João Félix on Atlético Madridin seurahistorian kallein hankinta. Ylivoimaisesti.

Atleti maksoi Félixistä peräti 127,2 miljoonaa euroa kesällä 2019. Siirto tuli vähän puskista. Tai ainakin siirtohinta. Tuohon aikaan ei ollut ajateltu, että Atlético löisi moisia summia kiinni yksittäisiin pelaajiin.

Jo tuohon aikaan ilmassa haiskahti epäilyksen vieno tuoksu. Olikohan Félix ihan loppuun asti mietitty hankinta?

Atlético oli sinänsä saamassa käytännössä koko summan kasaan. Oli tiedossa, että Antoine Griezmann oli siirtymässä Barcelonaan 120 miljoonan euron kaupassa.

Paradoksaalista kyllä, Barcelona ja Atlético taisivat tehdä ihan saman – hyvin kalliin – virheen peräjälkeen.

Griezmannin hankkimista ei koskaan ymmärretty Barcelonassa. Vain vuotta aiemmin ranskalainen oli ilmoittanut minidokumentissaan myötähäpeää herättäneellä tavalla, että hän ei siirrykään Barcelonaan, vaan jää Atléticoon. Vuotta myöhemmin siirtyi. Kummassakaan seurassa ei tiettävästi näistä manöövereistä erityisemmin pidetty.

Griezmannille ei ollut olemassa mitään pelipaikkaa tai roolia Barcelonassa. Lionel Messi oli jo sillä alueella, jolla Griezmann oli tottunut operoimaan. Pahat kielet ovat sittemmin kuiskutelleet, että Griezmann oli puhtaasti entisen Barca-pomon, Josep Maria Bartomeun, yritys padota Messin valtaa Barcelonassa.

No, nyt kaksi vuotta myöhemmin Barcelonassa ei ole sen enempää Bartomeua, Messiä kuin Griezmannia. Ranskalainen palasi Atléticoon ja oli siirron onnistumisen eteen valmis leikkaamaan palkkaansa hyvin isolla kädellä. Kertoo ehkä jotain siitä, missä Griezmannin sydän on koko ajan ollut.

Ympyrä, jota yritetty tunkea neliön muotoiseen aukkoon

Atlético vahvisti kesällä hyökkäysosastoaan myös kärkimies Matheus Cunhalla. Nyt on leveyttä, suorastaan ennätyksellisen paljon. Kilpailu peliminuuteista kiristyy. Osalle jää auttamatta luu käteen. Kaksi vuotta sitten suurella kohulla hankittu superlahjakkuus João Félix uhkaa kuulua tähän porukkaan.

Félixin kohdalla oli toissa kesänä vähän samanlaisia kysymysmerkkejä kuin mitä liitettiin Griezmanniin. Miten tämä hyökkäyspään taituri sopisi Diego Simeonen äärikurinalaiseen pelitapaan? Miten tämä erinomainen pallollinen haastaja ja taiteilija sopisi repimään ja raastamaan pitkiä aikoja pallottomana?

Ei sopinutkaan. Ympyrän muotoista palikkaa on yritetty tunkea neliön muotoiseen aukkoon nyt kahden vuoden ajan. Ei ole mennyt.

Aina välillä Félix on väläytellyt, mutta sitten arkirealismi on taas nostanut päätään. Tällaisesta arvovaatteiden ompelijasta on vaikeaa ellei mahdotonta tehdä patjantekijää, jos pieni kielikuva sallitaan. Félix ei vain kerta kaikkiaan ole Atléticon seuraidentiteetin näköinen pelaaja. Ei ole koskaan ollut ja tuskin hänestä sellaista koskaan tuleekaan.

Ensimmäisellä Atlético-kaudellaan Félix kärsi hieman loukkaantumisista ja pelasi lopulta 36 ottelussa 2483 minuuttia. Tehoja syntyi yhdeksän maalin ja kolmen maalisyötön verran. Pääasiassa pelipaikka löytyi kärjen takaa kymppialueelta.

Viime kaudella pelipaikka vaihteli hieman enemmän, mutta pääosin vastuuta tuli edelleen samaisella kymppialueella kärjen takana. 40 ottelussa vastuuta 2349 minuuttia. Tehot 10+6.

Sitten Atlético kyllästyi.

Atleti sai mahdollisuuden ottaa Griezmann takaisin ja se käytti sen, vaikka kahden vuoden takainen lähtö Barcelonaan ei sujunut kaikkein lämpimimmissä merkeissä. Eiköhän Félixinkin leirissä osata lukea rivien välejä.

Ohi tullaan oikealta ja vasemmalta

Atlético käyttää tätä nykyä useita eri muotoja. Tyypillisin niistä lienee 3-1-4-2, joka on ollut käytössä kaikissa tämän kauden kolmessa ottelussa. Keskikentän kolmikkoon Simeone tuskin harkitsee Félixiä, ja laidat ovat Marcos Llorenten, Kieran Trippierin ja Yannick Carrascon temmellyskenttää. Jäljelle jää kaksi hyökkääjän tonttia.

Luis Suárez pelannee käytännössä aina, kun on terveenä. Griezmannia taas tuskin hinguttiin takaisin Atléticoon vain penkille istumaan. Voitaneen olettaa, että Griezmannkin pelaa käytännössä aina. Ja siinä ne olivatkin. Loput hyökkääjät istuvat penkillä tai katsomossa.

Félixin kannalta tukalaa on se, ettei hän välttämättä ole edes ensimmäinen vaihtoehto, kun vaihtoja aletaan tehdä. Ángel Correa on avannut kauden hyvin ja hän on Simeonen tietynlainen luottopelaaja. Jotkut pelit huutavat Llorentea ylös, ja sitten on vielä Cunha. Félixille voi suorastaan käydä niin, että ohi tullaan oikealta ja vasemmalta.

21-vuotiaan Félixin kannalta onnettominta on se, että vaikkei hän oikein sovi Atléticoon, hän on liian hyvä ja kallis kaupattavaksi.

Siirtoikkunan takarajalla Barcelona yritti saada vaihdettua Griezmannin Félixiin. Kauppa oli tiettävästi jo sovittu aika pitkälle, mutta lopulta Atlético-johto veti liinat kiinni; ei halunnut antaa tämän tason pelaajaa kilpailijalleen.

[readmore from=Näkökulmat]

Puhdas myyntikin voisi tulla kyseeseen, onhan Atléticokin hurjissa veloissa. Ongelma vain on se, että Félixin sopimus umpeutuu vasta kesällä 2026, joten hintalappu lienee melko tuhti. Kääntäen: miksi Atlético myisi halvalla, jos ei ole pakko?

Kaksi vuotta siirron jälkeen vaikuttaa siis siltä, että Atlético teki heti perään saman vauhtisokeusvirheen kuin Barcelona: hankki mielettömän kalliin pelaajan, joka ei sovi seuran identiteettiin ja/tai pelitapaan.

Atleti kuittaa virheestään taloudellisen tappion, mutta isoin vahinko lankeaa Félixille. Päivät, viikot ja vuodet vierivät, ja niin kovin lupaavan Félixin rooliksi on vakiintumassa penkin lämmittäminen.