Kun Barcelona ja Real Madrid kohtaavat lauantaina, lyövät Camp Noulla yhteen La Ligan kolmantena sekä yhdeksäntenä majailevat joukkueet. Kotijoukkue saapuu otteluun yhden pisteen kahdesta viimeisestä sarjapelistään saalistaneena, kun taas vierasjoukkueella on niskassaan kaksi peräkkäistä kotitappiota.

Jos kyseessä ei olisi El Clásico, kuinka moni todella jännittyneenä odottaisi tällaista ottelua?

Real Madridin oma minikriisi

Tämän syksyn El Clásico ei tuo mukanaan fanfaareja eikä kahden loistavan joukkueen keskinäistä ilotulitusta. Sen sijaan Barcelonassa kohtaavat kaksi sekaisin olevaa, viime ajat hyvin keskinkertaisia otteita esittänyttä seuraa.

Tämänkertainen El Clásico on kuin välien selvittely siitä, kumpi Espanjan kahdesta suurseurasta on suuremmassa pelillisessä kuopassa. Vaikka Real voi voitolla sarjakärkeen siirtyäkin, saapuu kumpikin seura otteluun tummien pilvien alla.

Santiago Bernabéulta evakkoon siirtynyt Real Madrid tuntuu hukanneen pelillisen sielunsa historiallisen lyhyellä harjoituskaudella. Koronatauolta hirmuisessa vireessä palannut Los Blancos on ollut alkaudesta aneeminen, eikä seuran pelaajista yksikään – kenties Thibaut Courtoisia lukuun ottamatta – ole noussut alkukaudesta sille tasolle, jota Realin pelaajilta odotetaan.

Kaikki kunnia belgialaiselle, mutta jos tämän tason seura nojaa jokaisessa ottelussa maalivahtinsa onnistumiseen, on pelissä silloin jotain pahasti pielessä. Tällä hetkellä 6000-paikkainen harjoituskeskus tarjoaa juuri sellaiset puitteet, jotka Real peliesityksillään ansaitsee.

Real saapuu Barcelonaan takanaan 0-1 tappio sarjanousija Cádizille, jonka pelaajien yhteenlaskettu markkina-arvo on noin neljä prosenttia Real Madridin vastaavasta. Cádiz-tappion jälkeen Shakhtar Donetskin nöyryytti valkoisia Mestarien liigan lohkovaiheen avauskierroksella iskemällä kolme maalia ensimmäisellä puolikkaalla, vaikka ukrainalaisilta puuttui kymmenen edustusjoukkueen pelaajaa koronatartuntojen takia.

Zinédine Zidanen valmentama ryhmä on mystinen joukkue. Siinä missä edellisen viikon peliesitykset ovat olleet lähinnä hävettäviä, oli Los Blancos La Ligan selvästi paras seura viime kauden loppupuoliskolla. Samalla seuran esitykset Mestarien liigassa ovat kahden edellisen kauden aikana jättäneet huomattavasti toivomisen varaa.

Real on käynnistänyt joukkueensa uudelleenrakennuksen, ja seurassa onkin useita todella korkean potentiaalin omaavia nuoria. Kukaan nuorukaisista ei kuitenkaan ole onnistunut nousemaan vastuunkantajaksi sillä tahdilla kuin Zidane olisi toivonut. Samalla seuran 2010-luvun menestysrunko alkaa auttamattomati vanheta, mikä näkyy siinä, ettei Realin peleissä ole alkukaudella ollut intensiteettiä nimeksikään.

Real on kuitenkin tähän viikkoon asti säästynyt suuremmilta otsikoilta pitkälti siksi, että Kataloniassa on pistetty pystyyn vielä astetta kovempi sirkus.

Euroopan sekasortoisin seura

Barcelona saapuu lauantain otteluun erikoisessa tilanteessa. Seurapresidentti Josep Bartomeu joutuu pian Clásicon jälkeen seuran sisäiseen epäluottamusäänestykseen. Samalla joka viikko joku seuran konkaripelaajista tuntuu haukkuvan presidentin uusin sanoin ja vaativan Bartomeun eroa.

Käytännössä seurajohto ja pelaajat edustavat tällä hetkellä kahta eri seuraa, vaikka he saman nimen alla operoivatkin. Sekasortoinen tila heijastuu myös kentän tasolle, sillä epäjohdonmukaisen seurajohdon joukkueen rakennus on epäonnistunut täysin.

Pelaajia on hankittu ilman selkeää suunnitelmaa, minkä takia seurahistorian kolmesta kalleimmasta hankinnasta kaksi istuu viikko toisensa jälkeen penkillä ja tuottaa seuralle hyötyä suunnilleen yhden perunasäkin verran.

