Näkökulma: Barcelonan kannattaa myydä Arthur – tilalle tarvitaan toisen profiilin pelaaja

Ei savua ilman tulta. Espanjalaislähteet ovat viime aikoina kirjoittaneet, että Barcelona yrittää tosissaan kaupitella keskikenttäpelaajaansa, Arthur Meloa. Kavereiden kesken hän kulkee tuttavallisemmin nimellä Arthur. Tässä tekstissä ei ole tarkoitus ottaa kantaa huhun uskottavuuten, vaan se antaa oivallisen sauman leikkiä ajatuksella. Maalata tulevaisuutta uusiksi.

Miksi myydä?

Arthur on profiililtaan kontrolloiva keskikenttäpelaaja. Hänen matala painopisteensä, taidokas tekniikkansa ja nopeat vartaloharhautuksensa kera oivan syöttötekniikan muistuttavat hieman entistä Barcelona-legendaa Xavia. Jos mietitään Barcelonan ikonista keskikenttäkolmikkoa, Arthurin rooli on läpi uran muistuttanut vahvasti edellä mainittua Xavia. Olkoon kahden pohja tai kolmen keskikenttä. Toinen kelpo vertaus on Thiago Alcântara, joka oli Barcelonan akatemian kruununjalokivi ja Xavin manttelinperijä. Seura onnistui kuitenkin päästämään hänet sormiensa välistä pois Pep Guardiolan Bayern Müncheniin. Artikkeli jatkuu twiitin jälkeen. Jos Arthur ostettiin Xavin ”uudeksi” manttelinperijäksi, mitä järkeä häntä olisi myydä? Lyhyt vastaus on, että jalkapallo muuttuu jatkuvasti. Sen myötä vaatimukset ja tarpeet muuttuvat yhtä lailla. Painavimmat syyt löytyvät kuitenkin omista riveistä.

Väärin rakennettu joukkue

Barcelonassa on tällä hetkellä Arthurin perspektiivistä kaksi ongelmaa: Lionel Messi ja Frenkie de Jong. Messin perspektiivistä ongelmia löytyy muitakin, kuten Antoine Griezmannin rooli, mutta se on tarina erikseen. Messi on muuttunut pelaajana paljon vuosien varrella ja häntä voisi kuvailla nykyään kuljettavaksi pelintekijäksi. Messi on toki erinomainen paljon muussakin. Tällä tarkoitan, että:

1. Messin intensiteetti hyökkäyssuuntaan sekä varsinkin puolustussuuntaan on heikentynyt vuosien varrella. Hän liikkuu vähemmän.
2. Messi ei enää viihdy myöskään laidoilla. Hänen kosketuksensa tulevat yhä enemmän keskikentällä tai keskemmällä.

Yleinen konsensus on, että Messi joutuu tippumaan alemmas hakeakseen palloa. ”Barcan struktuuri on niin sekaisin.” Käännetään tilannetta hetkeksi. Entä, jos Messi tarkoituksella nykyään haluaa saada enemmän kosketuksia matalalla ja sitä kautta liikuttaa itseään sekä peliä ylöspäin? Argumentoin, että Messin kosketuksista alempana on tiettyä hyötyä, sillä Messi pystyy tekemään enemmän peliä, mikä siis sopii hänen nykyiseen profiiliinsa paremmin. Samalla se vie vastustajan fokusta merkittävästi, mikä ihannemaailmassa mahdollistaisi enemmän vaarallisia liikkeitä ylempänä kenttää, Messin edessä. Frenkien tarina on taas hieman erilainen. Frenkie on pelannut enimmäkseen kasina Barcelonassa, mikä ei ole todellakaan hänen paras roolinsa. Vanha maestro, Sergio Busquets, pitää Frenkien parasta roolia (nykyisessä systeemissä) hallussaan, ja siihen ei välttämättä hetkeen ole tulossa muutosta. Mutta miksi Frenkie on ongelma Arthurille? Eivätkö he voi pelata samaan aikaan kentällä? Voivat. Se ei kuitenkaan millään muotoa tue joukkueen pelillistä etua optimaalisesti. Varsinkin, jos Busquets on kolmas palanen. Kaikki haluavat paljon syöttöjä sekä kosketuksia palloon. Jonkun pitäisi myös liikkua pallottomana. Joukkue ei tarvitse kolmea tai neljää ”pelillistä aivoa” modernissa jalkapallossa. Barcelona häviää Euroopassa kilpailijoilleen nimenomaan intensiteetissä.

Suora vaihto?

Arthuria on liitetty Juventukseen vahvasti. Mundo Deportivon mukaan suora vaihto kiinnostaisi seuraa, ja esitettyjä nimiä ovat Miralem Pjanic ja Matthijs de Ligt. Toisessa olisi mahdollisesti järkeä ja toisessa mielestäni ei. Rummunpärinää kiitos… vastaus on, että Pjanicille ei ole käyttöä, mutta de Ligt olisi järkevä vahvistus. Nostan Juventuksesta esiin myös toisen nimen, joka olisi mielestäni kovin hyödyllinen palanen, Rodrigo Bentancur. Miksi juuri Bentancur? Aikaisemmin mainittu intensiteetti puuttuu Barcelonan pelistä. Nykyään eliittitason jalkapallossa ei toimi enää entinen syöttämällä-vastustaja-kumoon-mentaliteetti. Video-analyysit ja muut ovat parantuneet, ja joukkueet eivät enää juokse pallon perässä kuin päättömät kanat. Se ei tarkoita, etteikö pallonhallinnalla ja kontrollilla olisi isoa roolia modernissa jalkapallossa. Jalkapallo on kuitenkin kontrollin ja kaaoksen yhteistä tanssia. Joukkue pystyy hallitsemaan joko tilaa tai pelivälinettä. Tempoa ja pelin virtausta voi manipuloida sekä koittaa hallita monella tapaa. Artikkeli jatkuu twiitin jälkeen. Bentancur edustaa yhtä kahdesta pelaajatyypistä, mitä miettisin tosissani Barcelonan keskikentälle. Profiilit ovat:

1. Energinen, tasapainottava keskikenttä, joka pystyy täyttämään boksin nousuillaan Messin ollessa ulkopuolella.
2. Työteliäs pallollisen pelin luoja, joka omaa hyvän laukauksen ja viihtyy kaaoksessa.

