Atlético Madridin päävalmentaja Diego Simeone on kerännyt suosiota myös muiden kuin seuran omien kannattajien keskuudessa.
Joulukuusta 2011 lähtien Atlétia luotsannut Simeone, 50, tunnetaan palavasta intohimostaan madridilaisseuraa ja ylipäätään jalkapalloa kohtaan. Argentiinalaisluotsin joukkueita on useastiluonnehdittu valmentajansa näköisiksi.
Simeone on niittänyt menestystä valmentajana, mutta kehno hän ei ollut pelaajanakaan. Kotimaassaan sekä Italiassa ja Espanjassa pelannut Simeone voitti muun muassa tuplamestaruuden Atlétin riveissä kaudella 1995-96 ja edusti Argentiinaa A-maajoukkuetasolla yli sata kertaa, pelaten kolmessa eri MM-turnauksessa.
Marca haastatteli useita Simeonen entisiä joukkuekavereita hänen pelivuosiltaan Espanjasta. Kaikki kertoivat, että argentiinalaisstrategi oli yhtä intohimoinen lajia kohtaan jo nuorena.
– Hän oli silkkaa intohimoa. Kentällä hän näytti, miltä hänestä tuntui, muisteli Toni Muñoz.
– Hän nautti kärsimyksestä. Hän oli erittäin vaativa kaikkia kohtaan ja hänellä oli todella vahva persoona. Hän oli luonteeltaan puhtaan temperamenttinen, jatkoi Manolo Jiménez.
– Hän suuttui, kun hän epäonnistui. Hän oli kunnianhimoinen ja vaativa. Hän sai kaikkien kunnioituksen, koska hän nousi takaisin jaloilleen, vaikka epäonnistui. Hän oli urhea pelaaja.
Roberto Solozábalin mukaan Simeonen luonteenpiirteet paistoivat läpi myös hänen pelaamisestaan.
– Hän oli työntekijä. Hän antoi kaikkensa. Hän pelasi keskikentällä, juoksi päädystä toiseen ja taisteli jokaisesta pallosta 200-prosenttisesti. Hän oli sekoitus aggressiivisuutta ja taitoa. Hän hyökkäsi ja hän oli todella kokonaisvaltainen pelaaja.
– Hän eli jalkapallon ehdoilla intensiivisesti, eikä peruutellut.
Samanlaisen kuvan sai myös Abel Resino.
– Harvoin tulee vastaan yhtä kilpailuhenkistä ihmistä. Hän puski läpi vaikeuksien ja taisteli, hän oli päättäväinen ja rohkea. Sellainen hän oli kilpailijana.
– Hän oli voittaja, jolla oli voittajan mentaliteetti. Hänellä oli tapana sanoa meille, että ”Jättäkää mokat koppiin, älkää kentälle”, muisteli José Miguel Prieto.
– Hän ajatteli aina jalkapalloa. Hänen pakkomielteensä tätä lajia kohtaan on vain yltynyt.
Muñozin mukaan Simeonesta näki jo hänen pelaajauransa aikana, että hänellä on valmiuksia pärjätä valmentajana.
– Hän oli taktisesti todella vahva. Hän teki kaudessa 8-14 maalia, koska hän oli todella hyvä vapaapotkuissa ja hyökkäämisessä. Se johtui siitä, että hän luki peliä niin hyvin.
– Hänellä oli valtava pakkomielle jalkapalloon. Hän ei edes antanut minun nukkua päiväunia. Hän puhui paljon ja herätti minut välillä. Hänen lämmittelynsä alkoi jo hotellilla. Hän käskytti ja pomotti ihmisiä. Lounaalla ja päivällisellä hän päätyi puhumaan siitä, miten vastustaja pelaa.
Jiménezin mukaan Simeone on onnistunut siirtämään henkiset ominaisuutensa rooliinsa valmentajana.
– Ajattelin, että hänestä tulee valmentaja. El Cholo ei esitä mitään pelaajana tai valmentajana. Hän elää ja tuntee sillä tavalla. Hän ei ole sellainen ihminen, joka pysyttelee penkillä hiljaa.
– Hän näyttää jatkuvasti henkisen vahvuutensa ja voitontahtonsa. Se on hänen DNA:ssaan.
– On pelaajia, jotka tekevät asioita eri tavalla pelaajana ja valmentajana, pohti Resino.
– Simeone on pysynyt samanlaisena. Hänen erityisen luonteensa takia se ei yllättänyt, että hän päätyi valmentajaksi.
Solozábalin mukaan Simeone ei saisi nukuttua nykypäivänä pelaajana ollenkaan, kun hänellä olisi käytössään videoita tulevista vastustajista.
– Hän katsoisi niitä kellon ympäri ja puhuisi jalkapallosta koko päivän.
– Hän muuttui kentällä. Hän nosti tasoaan peleihin. On pelaajia, kuten minä, jotka harjoittelevat ja pelaavat samalla tavalla, mutta hän nousi esiin kilpailua varten. Hän oli nopea ja äärettömän kilpailuhenkinen.