Alkukauden suurimmat onnistujat ovatkin kaikki lähtöisin seuran omasta junioriakatemiasta. Jopa läpi viime kauden seuraa lähes yksin kannatelleen Lionel Messin tilastot ovat heikot argentiinalaisen normaaliin tasoon nähden.

Heikon alkukauden pelannut Barcelona saapuukin otteluun Euroopan sekasortoisimpana seurana. Ja vaikka ongelmat kulissien takana ovatkin varastaneet otsikot, paljon on kiinni myös pelillisestä alakulosta. Jos kentän puolella kulkisi, eivät ongelmat taustallakaan olisi nousseet otsikoihin tässä mittakaavassa.

Barcelona ja Real Madrid ovat tällä hetkellä kesytettyjä villihärkiä, jotka tyytyvät pullistelevista lihaksistaan huolimatta nyhtämään ruohoa navetan kulmalla. Pienemmät seurat eivät enää pelkää kahden suuren kohtaamista. On kuitenkin aiheellista kysyä, pelkäävätkö Real ja Barca toistensa kohtaamista?

Kumpi pelkää enemmän?

Kauas on tultu niistä ajoista, kun Blaugrana ja Los Blancos kohtasivat neljä kertaa 18 päivän sisään keväällä 2011. Silloin kyse oli modernin jalkapallon kliimaksista. Ilmapiiri otteluiden alla vuoti sähköä, eikä vastakkainasettelu seurojen välillä ollut kenties koskaan ollut herkullisempi.

Vastakkain olivat kaksi planeetan parasta jalkapallojoukkuetta ja kaksi 2000-luvun seuratuinta valmentajaa. Maailmaa dominoimaan noussut Espanjan maajoukkue koostui lähes pelkästään Realin ja Barcan pelaajista, jotka nyt iskisivät kyntensä toisiinsa.

Tänä lauantaina vastakkain ovat kaksi täysin sekaisin olevaa, hyvin keskivertoa jalkapalloa pelaavaa ja tyhjien katsomoiden edessä operoivaa seuraa. Tämän syksyisen El Clásicon tähti on tummennut, eikä se johdu pelkästään siitä, että Barcelona on viettänyt edelliset kaksi kautta seuran sisäisessä kriisissä, eikä siitä, että Real saapuu otteluun nöyryytettynä.

Isossa kuvassa tilanne kertoo siitä, kuinka Espanja on pudonnut jalkapalloevoluution kärjen tuntumasta. La Ligassa kahden suuren resurssit riittävän edelleen dominanssiin, mutta Euroopan huipulla peli perustuu jo sellaisiin elementteihin, joihin kumpikaan seuroista ei tällä hetkellä pysty vastaamaan.

Kaksi Mestarien liigan edellistä voittajaa, Liverpool ja Bayern München, perustavat pelinsä pitkälti aktiiviseen vastaprässiin, korkeaan puolustuslinjaan sekä äärimmäisen nopeisiin, vertikaalisiin tilanteenvaihtoihin. Pelin tempo näillä seuroilla on huomattavasti korkeammalla kuin mihin Barca tai Real juuri nyt kykenee.

Vaikka Real edellisen Mestarien liigan voittonsa ottaessaan todistikin, että se on parhaimmillaan loistava vertikaalisten tilanteenvaihtojen joukkue, on paljon muuttunut sen jälkeen. Vuoden 2018 finaalissa pelanneesta joukkueesta on kadonnut suoraviivaisuutta Cristiano Ronaldon ja Gareth Balen muodossa samalla, kun muu runko on vanhentunut ja menettänyt osan atleettisuudestaan.

Espanjassa pelin evoluutio nojaa edelleen vahvasti pallokontrolliin. Esimerkiksi Barcelona on nojannut omiin periaatteisiinsa niin vahvasti, ettei se ole pystynyt vastaamaan pelin evoluution tuomiin haasteisiin. Samalla, kun jalkapallon luonne on muuttunut, Barcelonan pelaaja- ja valmentajarekrytointi on junnannut menneessä.

Siksi tämän syksyn välien selvittelyssä kyse on enemmän maineesta ja kunniasta kuin Euroopan pelillisestä herruudesta. Kumpikin seura kaipaa kipeästi voitto murentunutta itseluottamusta paikatakseen. Ja juuri siitä syystä kumpikin pelkää tappiota jopa tavallista enemmän.

Murskatappio tietäisi kummalle tahansa sen lyhyen punaisen langan, joka seuroilla vielä on jäljellä, katkeamista.

Kummallekin seuralle ottelu on lähes pakkovoitto, mutta täysin eri syistä, kun mihin yleensä on totuttu. Ja siksi tämän syksyn El Clásico onkin itse asiassa yksi koko syksyn mielenkiintoisimmista kamppailuista.