Näkökulma: Miksi Anthony Gordonin hankinta on fiksu veto

Barcelona on pannut tuulemaan siirtomarkkinoilla oikein kunnolla, vaikka eletään vasta toukokuuta.

Useampi lähde kertoo, että Anthony Gordonin siirto on paketissa niin seurojen kuin pelaajan osalta. Enää olisi jäljellä lääkärintarkastus (ja jokavuotinen rekisteröintisaaga).

Lähdetään nyt siitä, että Gordon tulee Barcelonaan. Hinta olisi lehtitietojen mukaan 70+10 miljoonaa euroa. Onko se paljon vai vähän? Entä onko kauppa Barçan näkökulmasta fiksu vai typerä?

Aloitetaan siitä, mitä Gordon tarjoaa Barcelonalle.

Gordon, 25, pelaa lähtökohtaisesti vasempana laitahyökkääjänä, joskin englantilainen pystyy tarvittaessa pelaamaan myös hyökkäyksen keskellä.

Joidenkin tietojen mukaan monikäyttöisyys oli tärkeä ominaisuus, kun neuvotteluihin ryhdyttiin. Robert Lewandowski lähtee joka tapauksessa Barcelonasta eikä Ferran Torresinkaan jääminen ole varmaa. Siksi haluttiin laitapelaaja, joka pystyy tarvittaessa pelaamaan myös keskellä. Se antaa hiukan mielenrauhaa, kun varsinaista keskushyökkääjää lähdetään naaraamaan sisään.

Gordon on melko nopea pelaaja ja ennen kaikkea sinnikäs juoksija. Juuri prässäämiseen Gordon antaa paljon enemmän aseita kuin Marcus Rashford. Se on todella tärkeä ominaisuus Hansi Flickin pelisysteemissä.

Kumpikaan englantilaisista ei ole mikään kliininen maalipyssy, mutta lähtökohtaisesti toki roolinakin on toimia vasemmalla laidalla Raphinhan tuuraajana.

Anthony Gordonin Newcastle kohtasi Barcelonan viimeksi maaliskuussa. Kuva: AOP

Tuosta onkin kätevää rakennella aasinsiltaa hintaan. Onko järkeä lyödä 70+10 miljoonaa euroa kiinni pelaajaan, joka soittelee pelipaikallaan kakkosviulua ja istuu lähtökohtaisesti suuren osan tarjolla olevista minuuteista penkillä? Samaan aikaan Rashford olisi ollut lunastettavissa 30 miljoonalla eurolla.

Futismatematiikka ei ole ihan noin yksinkertaista. Barcelona on pääsemässä taloussääntöjen osalta niin sanottuun 1:1-sääntöön (joskin niin on pitänyt käydä viime vuosina jo aika monta kertaa aiemminkin), mikä antaa lisää joustovaraa uusiin hankintoihin. Palkkakattoon puolestaan lasketaan pelaajan kulujen osalta sekä hankintahinta että palkkakulut.

Ajatellaan tilannetta niin, että Rashfordin kanssa tehtäisiin kolmivuotinen sopimus ja palkka pysyisi nykyisellään, eli tiettävästi bruttotasoltaan noin 14 miljoonassa eurossa per vuosi. Vastaavasti Gordonille on soviteltu viisivuotista sopimusta, jossa bruttovuosipalkka olisi noin 11 miljoonaa euroa.

Näin ollen vuosittaiseen palkkakattoon laskettava summa olisi Gordonin kohdalla 70/5+11=25 miljoonaa euroa. Vastaavasti Rashfordilla se olisi 30/3+14=24 miljoonaa euroa.

Ero olisi siis lähtötilanteessa hyvinkin pieni, minkä lisäksi Barcelona saisi Gordonista kolme ja puoli vuotta nuoremman pelaajan kuin mitä Rashford on. Kaiken lisäksi Barcelonan on joka tapauksessa tehtävä vasemmalle laidalle jotain, sillä Rashfordin laina päättyi tähän kauteen.

Näin vertailtuna Gordon-siirto alkaa kuulostaa jokseenkin järkevältä.

Miksi siirto on toisesta näkökulmasta katsottuna silkkaa typeryyttä?

Gordon ei siis välttämättä (mikäli yllä mainitut luvut päätyvät olemaan totta) olisi juuri lainkaan Rashfordia kalliimpi, jos asiaa tarkastellaan palkkakaton näkökulmasta.

