Näkökulma: Real Madrid on pelaajien sirkus, jossa valmentajat ovat klovneja

Xabi Alonson pesti Real Madridin päävalmentajana tuli päätökseen 12. tammikuuta.

Sitä kesti 34 ottelua. Ei oikein tiedetä, mitä tapahtui. Joidenkin tietojen mukaan Alonso kyllästyi taistelemaan egoististen tähtien ja toisaalta johtoportaan kanssa. Toisaalta taas Guillem Balaguen mukaan Alonson potkuja alettiin suunnitella jo kuukausia sitten.

Joidenkin lähteiden mukaan ilmoitus Alonson potkuista tuli pelaajille suurena yllätyksenä. La Ligan puheenjohtaja Javier Tebaskin kommentoi asiaa näin:

– Siellä on tapahtunut jotain, mistä kukaan ei tiedä, Tebas sanoi Marcan mukaan.

Real Madrid ei ole Florentino Pérezin aikakaudella tullut tunnetuksi siitä, että valmentajat olisivat hierarkiassa pelaajien yläpuolella, melkein päinvastoin. Kovin usein liian tiukka pelitapavalmentaminen on aiheuttanut valmentajalle ongelmia.

Viime aikoina Real Madridissa ovat pärjänneet valmentajina hahmot (Zinédine Zidane ja Carlo Ancelotti), jotka ovat pelitavallisilta ja kollektiivisilta vaatimuksiltaan ymmärtäneet antaa löysää ja keskittyneet enempi luovimaan päiväkotitason ongelmien keskellä. Tiukat pelitapavalmentajat – kuten Alonso ja Julen Lopetegui – on syöty elävältä.

Xabi Alonso oli juuri sellainen valmentaja, jollaista etsittiin

Yhä absurdimpaa tästä kaikesta tekee se, että Ancelottin isällisen lempeän ”antaa poikien pelata” -tyyppisen futiksen jälkeen Real Madridin sisällä tiettävästi haluttiin nimenomaan tiukempaa kuria, intensiteettiä ja pelitavallista raamitusta.

Alonso oli sensaatiovalmentaja kun hänet palkattiin. Hän oli murtanut Bayer Leverkusenissa Bayern Münchenin ylivallan ja tehnyt sen vieläpä viihdyttävällä futiksella. Alonson menestykselle olennaista oli, että joukkueen jokaisen jäsenen oli soudettava venettä samaan suuntaan – muuten pakka hajoaisi.

Lähtökohtien piti olla varsin hyvät. Saatiin menestystä tuonut valmentaja, joka toisi ihan uudenlaista intensiteettiä Real Madridiin ja joka kaiken lisäksi oli seuralegenda. Etenkin puolustusta vahvistettiin isolla rahalla kesällä, ja joukkueesta löytyi jo Kylian Mbappén kaltainen maaliruisku, jollaista arkkivihollisella Barcelonalla ei ole.

Kaikki tämä ja lopulta Alonsolle annettiin vain 34 ottelua.

On liian helppo selitys sanoa, etteivät tulokset olleet tarpeeksi hyviä, kuten Real Madrid -johdosta on kuiskuteltu. Alonso katkaisi Barcelonan voittoputken El Clásicoissa lokakuun kohtaamisessa. Hänen voittoprosenttinsa oli 70,59. Parempi prosentti on viimeksi ollut Ancelottilla – miehen ensimmäisellä Real Madrid -pestillä 2013-15.

On totta, että syys-talvella Real Madridin viiden pisteen johto La Ligassa vaihtui neljän pisteen takaa-ajoasemaksi, mutta sekin on osaltaan huonoa tuuria Real Madridin näkökulmasta. Barcelona on ylisuorittanut voimakkaasti yksittäisissä otteluissa, ja pisteodottaman mukaan Real Madridin oikeastaan pitäisi johtaa sarjaa.

Mestarien liigassakin Real Madrid on ennen kahta viimeistä liigavaiheen kierrosta seitsemäntenä eli matkalla suoraan pudotuspelien toiselle kierrokselle.

On toki totta, että Real Madrid hävisi Barcelonalle Supercopan loppuottelun, mutta se ei yksinään ole asia, joka Real Madridissa ratkaisisi yhtään mitään. Supercopan merkitys on olematon suhteessa Mestarien liigaan ja La Ligaan.

Ei siis ole ollut mitään sellaista tuloksellista tai pelillistä romahdusta, joka selittäisi potkut. Miksi Alonso siis sai kenkää?

Real Madridissa pelaajat ovat valmentajaa tärkeämpiä

Tämän hetken tietojen mukaan paljolti siksi, ettei Real Madrid ollut sittenkään valmis muuttumaan.

Haluttiin modernia valmentajaa, jolle kollektiivi on yksilöitä tärkeämpi – kunnes tajuttiin, ettei se olekaan kivaa.

Vaikka Real Madrid voitti Barcelonan kauden ensimmäisessä Clásicossa lokakuussa, Vinícius purnasi hyvin näkyvästi. Syksyllä joidenkin tietojen mukaan myös Jude Bellingham ja Federico Valverde valittivat.

Alonso ei oikein missään vaiheessa vaikuttanut saavan joukkuetta taakseen ja tilanne vain paheni pitkin talvea. Karu video Alonson viimeiseksi jääneestä pelistä lähti nopeasti viraaliksi. Barcelonalle hävityn Supercopan loppuottelun jälkeen Alonso tiettävästi yritti saada joukkueensa tekemään mestarille kunniakujan, mutta Mbappé kieltäytyi. Pelaajat tottelivat Mbappéa ja lopulta Alonsokin kääntyi pois.

On sanottava, että vaikka asiaa on juuri noin kommentoitu ja päivitelty niin somessa kuin lukuisissa lehdissä, tilanne ei välttämättä ihan niin mennyt. On sanottu myös sellaista, että Mbappé itse asiassa olisi ollut koko ajan Alonson puolella ja toivonut tämän pysyvän pestissään.

Mbappé ei välttämättä missään vaiheessa ollut ongelma, mutta Vinícius ja sitä kautta Florentino Pérez oli. Ja nyt tullaan asian ytimeen: Pérez kun näyttäisi astuneen samaan ansaan kuin vuosikausia sitten. Galácticoja on liikaa eikä kollektiivi toimi, jos kaikkia pitäisi samaan aikaan peluuttaa.

Real Madrid -johto tiettävästi haluaisi, että Mbappé, Bellingham, Vinícius ja Rodrygo pelaisivat samaan aikaan. Alonso taas olisi joidenkin tietojen mukaan halunnut markkinoilta Martín Zubimendin. Se kertoo jotain perspektiivieroista.

Seurajohtoa kiinnostavat näyttävyys, maalit, Ballon d’Orit sun muut, kun taas Alonso on valmentaja, joka painottaa kollektiivia ja kenttätasapainoa.

Kun pelaajat alkavat valittaa, ollaan törmäyskurssilla. Ja jos Real Madridissa tulee riitatilanne valmentajan ja tähtipelaajien välillä, ratkaisevaa on, mitä mieltä on Florentino Pérez. Pérez tuppaa asettumaan galácticojensa ja etenkin galáctico-ajattelunsa puolelle.

Real Madrid kun on viihdettä tarjoava sirkus, jossa setä Florentino on tirehtööri ja valmentajat ovat klovneja.

Seuraavana klovnina estradille astelee Álvaro Arbeloa. On ihan mahdotonta sanoa, miten hän pärjää tai on pärjäämättä. Vaikka pelin sisältö olisi laadukasta ja tulokset hyviä, olennaisinta Arbeloan kannalta on, toimiiko hän niin kuin Pérez haluaa.

Jaakko Perttilä
X: @JaakkoPerttila