Näkökulma: Mikä kaikki Real Madridissa on pielessä? – Onko Real Madridista enää Mestarien liigan voittajaksi?

© Kuva: Getty Images

Valkoinen Baletti ei ole säväyttänyt vielä tällä kaudella ja yleisö alkaa hiljalleen karata kuvitteellisilta lehtereiltä. Muutama näytöksen tähdistä on ulkona ja se näkyy karulla tavalla.

Onko syytä alkaa panikoida, vai onko tämä uusinta viime kaudesta? Real Madrid on tunnetusti kevään joukkue, mutta onko se sitä tällä kaudella? Kupliiko pinnan alla jotain syvempää, vai onko huono vire vain silmänlumetta?

Molemmat

Iben uudehkon biisin ”Molemmat” ensimmäisen versen alku tuli toistuvasti mieleen omassa päässä. Ehkä osittain siksi, että biisi on hyvä näin nuoremman sukupolven perspektiivistä. Osittain myös siksi, että se kuvailee mielestäni Real Madridin tämänhetkistä tilannetta yllättävän osuvasti:

“Oon saanu kaikenlaista uutta
Vielki vaivaa samat vanhat vi*un ongelmat
Nykyää vaa annan asioiden ajautuu
Paljon solmui jotka ajan kaa vaa avautuu”

Mitä johtopäätöksiä tästä voi vetää vai voiko niitä edes vetää?

Real Madrid ei ostanut ketään viime siirtoikkunan aikana, vaan valmistelee täsmäiskuja ensi kesää varten. Sisään tuli kuitenkin Martin Ødegaard loistavan lainan jälkeen ja on syytä toivoa, että Marco Asensio ja Eden Hazard pysyisivät ehjänä tällä kaudella. Kaikki kolme herraa voisi laskea uusiksi hankinnoiksi.

Samalla Real Madrid on viime vuosina sijoittanut raskaasti brasilialaisiin junioreihin, mikä ei ole vielä tuottanut hedelmää. Vinícius Júniorin, Rodrygon ja Reinierin (lainalla Dortmundissa) potentiaali tiedetään, mutta potentiaali ei ole konkretisoitunut vielä millään tavalla. Heistä hieman lisää myöhemmin.

Artikkeli jatkuu twiitin jälkeen.

Samalla Sergio Reguilón siirtyi Spursiin viime kauden lainansa jälkeen. Real Madrid onnistui järkevästi ujuttamaan takaisinostopykälän kauppaan. Se voi tulla vuoden tai kahden kuluttua tarpeeseen, sillä Marcelon atleettisuus katoaa silmiemme edessä. Tämä on toki luonnollista ikääntyvälle pelaajalle, joka on pelannut uskomattoman määrän otteluita Los Blancosissa. Taito ei katoa mihinkään, mutta Marcelo ei missään nimessä ole enää entisensä.

Vanhat ongelmat

Real Madrid on hävinnyt seitsemän viimeisestä kahdeksasta Mestarien liiga -ottelustaan, kun se on pelannut ilman Sergio Ramosia. Uskomaton tilasto sinänsä.

Éder Militão tuli käytännössä sisään Ramosin korvaajaksi, mutta hän on enemmän Raphaël Varanen tyylinen pelaaja, joka omaa uskomattoman palautumisvauhdin. Ramos on puolustuslinjan johtaja ja pallollinen selkäranka. Militão tulee takuulla onnistumaan aikanaan, mutta hän tarvitsee parikseen erilaisen profiilin kuin Varane tai vaihtoehtoisesti erilaisen systeemin. Dayot Upamecanon tapainen pelaajaprofiili istuisi parivaljakoksi loistavasti.

Tilannetta voisi tietyllä tapaa verrata Liverpoolin vastaavaan. Joël Matip ja Joe Gomez omaavat hyvän palautumisnopeuden ja he näyttävät hyviltä Virgil van Dijkin vieressä. Jos van Dijkin ottaa pois yhtälöstä, ei parivaljakko ole enää yhtä vakuuttava kentällä. Rauhallisuus ja turva puuttuvat. Tämä näkyy kaikessa, pallollisesta tekemisestä lähtien.

Jürgen Kloppin systeemi sallii toki enemmän ja turvaa paremmin toppareiden tekemistä, mutta pointti pysyy. Real Madridin tiivis viime kauden alakerta näyttää jälleen kuolevaiselta.

Tämä toimii hyvänä aasinsiltana muihin asioihin. Vanhat ongelmat ovat vaivanneet Real Madridia. Hyökkäyspelaaminen Cádizia ja Shakhtar Donetskia vastaan näytti todella vaisulta. Rakenne petti ja laatua uupui. Huomionarvoisia asioita on tullut vastaan muutama:

  • Kukaan pelaajista ei käytännössä haasta tai voita 1v1-tilanteita. Jopa Viníciuksen haastomäärät ovat tippuneet La Ligassa. Huolestuttavinta on, että tämä voi osittain olla ohjeistettua. On pakko yrittää, jos haluaa kukoistaa.
  • Keskikentältä puuttuvat rytmi ja sydän ilman Toni Kroosia.
  • Murtautumismallit ovat harvassa yksilötaidon sekä keskityksien lisäksi. 
  • Joukkue on väärin rakennettu ja pelistä puuttuu vertikaalisuutta sekä nopeutta.

Viime kauden Barcelona muistutti yllättävän monella tapaa tämänhetkistä Real Madridia. Liikaa turvautumista yksilötaitoon ja pelistä uupui vertikaalisuuden elementti. Tämä on tietyllä tapaa myös paradoksi.

Espanjalaisessa jalkapallossa on iso fokus syöttötyöskentelyssä ja teknisessä taidossa. Monella joukkueella on fokus isompia vastaan selkeästi enemmän tappion välttämisessä kuin voitosta haastamisessa. Tällä ilmiöllä on useat kasvot.

Sarjassa korostuu siis yleensä pelivälineen kontrolli. Viime vuosina mestaruus on mennyt huippusarjoissa käytännössä poikkeuksetta joukkeille, jotka nojaavat vahvaan pallonhallintaan ja kontrolliin sitä kautta.

Pelit Euroopassa ja varsinkin Mestarien liigassa ovat eri juttu. Vertikaalisuus ja tilanteenvaihdot korostuvat. Kaaoksen elementti on huomattavasti vahvemmin läsnä. Suurin osa joukkueista kykenee vähintään haavoittamaan vastahyökkäyksistä, kuten Shakhtar osoitti. Playoff-ottelut taas tarkoittavat, että tempo ja pelin intensiteetti kasvavat entisestään.

Kun sauma tulee, on peliä käännettävä nopeasti. Jokainen viime vuosien mestareista on ollut poikkeuksellisen hyvä tässä. Bayern München ja Paris Saint-Germain omaavat tappavan sekä todella nopean hyökkäyskaluston. Bayern varsinkin on kaikesta hallinnastaan huolimatta poikkeuksellisen aggressiivinen ja vertikaalinen joukkue.

Tämä konkretisoituu kenties vahvimmin keskikenttä Leon Goretzkassa. Hän on ainutlaatuisen kypsä taktisesti, kurinalainen ja vertikaalinen, mikä lisää maaliuhkaa merkittävästi. Hän on painajainen merkattavaksi ja tekee useita maaleja toisen tai kolmannen aallon nousuillaan boksiin tai sen ulkopuolelle.

Sama näkyi Liverpoolissa. Joukkue kykeni ja kykenee kääntämään peliä poikkeuksellisen hyvin. Vaikka joukkue on lisännyt vivahteita peliinsä varsinkin kotimaisessa sarjassa, on heidän ”bread and butterinsa” varsinkin europeleissä tai laadukkaita vastustajia vastaan (avoimempi peli) tilanteenvaihdot. Molempiin suuntiin.

Sama teema oli vahvasti läsnä Real Madridin epätodellisessa neljässä Mestarien liigan mestaruudessa viiden vuoden sisällä. Joukkue oli taitava, mutta huomattavasti nykyversiotaan vertikaalisempi. Osa kiitoksesta kuuluu luonnollisesti Cristiano Ronaldolle, ja hänestä ei varmasti ole tarvetta puhua sen enempää.

Osa yhtälöä oli sekin, että pelaajat olivat nuorempia ja esimerkiksi Marcelo ja Luka Modrić olivat siihen aikaan huomattavasti vertikaalisempia pelaajia. Joukkue oli tarpeen tullen selkeästi intensiivisempi kuin mihin nykyinen lauma on kykeneväinen.

Juuri tämän takia on tämän kauden Barcelona noussut omissa papereissani ohi Real Madridin kilpailuista kauneimmassa.

Barcelona oli kesytetty kotieläin vielä viime kaudella, ja Bayern München antoi todellisen oppitunnin intensiteetissä ja vertikaalisuudessa. Tällä kaudella hyökkäyskalusto on kuitenkin selkeästi nopeampi ja monipuolisempi. Pelinrakentelu on myös kovin erilaista, ja Frenkie de Jongin atleettisuus on nostettu keskiöön. Jo pelkkä de Jong tekee pelistä huomattavasti vertikaalisempaa.

Puolustuslinjassa on toki aukkoja ja muutama profiili puuttuu joukkueesta, mutta uusi rakenne ja Lionel Messin siirtäminen kärkeen tarkoittavat, että joukkue kykenee prässäämään ja voittamaan pallon selkeästi tehokkaammin takaisin ilman, että rakenne kärsii.

Miten tämä liittyy Los Blancosiin?

Joukkue ikääntyy, palapeliä ei ole uusittu tarpeeksi ja joukkue kärsii loukkaantumisista. Optimaalinen Real Madrid on edelleen todella hyvä, ja Ferland Mendy sekä Federico Valverde tuovat vertikaalisuutta peliin. Sergio Ramos tuo myös kenraalina aivan eri selkärangan joukkueeseen ja yhtälöä auttaa merkittävästi, jos oikean laitapakin tontilla on oikea laitapakki. Kukapa olisi uskonut.

Menestyäkseen Mestarien liigassa joukkue kuitenkin tarvitsee terveen Eden Hazardin sekä apuja triolta Asensio-Isco-Ødegaard. On toki erikseen mainittava, että Isco ei myöskään näytä entiseltään. Hänen rooliaan Mestarien liigan menestyksen takana ei pidä aliarvioida, kuten ei myöskään Gareth Balen.

Täysin terve Real Madrid kykenee edelleen haastamaan käytännössä kenet tahansa maailmassa hyvänä päivänä. Siitä ei ole kysymys. Ongelmana on, miten joukkue on rakennettu ja mitä ihanneavauksen takaa löytyy. Kun muutaman palan ottaa pois yhtälöstä, kärsii kokonaisuus merkittävästi. Vanha klisee pätee tähänkin. Olet ainoastaan yhtä hyvä kuin heikoin lenkkisi.

Mitä joukkue siis toisin sanoen tarvitsee?

Modernissa jalkapallossa oman miehen voittaminen on kultaakin kalliimpaa. Elämme aikaa, jolloin kaikki maailman tieto on saatavilla j. Ei ole olemassa syitä sille, että joukkueet eivät olisi vähintään hyvin valmennettuja kollektiiveja puolustussuuntaan.

Ei ole vaikea tehtävä iskostaa materiaaliin esimerkiksi tiivistä 4-4-2- tai 4-2-3-1-muotoa, joka olisi hyvä suunnanmuutoksissa molempiin suuntiin. Otetaan muutama esimerkki Bayern Münchenistä ja muualta. Tämä on olennaista kuvan maalaamiseksi.

Artikkeli jatkuu twiitin jälkeen

Miten Bayern Münchenin laitahyökkääjäosasto on rakennettu? Joukkueella on neljä laitahyökkääjää, jotka kykenevät voittamaan oman miehensä ja sitä kautta luomaan lisäarvoa. Kolme heistä on lähellä maailmanluokkaa ja Douglas Costa on myös arvokas apuväline oikein käytettynä.

Real Madridilla on Eden Hazard, joka kykenee tähän säännöllisesti ja korkealla prosentilla. Hän on ikävä kyllä jatkuvasti loukkaantuneena. Vinícius Júnior ja Rodrygo kykenevät tähän ainoastaan ajoittain.