Se ei poista sitä tosiasiaa, etteikö Gordon olisi joka tapauksessa kallis. Erityisen kalliin Gordonista tekee se, että Barcelona on edelleen talouskurimuksessa, eikä Gordon olisi omalla pelipaikallaan edes avauksen pelaaja.

Siinä mielessä Gordonin hankkiminen tuohon hintaan on silkkaa typeryyttä.

Sosiaalisessa mediassa ja barcelonalaislehdistössä ollaan juuri nyt melkoisessa Gordon-huumassa. Samaan aikaan puhutaan jo Julián Álvarezista, josta Barcelona on joidenkin tietojen mukaan tekemässä näinä päivinä ensimmäisen tarjouksen Atléticolle. Álvarez haluaisi tiettävästi siirtyä, mutta hintalappu voi olla jopa 150 miljoonaa euroa.

Miten Barcelona aikoo rahoittaa – ei niinkään siirrot – mutta rekisteröinnit? Saman aiheen kanssa on painittu joka kesä monen vuoden ajan.

Lewandowski kyllä lähtee rasittamasta palkkakattoa, mutta silti. Álvarez olisi palkkakaton näkökulmasta todennäköisesti huomattavasti Lewandowskia kalliimpi pelaaja.

Eli palkkakattoon on tulossa enemmän rasitusta kuin päättyneellä kaudella, vaikkei olennaisia kohtia kokoonpanosta ole vielä korjattu. Eliittitason keskushyökkääjän Barcelona kyllä tarvitsee, mutta tarvitseeko Gordonin hintaista kakkosvaihtoehtoa vasemmaksi laituriksi, kun paljon suurempi tarve olisi puolustuslinjassa?

Jules Koundé on edelleen ykkösvaihtoehto oikeaksi pakiksi ja Eric García tuuraa tarvittaessa. Alejandro Balde on ykkösvaihtoehto vasemmaksi pakiksi ja Gerard Martín tuuraa, sillä João Cancelon lainapesti päättyi.

Anthony Gordon korvannee Barcelonassa Marcus Rashfordin. Kuva: AOP

Barcelona kyllä yrittää hankkia Cancelon pysyvästi, mutta siirron onnistuminen ei ole lainkaan varmaa. Martín taas on pelannut paljon paremmin topparina kuin vasempana pakkina. Kounde ja Balde eivät kumpikaan pelanneet erityisen hyvää kautta, joten laitapakkiosasto on pahasti levällään.

Nuorta Xavi Espartia kokeiltiin oikeana pakkina, mutta taso oli sitä luokkaa, että ollaan vielä aika kaukana siitä että nuorukainen pystyisi luotettavasti sillä tontilla pelaamaan.

No entäpä topparit? Pau Cubarsí on päivänselvä avaaja, mutta muuten on vähän sekalaista seurakuntaa. Martínia on Cubarsín vierellä peluutettu paljolti siksi, että mies on vasenjalkainen. Ronald Araújon luotettavuus on lähellä nollaa Flickin pelitavassa. Andreas Christensen on jatkuvasti sairastuvalla ja nyt kun hän palasi kauden lopussa, esitys oli umpisurkea.

Eric García voi yleismies jantusena pelata toki topparinakin, mutta pitkää kautta ajatellen Barcelonan kokoonpano huutaisi yhtä Flickin ja seuran pelifilosofiaan sopivaa ykköskorin topparia. Interin Alessandro Bastonia siihen on soviteltu, mutta näiden hyökkääjähankintojen myötä alkaa tulla mieleen, onkohan Bastoniin enää rahaa.

Summa summarum, Gordonin hankkiminen on vähän kaksipiippuinen juttu. Raphinhalle tarvitaan kyllä tuuraaja ja plussaa on, jos mies voi pelata keskelläkin. Ehkä ajatuksena on jopa se, että Gordon voisi yksinään korvata sekä Rashfordin että Torresin?

Toisaalta rahaa ei ole liiemmin käytössä, ja Barcelonan kokoonpanosta löytyy pelipaikkoja, jotka ovat heikommassa jamassa kuin vasemman laiturin tontti.

Nyt sitten odotellaan, onnistuuko Barcelona hankkimaan Álvarezin Atléticosta. Viimeistään siinä vaiheessa ihmetellään, miten käy rekisteröintien. Yhä todennäköisemmältä näyttää ainakin se, että Rashfordia ei enää Barcelonassa nähdä.

Jaakko Perttilä
X: @JaakkoPerttila