Ykkösprofiilista tulee mieleen pelaajia, kuten: Bentancur, Corentin Tolisso, N’Golo Kanté, Allan, Georginio Wijnaldum sekä nuori Arturo Vidal. Kakkosprofiilin edustajat ovat pelaajia, kuten Kevin De Bruyne, Bruno Fernandes sekä Ángel Di María. Di María on tosin selkeästi enemmän laitahyökkääjä. Nämä molemmat pelaajatyypit mahdollistaisivat kuitenkin enemmän uhkaa ja taktista joustavuutta.

Barcelonan tulevaisuus

Organisaationa tai seurana koen, että Barcelonalla kuuluisi olla muutama prioriteetti hankintojen suhteen. Yksi edellä mainituista profiileista keskikentälle, maalivaarallinen laitahyökkääjä vasemmalle puolelle tasapainottamaan joukkueen epätasapainoa sekä pitkäaikainen korvaaja Gerard Piquélle. Arthur saattaa olla oiva pelinappula jollekin näistä. Arvostan henkilökohtaisesti Arthuria pelaajana, mutta jalkapallon evoluutio sekä poskettoman huono seurajohto Kataloniassa ovat muuttaneet tilanteen luonnetta. Vahvin argumentti on, että de Jong on arvokkaampi palanen kuin Arthur pitkällä aikavälillä. Molemmat pystyvät pelaamaan samaan aikaan kentällä, siitä ei ole epäilystä. Mutta pystyisikö Barca asettamaan vielä vahvemman ja tasapainoisemman nipun kentälle? Se on se varsinainen kysymys. Messin ja Luis Suárezin laskevat työmoraalit varsinkin prässätessä ja puolustaessa asettavat omat vaatimuksensa ja haasteensa tulevaisuudelle. Argumentoin myös, että de Jong on ainoa erittäin urheilullinen keskikenttäpelaaja Barcan palapelissä. Vidal ja Ivan Rakitić vanhenevat, Busquets hidastuu vuosi vuodelta ja Arthur on todella pienikokoinen. Arthurista tosin mainittakoon, että hän on loistava prässäämään. Nämä asiat kun yhdistää Piquén hidastuneisiin jalkoihin, on helppo huomata kuinka epätasapainossa paketti on, varsinkin Euroopan illoissa, missä suunnanmuutospelaaminen korostuu. Arthur olisi myös Juventuksen kannalta järkevä hankinta, sillä Juve taas on täynnä niin sanottuja juoksijoita. Bentancur, Aaron Ramsey, Blaise Matuidi sekä Sami Khedira. Pjanic vanhenee ja hänelle pitää kohta miettiä korvaajaa. Kukaan ei kaiken lisäksi oikein edelleenkään tiedä, mikä mies Adrien Rabiot on. Serie A:n pelitapa olisi myös suotuisa Arthurille. Jos hinta tai vaihtokauppa on kohdillaan, en henkilökohtaisesti näe syytä miksi Barcelona pitäisi kiinni Arthurista. Jos joukkueella on paljon rahaa käytettävänä tai se saa isoja myyntejä, kuten Philippe Coutinho, aikaiseksi, tilanne voi toki muuttua radikaalisti. Coutinhon markkina-arvo on kuitenkin laskussa aivan kuten hänen pelaajaprofiilinsa arvostus nykyjalkapallossa. Aikaisemmin mainitut koneet, kuten Fernandes ja De Bruyne, ovat uuden kymppi-/kasi-paikan prototyyppejä. He jaksavat ravata päästä päähän koko ottelun kurinalaisesti, ja luovat samalla aivan yhtä paljon eteenpäin. Se ei missään nimessä helpota Coutinhon mahdollista myyntiä. [readmore from=Barcelona] Tällä hetkellä muut tarpeet ovat Barcelonassa yllättävän isot, joten uhrauksia on tehtävä. Maailmassa ei voi aina saada kaikkea haluamaansa, ja ajoittain asioista on luovuttava. Espanjan systeemi tuntuu muutenkin olevan hieman hämärä ja jossain vaiheessa on varmasti syytä alkaa kuitata lähes 900 miljoonan euron velkoja. Ryhmä on myös rakennettava osittain uudestaan sekavan hankintapolitiikan ja valtataistelujen vuoksi. Ydinrunko alkaa olla 30 vuoden väärällä puolella. Kuka haluaa enää käyttää paljon rahaa ikääntyvään pelaajaan? Tämä muuttaa asetelmia merkittävästi, ellei joku brittiseura, kuten Newcastle tai West Ham, tule haistelemaan jämiä. Viime kesänä olisi pitänyt toimia, mutta nyt on turha enää jossitella. Näillä näkymin Arthur saattaa hyvinkin olla Barcelonan arvokkain pelinappula siirtomarkkinoilla.

LUE MYÖS: