Näkökulma: Barcelona-johdon välit rakoilevat? Tästä syystä kehuttu jalkapallojohtaja jättää seuran

Barcelonassa kuohuu – taas.

Tiistai-iltana seura julkaisi tiedotteen, jonka mukaan jalkapallojohtaja Mateu Alemany jättää seuran kuluvan kauden jälkeen.

Toistaiseksi ilmassa on hieman ristiriitaista viestiä siitä, kuinka kauan Alemany todellisuudessa jatkaa. Joidenkin tietojen mukaan mies hoitaisi vielä tulevan kesän siirtoikkunan. Toisaalta voisi kuvitella, että uusi seura nimenomaan haluaa Alemanyn hoitamaan omia pelaajasiirtojaan tulevaksi kesäksi.

Joka tapauksessa huomionarvoista on se, että Alemany lähtee ja että hän lähtee jo nyt. Sopimus olisi kattanut vielä ensi kauden.

Ottajia on runsaasti. Nyt näyttää hyvin vahvasti siltä, että Alemany siirtyy Aston Villaan. Sieltä tuli ilmeisesti ”tähtitieteellinen” tarjous, johon Barcelona ei kyennyt vastaamaan.

Tarjous oli varmasti houkutteleva ja ehdottomasti tärkeä syy lähtöpäätöksen taustalla, mutta ei suinkaan ainoa.

Wheeler dealer

Alemany oli puheenjohtaja Joan Laportan valinta. Aiemmin uraa Valenciassa ja Real Mallorcassa tehnyt Alemany sai tiettävästi laajan mandaatin huseerata siirtomarkkinoilla. Rajoittava tekijä oli tietysti talous. Se oli kuralla jo kun Laportan valtakausi alkoi, eikä tilanne ole kovin paljon siitä parantunut – kiitos osin Laportan ryhmän pelaajahankintojen.

Alemany onnistui houkuttelemaan Barcelonaan neljän siirtoikkunan aikana lukuisia vapaita agentteja, kuten Memphis Depayn, Sergio Agüeron, Eric Garcían, Pierre-Emerick Aubameyangin, Andreas Christensenin, Franck Kessién ja Marcos Alonson. Lisäksi Barcelona onnistui talousfarssistaan huolimatta – ja monen yllätykseksi – hankkimaan kovalla rahalla muun muassa Ferran Torresin, Raphinhan, Robert Lewandowskin ja Jules Koundén.

Se oli osa Laportan strategiaa: kurjuuden kierteeseen ei haluttu ajautua, vaan Laportan ajatusmallissa talousongelmat korjaantuvat, kun joukkue taas menestyy kentällä ja kun seurasta puhutaan.

Toisaalta ei rahaa ole haluttu ihan sokeasti levittää joka suuntaan, vaan kyllä sitä on yritetty myös säästää. Kauden 2021-22 siirtoikkunoissa Barcelona teki pelaajasiirroissa nettovoittoa 1,26 miljoonaa euroa. Kauden 2022-23 ikkunoissa tappiota tulikin sitten oikein kunnolla: 118,5 miljoonaa euroa.

Toisaalta samaan aikaan pelaajistoon on tehty palkkaleikkauksia, Lionel Messin kanssa ei tehty jatkoa, Gerard Piqué saatiin lopettamaan uransa ja esimerkiksi Antoine Griezmannin kallis sopimus saatiin kaupattua Atlético Madridiin.

Ylipäätään noin kahden vuoden aikana on nähty paljon sellaista wheeler, dealer -touhua. Depay tuli, myytiin kolmen miljoonan voitolla pois. Aubameyang tuli, myytiin 12 miljoonan voitolla pois. Héctor Bellerín tuli, myytiin miljoonan voitolla pois. Emerson Royal hankittiin 14 miljoonalla ja myytiin samana kesänä 25 miljoonalla. Ylijäämäpelaajia on lainattu muualle ja päästetty ilmaiseksi pois – ihan vain, että säästettäisiin palkkakuluissa.

Touhu on näyttänyt hieman kaoottiselta, mutta Alemanylla on ollut tietty punainen lanka, jota on pidemmällä aikavälillä pyritty seuraamaan. On pyritty toteuttamaan Laportan visiota pelillisesti vahvasta joukkueesta pienentämällä samalla palkkakuluja ja nostamalla nuoria pelaaja ylös.

Vapaina agentteina hankitut ovat toki tyypillisesti vanhempia pelaajia, mutta samaan aikaan nuorista Alejandro Baldé, Pedri, Gavi ja Ronald Araújo ovat nousseet isoihin rooleihin, kenties jatkossa myös Ez Abde ja vasta 15-vuotias Lamine Yamal.

Välit rakoilevat

Yksi iso tekijä tässä kaikessa on ollut se, että joukkue on ollut Alemanyn kasaama ja päävalmentaja Xavin johtama. Ei ole ollut ketään yksittäistä pelaajaa, joka olisi liikaa muita suurempi. Ymmärrättekin ehkä jo vihjauksen.

Portit tietyllä tapaa aukesivat, kun Messin kanssa ei tehty jatkosopimusta. Se vapautti tilaa palkkakatossa ja pakotti joukkuetta – miksei koko seuraakin – uusiutumaan. Niin monta vuotta Messi oli ollut kaikkia pelaajia, seuran johtohenkilöitä ja koko seuraa suurempi.

Alemany halusi pitää asiat raiteillaan. Siksi oli tiettävästi ongelma, kun puheet Messin paluusta alkoivat voimistua.

Alemany on ollut vahvasti Messin paluuta vastaan. Alemany tietää, ettei Messi ole pitkän aikavälin hankinta, ja rahaa palaisi jälleen reilusti palkkakuluihin ja mahdollisiin muihin sopimuksen osiin. Myös nuorennusleikkaus ottaisi takapakkia – ja ehkä Alemanya hirvittää myös Messin asema Jumalasta seuraavana Barcelonassa.

Tiettävästi Messi ei ole ollut ainoa. On ollut joitain muita vastaaviakin tapauksia, joissa Alemany on jäänyt alakynteen Barcelonan hallituksen jyrätessä. Alemanyn kanssa samassa veneessä on ollut Laportan neuvontanajana toimiva Jordi Cruijff, joka tällä hetkellä pohtii jatkoaan. On hyvin mahdollista, että Cruijff lähtee samalla ovenavauksella Alemanyn kanssa.

Alemany ei esimerkiksi tiettävästi olisi halunnut jatkoa Sergio Busquetsin ja Sergi Roberton sopimuksille. Kun samaan aikaan seuran johtohahmot haluavat Messin, Iñigo Martínezin, Ilkay Gündoganin, uuden keskushyökkääjän ja uuden oikean pakin, vaikka palkkakatto on jo sellaiset 200 miljoonaa euroa pakkasella, Alemany nosti kädet pystyyn: ei onnistu.

Mitä seuraavaksi?

Nyt ainakin hetkellisesti Cruijffille lienee luvassa isompaa tonttia pelaajamarkkinoiden suhteen. Paljon pitäisi tehdä, jotta tuo edellä kuvailtu yhtälö voisi toimia. Jos vielä Cruijffkin päättää lähteä, Laportan pitäisi jostain löytää uusia päteviä tekijöitä. Alemanyn etenkin kun on sanottu olleen todella pätevä työssään.

Tällä hetkellä Alemanyn seuraajaksi arvellaan Antonio Cordónia. Kyseessä on 59-vuotias espanjalainen, joka on työskennellyt urheilutoimenjohtajana Villarrealissa, AS Monacossa, Ecuadorin maajoukkueessa ja nyt viimeiset kolme vuotta Real Betisissä. Sieltä tuli lähtö helmikuussa.

Yhteistyötä Barcelonan ja Cordónin välillä on jo tehty. Edellä mainittu Emerson Royal oli seurojen yhteisprojekti, minkä lisäksi Barcelonasta Betisiin Córdonin aikana siirtyi Juan Miranda.

Oli se sitten Cordón tai joku muu, se on toisen päivän tarina se. Nyt olennaista on, että Alemany lähtee – ehkä myös Cruijff. Alemany jättää ison aukon paikattavaksi, ja lähtö nostaa esiin kysymyksiä Barcelonan seurajohdon tilanteesta.

Onko strategia kirkas? Ovatko kaikki samalla sivulla? Ovatko isot pomot ryhtyneet mikromanageroimaan asioissa, joissa heillä on intohimoa muttei osaamista?

Jaakko Perttilä
Twitter: @JaakkoPerttila