Näkökulma: Avioliitto kestää töyssyt – kukaan ei valmenna Atlético Madridia paremmin kuin Diego Simeone

Atlético Madridin matka tämän kauden Mestarien liigassa päättyi kehnosti, kun Chelsea eteni puolivälieriin yhteismaalein 3-0. Ottelupari oli varmasti monen mielestä oikeastaan surkeinta Atléticoa pitkään aikaan, kun mietitään Mestarien liigaa. Senpä takia minulta kysyttiin jälleen jokavuotinen kysymys: Vieläkö Atléticon ja Diego Simeonen avioliitto kestää?

Kukaan ei valmenna Atléticoa paremmin

Voi olla, että olen hieman puolueellisena henkilönä väärä mies vastaamaan. Tästä huolimatta vastaan, että tämän satumaisen, vuosikymmenen kestäneen, matkan pitäisi jatkua tämän kamalan otteluparin jälkeen edelleen. Olen itsekin synkimpinä hetkinä, silloin kun koetaan ultimaattisia virkkusmaisia Pedro-hetkiä, kyseenalaistanut tätä pyhää liittoa. Kuitenkin todetakseni lopulta totuuden – kukaan ei valmentaisi Atléticoa paremmin kuin Diego Simeone. Simeonen sopimus jatkuu tällä erää vuoteen 2022 asti. Atléticon johto kuitenkin toivoo pääsevänsä jatkamaan sopimusta kahdella kaudella vuoteen 2024 saakka. Jos et näe alla olevaa twiittiä, voit katsoa sen tästä. Atléticon joukkue on hyvässä tilanteessa. Sillä on ensimmäistä kertaa miesmuistiin huippuluokan viimeistelijä, puolustuksessa useampi pelaaja on noussut uuteen kukoistukseen tai sopeutunut systeemiin. Keskikentän pelaajamateriaali mahdollistaa nyt oikeat roolit ja pelipaikat. Kun yhdistää linjan ja keskikentän uudet ulottuvuudet, on tämän kauden uusi rakenne mahdollinen.

Uusi nyanssi, joka vasta kehittyy

Atléticon perusmuoto on edelleen 4-4-2, mutta tällä kaudella Simeone on ajanut sisään systeemin, jossa Atlético on pallollisena 3-5-2-muodossa. Päivitys on ollut onnistunut, ja nostattanut mielialoja laaja-alaisesti. 3-5-2 on – voidaan kai sanoa vihdoin – mahdollinen pitkälti laitapuolustajien ja -pelaajien ansiosta, joiden lisäksi Atléticolla on mainio pallollinen toppari Mario Hermosossa. Laidoilla Yannick Carrascolle on luotu hänelle täydellisesti sopiva rooli, jossa hän pelaa laaja-alaisesti vasemmalla laitakaistalla määrittäen sen ottaako Atlético vastaan viiden vai kuuden linjalla. Oikea laitapuolustaja on ollut pitkään Simeonelle haastava paikka täytettäväksi, mutta kaikki muuttui paremmaksi Kieran Trippierin saapuessa. Kun näiden pelaajien lisäksi listataan mukaan Marcos Llorente, on meillä puhtaaksi kirjoitettuna joukkueen parhaat ja tärkeimmät kenttäpelaajat. Jos et näe alla olevaa twiittiä, voit katsoa sen tästä. Tämä systeemi on nyt siis ollut Atléticon käytössä alle yhden kauden ajan, joten tuntuisi absurdilta jättää työ kesken. Simeone saa tästä vielä enemmän irti, ja se riittää puoltamaan jatkosopimuksen allekirjoitusta. Atlético on tehnyt tällä kaudella lähes kaksi maalia per ottelu (1.85 gpg) ja päästänyt toistaiseksi hieman vähemmän maaleja per ottelu verrattuna viime kauteen (0.67 vs. 0.71). Kautta on toki vielä jäljellä, mutta suunta on oikea. La Ligassa Atlético kerää 2.33 pistettä per ottelu. Mestarien liigassa suorittaminen oli koko ajan verrattain heikompaa, kun Atlético teki kahdeksassa ottelussa seitsemän maalia. Siinä mielessä paljon kulminoitui Chelsea-pariin, jossa se jäi maaleitta maaliodottamalla 1.1 (Chelsea kirjasi 3.1 xG, toinen osa 1.9-0.5). Chelsea-pari oli tavallaan ruma jälki tämän kauden tarinaan. Silti tämä oli vain yksittäinen ottelupari. En vain näe Simeonen lähtevän ennen kuin tiedämme, että juna on saapunut päätepysäkilleen. Häntä ei voi houkutella palkalla parempaan pestiin. Hänellä on potentiaalisempi joukkue käsissään kuin pitkään aikaan ja on hyvin todennäköistä, että tämä joukkue saa vielä muutaman täsmähankinnan ennen seuraavan kauden alkua entisten runkopelaajien jatkaessa. Se oli yksi epäonnistuminen, kyllä. Monet Atlético-seuraajat kestävät tämän, mutta neutraalit eivät voi käsittää, mikä on toisaalta ymmärrettävää. Onko hyvä asia, että joka kauden jälkeen mietitään avioliiton kestävyyttä?