Marco Asensio taas sopii todennäköisesti parhaiten juuri laitahyökkääjäksi 4-4-2-muotoon, joka nojaa voimakkaasti keskityksiin. Hän ei ole winger. Asensio on hyvä suunnanmuutoksissa, mutta staattisena tai eristettynä hän ei voita omaa miestään.

Real Madridilta puuttuu luonnollisesti nykyään paljon pääpeliuhkaa ilman Cristiano Ronaldoa, joten tämä strategia on huomattavasti aikaisempaa tehottomampi. Millä muilla tonteilla voi luoda lisäarvoa voittamalla oma miehensä?

Jatketaan jälleen Bayern Münchenillä. Alphonso Davies pystyy voittamaan oman pelaajansa vaivattomasti joko juoksussa, teknisesti prässitilanteissa ja liikkumalla ohi tai liikuttamalla pelivälinettä prässin ohi ahtaassa tilassa.

Hän kaiken lisäksi juoksee käytännössä kenet tahansa kiinni puolustussuuntaan. Tämä lisää uskomattoman paljon arvoa joukkueelle. Samalla se mahdollistaa sen, että kun Davies ottaa vasemman laidan haltuunsa, kykenee laitahyökkääjä uimaan sisäänpäin. Bayernilla on useampi kohde boksissa keskityksissä ja enemmän pelaajia taskuissa sekä viimeisessä linjassa. Tämä muistuttaa tietyllä tapaa Cristianon ja Marcelon dynamiikkaa.

Tähän liittyen nopeasti pari pointtia. Liverpool luo etuja boksiin kollektiivin ja hyökkäävien laitapakkien avulla. Laitapakit eivät välttämättä voita haastamalla omaa miestään, mutta heidän syöttö- ja keskitystaitonsa ovat ensiluokkaisia. Arvoa voi luoda myös tätä kautta.

Samalla Andrew Robertson on fyysinen friikki joka juoksee, juoksee ja juoksee. Etua pystyy luomaan myös jatkuvalla liikkeellä ja väsyttämällä vastustajan. Se myös tarkoittaa, että hän väsyttää vastustajan laitahyökkääjää ja vie parhaan terän pois heidän tekemisestään ylöspäin. Vaihtoehtoisesti Robertson jää merkkaamatta.

Bayern München keskittää eniten Euroopassa, joten keskittäminen on järkevää tietyissä olosuhteissa. Sama pätee Manchester Cityyn ja Liverpooliin. Bayernin materiaali on kuitenkin paljon paremmin rakennettu voittamaan korkeita tai matalia pääpalloja kuin Real Madridin nykyinen nippu.

Boksissa ovat Robert Lewandowski ja Thomas Müller, jotka ovat varmuudella parempia kuin yksikään Real Madridin hyökkäävistä pelaajista pääpalloissa Karim Benzemaa lukuun ottamatta. Bayern Münchenilla on myös jatkuvasti 3-5 pelaajaa boksissa/viimeisessä linjassa.

Kingsley Comanin maali Mestarien liigan finaalissa sekä äskettäinen osuma Atlético Madridia vastaan ovat hyviä esimerkkejä siitä, että jos boksissa tai viimeisessä linjassa on tarpeeksi uhkaa, jää joku väkisin vapaaksi.

Bayern Münchenin pelaajat tekevät myös huomattavasti aktiivisemmin juoksuja linjan taakse ja ajoitukset sen suhteen, milloin pelaaja tulee vastaan taskuihin ja milloin hyökkää eteenpäin, ovat poikkeuksellisen hyviä. Pelaajat repivät puolustuslinjaa jatkuvasti eri suuntiin, mikä tekee oikein laskemisesta vaikeaa. Fokuksen on oltava lasertarkkaa läpi ottelun.

Vielä yksi viimeinen pointti liittyen tähän aiheeseen, josta ei puhuta tarpeeksi. Lisäarvon luominen keskikentällä.

Kollektiivia hyödyntävien etujen, kuten kierrättämisen ja muille tilan maksimoimisen lisäksi keskikenttä kykenee luomaan arvoa eteenpäin kolmella tavalla. Yksi näistä on oman miehen voittaminen kuljettamalla. Esimerkkeinä Frenkie de Jong, Andrés Iniesta ja Luka Modrić parhaimmillaan. He eivät yksinkertaisesti hukkaa pelivälinettä ja jokainen heistä on/oli todella taitava kääntymään ja myymään unelmia vastustajille.

Tällä hetkellä käytännössä kukaan Real Madridin keskikentällä ei voita omaa miestään kuljettamalla. Onnistunut kuljetus tarkoittaa, että yksi pelaaja on ohitettu, mikä automaattisesti luo enemmän tilaa muille ja pakottaa vastustajan reagoimaan kollektiivina. Silloin vaaralliset hetket syntyvät, sillä päätöksiä on tehtävä nopeasti ja virhemarginaali kasvaa.

Toinen esimerkki on linjoja murtavat syötöt. Toni Kroos on maailman parhaita progressiivisia syöttelijöitä, kenties paras. Apuja hänen ympärillään ei kuitenkaan ole aivan liikaa. Mitä enemmän liikettä on, sitä vaarallisempia ovat linjoja murtavat syötöt.

Kuinka usein näimme esimerkiksi viime kaudella, kun PSG tai Bayern mursi syöttelemällä linjoja ja vapautti hyökkäyskaluston iskemään suoraan puolustuksen sydäntä kohti. Tämä tarkoittaa, että maaliuhka kasvaa merkittävästi ja vastustaja joutuu rikkomaan tai tekemään hätiköityjä ratkaisuja.

Real Madridin kohdalla osa tästä on laadun puutetta ja osa valmennuksen epäonnistumista. Hyökkäävät pelaajat tekevät liikaa vääriä ratkaisuja parhaisiin verrattuna ja yksinkertaisesti liian vähän liikkeitä. Poikkeuksena jälleen Karim Benzema.

Kolmas tapa luoda arvoa on atleettisuudella ja juoksemalla. Omaa miestä ei tarvitse ohittaa pallollisena tai pallon avulla. Tässä Leon Goretzka on kenties paras maailmassa. Jos tekee oikein ajoitetun intensiivisen juoksun, merkkaaminen muuttuu haastavaksi. Joko itse jää vapaaksi tai joku toinen jää.

Fede Valverde on käytännössä ainoa keskikenttä Real Madridissa, joka tällä hetkellä omaa vastaavat työkalut. Casemiro suojaa, Toni Kroos on parhaimmillaan pallo jalassa vaikka häneltä nähtiin muutama todella maukas nousu viime kaudella, ja sama pätee Luka Modrićiin.

Oman pelaajan voi voittaa juoksemalla. Tapoja on monia, mutta Real Madridin keskikenttä ei kykene tällä saralla haastamaan esimerkiksi Bayern Münchenin vastaavaa.

Paljon solmuja jotka ajan kanssa avautuvat

Onko Real Madrid kriisissä? Ei ole. Onko täysikuntoinen Real Madrid selkeästi nähtyä parempi joukkue? Kyllä. Voiko Real Madrid voittaa La Ligan? Ehdottomasti. Voiko Real Madrid näillä eväillä voittaa Mestarien liigan? En usko siihen henkilökohtaisesti.

Monet asiat voivat pitää yhtäaikaisesti paikkansa. Real Madridilla on toki aina omat saumansa varsinkin täysikuntoisena. Joukkueesta löytyy uskomattoman paljon laatua. Siitä ei ole kysymys.

On kuitenkin vaikea nähdä, että Los Blancos voittaisi jokaisen vastaan tulevan joukkueen finaaliin asti kaksiosaisissa pudotuspelipareissa. Vaihtoehtoisesti tien olisi oltava todella helppo. Bayern München, PSG, Liverpool, Manchester City ja jopa Barcelona saattavat osoittautua liian isoiksi paloiksi.

Ei pidä myöskään poissulkea esimerkisi Manchester Unitedin tapaista joukkuetta (jos pääsee lohkosta jatkoon), joka on uskomattoman vaarallinen positiivisissa suunnanmuutoksissa.

Real Madrid ei ole missään nimessä esiintynyt parhaalla mahdollisella tasollaan vielä tällä kaudella ja täysikuntoinen Real Madrid on tosiaan aivan eri tapaus. Eden Hazard, Sergio Ramos ja Dani Carvajal muuttavat pakettia merkittävästi, ja Real Madrid on tunnetusti kevään joukkue.

Samalla on ollut paljon puhetta siitä, että Zinédine Zidane saisi potkut, jos tulokset eivät käänny äkkiä. Tulokset kääntyvät kyllä, mutta huomattavasti olennaisempaa on seuraava. Kuka korvaisi Zinédine Zidanen? Massimiliano Allegri tai Maurizio Sarri? He eivät tuo mitään, mitä Zidane ei toisi. Entä Mauricio Pochettino? Kenties hyvä vaihtoehto, mutta tilannetta on tutkittava tarkemmin.

Mihin Pochettinon menestys Spursissa perustui? Korkean oktaanin jalkapalloon ja kovaan prässiin. Kykeneekö tämänhetkinen Real Madrid siihen? Jos on päässyt tähän asti näkökulmassa, vastauksen pitäisi olla suhteellisen selvä.

Tämä on monella tapaa välivuosi Real Madridille ennen ensi kesän myrskyä. Materiaalin on uudistuttava ja se myös uudistetaan. Jos on unohtanut muutaman rivin takaisen toteamuksen, on syytä muistuttaa, että se ei missään nimessä poissulje La Ligan voittoa.

Joku saattaa varmasti myös ihmetellä minkä takia yllättävän iso osa näkökulmasta on keskittynyt muihin joukkueisiin ja varsinkin Bayern Müncheniin. Ei tarvitse olla penaalin terävin kynä nähdäkseen miksi.

Artikkeli jatkuu twiitin jälkeen.

Bayern München ja Mestarien liiga ovat asettaneet standardin. Pohjapiirustus on tiedossa ja Real Madrid on osoittanut sen paremmin kuin kukaan muu 2010-luvulla. Samalla on myös tiedostettava, että tämä materiaali ei ole sitä.

Jos yhtälöön lisäisi Kylian Mbappén pelkästään, muista hankinnoista puhumattakaan, olisi tilanne aivan toinen. Kukaan hyökkäävä pelaaja maailmassa ei tuo yhtä paljon vertikaalista uhkaa kuin hän. Mbappé voittaa oman miehen juoksemalla tai haastamalla. Jos haluaa olla julman rehellinen itselleen, on kysyttävä kuka Real Madridin hyökkäyskalustosta voittaa jatkuvasti oman miehensä Eden Hazardin lisäksi? Niinpä.

Iso osa tämän päivän ongelmista avautuu ajan kanssa kauden mittaan. Ei ole syytä paniikkiin. Zinédine Zidane osoitti viime kauden loppupuolella kuinka hyvä valmentaja hän on, kun hän viritti Real Madrid parhaaseen liitoon La Ligan loppumetreillä.

Modernissa maailmassa ihmisten muisti on usein kuin kultakalalla. Liikaa turhaa tietoa ympäri vuorokauden ja samalla olemme dopamiinikoukun vankeja. Viime kauden saavutus on jo unohtunut kuten myös kolme perättäistä Mestarien liigan voittoa.

Oliko Zidane hieman onnekas materiaalin suhteen siinä mielessä, että ajoitukset ikärakenteen ja pelaajien suhteen sattui juuri kohdalleen? Hieman. Onko kukaan muu onnistunut samaan kuin hän? Ei.

Vaihtamalla ei parane ja sen sijaan, että heittäisin vettä myllyyn Zidanen taktisesta kyvykkyydestä on mielestäni tuotava esiin ongelmakohtia materiaalissa, kuten tekstissä on mainittu. Kykeneekö Zidane valmentamaan ensi kaudella (jos edelleen pestissä) Real Madridin jälleen Mestarien liigan voittoon parilla uudella hankinnalla? Siitä voitte olla aivan varmoja. Se ei toisaalta tarkoita, että hän onnistuisi siinä. Onnella ja sattumalla on iso rooli näissä karkeloissa.

Sen sijaan, että ajattelisimme asioita kaksiulotteisesta perspektiivistä, on parempi pyrkiä katsoa kuvaa laajemmin. Itseltäni on takuulla jäänyt jokin perspektiivi myös näkemättä, mikä selviää kauden mittaan tai kenties jopa vuosien kuluttua. Se ei myöskään tarkoita, että Shakhtar Donetsk -ottelussa ei olisi ollut muita vaihtoehtoja ja etteikö Real Madrid olisi tullut otteluun rotsi auki.

”Työtapaturmia” sattuu ja tulosorientoituneessa maailmassa on fokus ajoittain liikaa viimeisimmässä tuloksessa ja jälkiviisaudessa. Mahdollisia skenaarioita on loputtomia. Jossain skenaariossa Real Madrid olisi tehnyt maalin puolesta kentästä tai saksipotkulla. Parhaiden mahdollisten olosuhteiden luominen onnistumista varten on avainasemassa. Se ei kuitenkaan poissulje sattumaa ja sitä seikkaa, että olemme vain ihmisiä.

On kuitenkin osittain kyseenalaistettava rekrytointeja viimeisten vuosien aikana. Luka Jović on ollut floppi, siitä ei pääse yli eikä ympäri. On ihmeteltävä, tiesikö Real Madrid edes mitä he ostivat Jovićissa, ja mitä hänen vahvuutensa ja heikkoutensa ovat.

Samalla on myös kyseenalaistettava nuorien brasilialaisten ostoja. He saattavat ehdottomasti kasvaa korkoa ja osoittautua pitkällä aikavälillä erittäin järkeviksi hankinnoiksi.

Kysymys kuuluu, kuinka nopeasti Real Madrid realistisesti odotti vastinetta hankinnoilta? Vielä sitä ei ole tullut, ja taso joukkueessa on laskenut tuntuvasti muutaman vuoden takaisiin kulta-aikoihin. Enää ei joukkue kykene tekemään ottelussa yli kahta maalia noin vain.

Viime kauden menestys pohjautui timanttiseen puolustukseen, ja joukkue teki 1,84 maalia per ottelu keskimäärin kotimaisessa. Kontrastina kausi 2017-18, kun lukema oli 2,47 maalia per ottelu.

Artikkeli jatkuu twiitin jälkeen.

Jos Real Madrid olisi voittanut Shakhtarin 5-0, maailma ylistäisi joukkuetta maasta taivaisiin. Nyt suurin osa vaatii päitä vadille. Olisinko itse kirjoittanut Real Madridista ylistävän tekstin tässä skenaariossa? Rehellisyyden nimissä olen liputtanut jo pidemmän aikaa vertikaalisuuden puutteesta.

Tällä hetkellä Real Madrid on kuin varjo itsestään. Tämä pätee luonnollisesti tätä kautta ajatellen. Täysikuntoinen Real Madrid on kuitenkin myös varjo itsestään. Muu maailma on mennyt eteenpäin enkä usko, että kukaan pystyy naama pokkana väittävän, että tämä joukkue pystyisi haastamaan muutaman kauden takaisen versionsa paras 50 ottelusta -sarjassa.

Siinä on otanta jo sen verran iso, että nuoremmat versiot pelaajista kera Cristiano Ronaldo takoisivat selvän eron. Jalkapallo kulkee sykleissä, näin myös joukkueiden osalta. Vuosi tai kaksi, ja joukkue kilpailee todennäköisesti taas kilpailuista kauneimmasta.

Ainoa mitä toivon on, että Zidane saa vähän työrauhaa ja ukkoja takaisin sairastuvalta. Tämä voi kuitenkin olla liikaa pyydetty maailman tuulisimmassa pestissä ja modernin maailman hysterian lietsonnan keskellä.

Kim Keränen
Twitter:@keranenkim@fudiscorner


Ota 20 ilmaiskierrosta

Ei omaa rahaa, ei riskiä

  • Avaa pelitili Lucky Dinolle.
  • Saat heti ilman omaa rahaa 20 ilmaiskierrosta Narcos-peliin!
  • Tallettajille lisäksi jopa 400€ bonus + 100 ilmaiskierrosta lisää.