissa. On toivottavaa, että Villarreal nähdään jälleen Mestarien liigassa. Seurassa tehty pitkäjänteinen työ näyttää kantavan taas kerran hedelmää.

Esa Mäkijärvi
Kolumnisti on kirjailija ja La Liga -intoilija. Hän on julkaissut kirjan Valkoinen baletti: kirjoituksia Real Madridista (Arktinen Banaani 2014). Mäkijärven kolumnit mahdollistaa yhteistyökumppanimme Vivus.fi.

Aiheet Mäkijärvi Esa Näkökulmat Pääuutiset Villarreal