Tarpeen tullen jalkapalloterroristi

Toivottavasti monet ymmärtävät kuitenkin mistä on kyse. Minulla on tunne, että yhä useammalla on oppimista Simeonen jalkapalloajattelusta. Sen lisäksi tämä ajattelutapa ei sovi monelle. Tämän takia Simeonelle sovitetaan räikeimmillään jalkapalloterroristin viittaa. Mutta jos tiedätte Simeonen, niin tiedätte, että hän ottaa sen nimikkeen kantaakseen, jos on pakko. Mikä parasta, häntä seuraa joukkueellinen pelaajia, jotka ovat valmiita tekemään mitä tahansa Simeonen ja Atléticon hyväksi. Vaikka Atlético on ollut pääasiassa tällä kaudella proaktiivisempi, on hyvä huomata ettei Atléticon ajattelu ole muuttunut. Proaktiivisempi ote ja lähestymistapa otteluihin ja vastustajiin on todella kaivattu ja virkistävä nyanssi, mutta Atléticon fundamentit ovat yhä samat: partido a partido – ottelu kerrallaan, puolustaminen edellä, pelien aikaisen tappamisen hakeminen, pelin voiman hallitseminen. Mikään näistä ei toteutunut Mestarien liigassa, joten voimme helposti tulkita miksi Chelsea meni jatkoon. Se oli yksi epäonnistunut ottelupari, mutta se ei määritä Atléticon koko kautta – joskin Mestarien liigan kyllä. Jos et näe alla olevia twiittejä, voit katsoa ne tästä. Nämä ovat asioita, jotka Simeone on iskostanut seuraan ja joukkueeseen aikakaudellaan. Puhumme asioista, jotka eivät koskaan lähde Atléticosta. Simeone saattaa joskus lähteä, mutta pitäisi olla selvää, ettei tässä vaiheessa kukaan tee työtä paremmin Atléticossa kuin Simeone. 4-4-2 jatkaa matkaansa ja aiheuttaa äärimmäistä turhautumista vastustajissa, heidän faneissaan ja neutraaleissa seuraajissa. Mikä on parasta; Simeone ja Atlético eivät välitä, vaan ottavat tämän itselleen positiivisena asiana. Jostain syystä jalkapalloväki yllättyi Simeonen syvästä 6-3-1-blokista kuin Kreikan 2004 Euroopan mestaruudesta. Jos jokin asia on varma kuoleman ja verojen lisäksi, se on Simeonen pragmaattisuus isoissa otteluissa ja etenkin vierasotteluissa. Chelseaa vastaan Atlético pelasi kaksi vierasottelua. Avausosan 1-0-voitto olisi ollut täydellistä täydellisempi lopputulos, maaliton tasapelikin loistava. Enemmän kritisoitavaa pitäisi olla kuitenkin toisesta osaottelusta. Jos Atlético olisi voittanut otteluparin 1-0, puhuttaisiin nyt eri sävyyn. Se oli todella lähellä, mikä kertoo kuinka veitsenterällä todella tasaväkisiä ottelupareja pelataan. Tämän takia Simeone kuittasi otteluparin lopputuleman monen mielestä kevyesti. Loppujen lopuksi kaikki tämä on osa jalkapalloa, ja Atlético pelaa viikonloppuna seuraavan sarjaottelunsa. Tämä on mentaliteetti, jota ei monella seuralla Euroopassa ole.

Pelikirjan peruselementit

Simeone puhui ennen maaliskuun Getafe-ottelua lehdistötilaisuudessa kuinka Atlético pelaa ja tietyissä tilanteissa vetäytyy. Jos lukee tarkkaan, Simeone luki ääneen muutaman tärkeimmän pelikirjansa sivun. Kyse on mentaliteetista, ja pelillisesti kyse on fysiikasta, voimasta – siitä kuinka inertia hallitsee jalkapallossa. Kun joukkue johtaa 1-0 tai 2-1, se ei hyökkää viimeistä viittä minuuttia. Tyypillisesti vastustaja painaa johtavan joukkueen alas hakien maalia joskus siinä onnistuen. Simeonen mukaan se on normaali tilanne ja lopputulema on osa jalkapalloa. Atlético haluaa estää maalit hinnalla millä hyvänsä, mutta loppuvihellyksen jälkeen keskittyminen siirtyy seuraavaan otteluun. Ottelun ja tilanteen ollessa tiukka Simeone ei usein lähde hakemaan maalia. Simeonen jalkapallokasvatuksessa on ollut tärkeää lopettaa ottelu hyvin tällaisissa tilanteissa. ”Jos ei 90 minuutin aikana pysty tekemään kahta maalia, et voi lähteä hakemaan maalia 93. minuutilla”. On tärkeämpää lopettaa ottelu hyvin. Tämä ajattelu näkyy usein konkreettisesti esimerkiksi kaksiosaisissa ottelupareissa. [readmore from=atletico-madrid] Ette ehkä usko, mutta Atléticon pelissä vaikuttavat Newtonin lait. Kolmas laki määrittelee voiman luonnetta. Lain mukaan voima ei ole koskaan yksin vaan aina toinen kappale vaikuttaa toiseen ja samalla takaisin yhtä suurella voimalla. Kyse on vuorovaikutuksesta. Ensimmäisessä laissa keskiössä ovat liike, suunta ja voima. Voimme ihastella näitä Atléticon pallottomassa pelissä sekä esimerkiksi tilanteenvaihdoissa. Inertia näkyy kaikissa jalkapallojoukkueissa ja -otteluissa. Jotkut vain muistetaan herkemmin, koska tekevät sen usein paremmin ja voimakkaammin kuin toiset. Se voi olla bussin pysäköintiä, vastenmielistä passivoituimista tai sitten se on silkkaa neroutta. Kaikki riippuu lopputuloksesta. Nehän me muistamme aikaa taaksepäin.

LUE MYÖS: