Näkökulma: Atlético Madrid matkalla La Ligan mestariksi – miksi Atleti on nyt niin hyvä?

Vuosi 2021 on alkanut Euroopassa viimaisena ja lumisena. Jopa Etelä-Suomi on saanut – monien iloksi ja monien vihaksi – peitteekseen harvinaisen tukevan lumikerroksen. Euroopan valtaansa ottanut talvi on koetellut ihmisiä myös Espanjassa. Tammikuu on ollut maassa kylmempi kuin kertaakaan 50 vuoteen. Iberian niemimaalla on niin kylmä, ettei Atlético Madridin lainalle hankkima Moussa Dembélé meinannut päästä koko maahan Barajasin lentokentän hävitessä taistelun lunta vastaan. Pääkaupungissa oli parhaimmillaan niin kylmä, että ottelussa Sevillaa vastaan Atléticon vaihtomiehet joutuivat ottamaan lämpöä lämpölamppujen alla. Atlético joukkueena ei kuitenkaan tällä hetkellä ole kylmä. Se on kuumempi kuin kertaakaan vuoden 2014 jälkeen.

Saavuttamattomalla karkumatkalla

Tämän torstai-illan Eibar-otteluun tultaessa Los Rojiblancos on neljän pisteen karkumatkalla La Ligan johdossa, vaikka se on pelannut kaksi ottelua kilpakumppaneitaan vähemmän. Rästipelinsä voittamalla Atlético on asemassa, jossa sillä on jopa varaa hävitä jäljellä olevat keskinäiset ottelut Real Madridille sekä Barcelonalle ja silti juhlia mestaruutta kauden päätteeksi. Samaan aikaan sekä Los Blancos että Blaugrana ovat esittäneet niin ailahtelevia otteita, että niitä olisi vaikea tässä kohtaa nostaa mestarisuosikeiksi. Pitkästä aikaa Diego Simeonen ryhmällä on kaikki mestaruuden avaimet käsissään.

Seura nojaa edelleen tuttuun identiteettiinsä

Vaikka Atlético on tällä kaudella ollut aiempaa monipuolisempi, nojaa sen peli-identiteetti silti tuttuun simeonelaiseen ajattelutapaan, Cholismoon. Esimerkiksi edellisellä kierroksella Sevillaa vastaan Patjantekijät vetäytyi omaan boksiinsa asti ottamaan Sevillan hyökkäyksiä vastaan ja iski tarvittavat osumat itselleen tuttuun tapaan nopeista vastahyökkäyksistä. Ottelun kulusta kertoo paljon se, että vaikka Sevilla piti palloa 67-prosenttisesti ja voitti laukaukset 13-5, madridilaisten maalilla Jan Oblak ei joutunut venymään yhteenkään huipputorjuntaan. Simeonen ryhmä saattaa olla maailman ainoa joukkue, joka on täysin tyytyväinen ottelun kulkuun, jos se joutuu viettämään siitä suurimman osan omassa boksissaan. Atlético on niin hyvä puolustamaan omaa maalinedustaansa, että Sevillaakin vastaan koko ottelu pysyi täysin sen kontrollissa. Vaikka Cholo on tuonut sopivassa suhteessa uusia elementtejä joukkueensa pelaamiseen, on seura peli-identiteetiltään silti se sama Atlético, jona se on argentiinalaisen aikakauden aikana opittu tuntemaan. Joukkue ottaa mielellään vastaan ja pystyy poikkeuksellisesti kontrolloimaan pelin kulkua pallottomana. Simeonen suurin saavutus valmentajana saattaakin olla Patjantekijöiden pitäminen kilpailukykyisenä vuodesta toiseen, vaikka pelaajistossa on tapahtunut merkittäviä muutoksia. Atléticolla on tällä hetkellä huomattavasti Real Madridia tai Barcelonaa selkeämpi ajatus siitä, millainen seura se on ja millaista jalkapalloa se pelaa. Ja siksi se on mestaruustaistossa etulyöntiasemassa.

Uudet vastuunkantajat täyttäneet tyhjiön

Atlético joutui kesällä päästämään pois yhden joukkueensa parhaimmista pelaajista, kun Arsenal aktivoi Thomas Parteyn sopimuksessa olleen ulosostopykälän. Tärkeimpien pelaajien myyminen ei vaikuta mestarikandidaatin peliliikkeeltä, ja vaikka seura oli pakkoraossa, oli vielä alkusyksystä vaikea nähdä, miten Simeone onnistuisi ghanalaisen jättämän aukon täyttämään. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että Parteyn siirto sataa jopa yllättäen Atléticon laariin. Keskikenttämiehelle ei ole löytynyt suoraa korvaajaa, vaikka seura Geoffrey Kondogbian hankki. Se on pakottanut Simeonen muovaamaan pelitapaansa ja kenttäkoostumustaan suuntaan, joka on mahdollistanut kuluvan kauden huikeat otteet. Los Rojiblancos toki lähtee otteluihin edelleen mielellään puolustamaan tutulla 4-4-2-blokilla, mutta aivan yhtä usein joukkue on tällä kaudella käyttänyt muotoa 3-5-2, mitä ei vielä Parteyn hallitessa keskikenttää juuri nähty. Välillä on nähty jopa näiden hybridi, jossa hyökätessä joukkue pelaa kolmen topparin linjalla, mutta puolustaessa vetäytyy totutusti kahteen neljän linjaan. Tämä jo itsessään tekee El Cholon ryhmästä viime kautta vaikeammin ennakoitavan. Artikkeli jatkuu twiitin jälkeen. Uuden muodostelman käyttämisen on mahdollistanut se, että useat Atléticon avainpelaajista ovat lisääntyneen vastuun myötä onnistuneet merkittävästi nostamaan tasoaan. Oikealla laidalla laitapakkina tai wing-backina operoiva Kieran Trippier on ollut toisella kaudellaan Madridissa niin huikea, että pelasi joulukuun lopussa saamaansa pelikieltoon asti joka ikisen minuutin tämän kauden sarjaotteluissa. Tunnollisesti puolustava, mutta hyökkäyksiä tukemaan pystyvä englantilainen näyttää istuvan täydellisesti Simeonen vaativaan palettiin. Kun samalla vasemman laidan Yannick Carrasco on sopeutunut uuteen rooliinsa wing-backina kaikkia odotuksia paremmin, on Simeonella mitat täyttävä vaihtoehto ryhmityksen jokaiselle paikalle. Myös hyökkäyspäässä Atléticon kärkinimet ovat onnistuneet vastaamaan huutoon. Tuskin edes Cholo itse tiesi, kuinka monipuolinen hyökkäyspään ase Marcos Llorentesta tulisi, kun hän viime kaudella istutti espanjalaisen ensimmäistä kertaa kärjen alapuolelle. Samalla João Félix on vihdoin alkanut lunastaa sitä potentiaalia, jonka takia hänet Madridiin hankittiin. Parhaimmillaan portugalilainen oli syksyllä koko Euroopan kuumin pelaajan. Kun vielä Luis Suárezin kaappaus Barcelonasta näyttää osuneen täydellisesti maaliin, on Atléticolla vihdoin sopivat palaset täyttämään Antoine Griezmannin jättämä tyhjiö. Myös Parteyn keskikentälle jättämä aukko on onnistuttu täyttämään, vaikkei niillä keinoin, joita moni odotti. Uuden ryhmityksen myötä kentän keskustasta uuden roolin itselleen löytänyt Thomas Lemar on vihdoin noussut sille tasolle, jota Atlético häneltä kesällä 2018 odotti. Ranskalainen ehdittiin jo leimaamaan flopiksi, mutta tällä kaudella pelin keskiöön päässyt pelintekijä on osoittanut, että pystyy olemaan yksi joukkueensa pelillisistä johtajista. Lemarin tasonnosto tuo madridilaisten keskikentälle sellaista pallollista osaamista, jota siellä ei ole pitkään aikaan ollut. Tilanne on Atléticon kannalta niin hyvä, että Simeonella on varaa pitää joukkueen uusiksi kasvoiksikin tituleerattua Saúl Ñíguezia penkillä. Vielä pari vuotta takaperin näytti siltä, että teini-ikäisenä seuran akatemiaan siirtynyt pelaaja olisi se palanen, jonka ympärille joukkue tulevaisuudessa tullaan rakentamaan. Nyt espanjalainen pelaa uransa vaikeinta jaksoa, eikä nykyisellä tasollaan yksinkertaisesti ansaitse joukkueessa avauskokoonpanon paikkaa. Paljon seuran tämänhetkisestä kehityksestä voi henkilöidä Kokeen, joka pelaajana lähes symboloi Cholismoa. Vain puolitoistavuotta sitten joukkueen kapteeni sai osakseen buuauksia Wanda Metropolitanolla huonojen peliesitysten myötä – nyt keskikenttäpelaaja loistaa pelin keskiössä. Kuten loistaa hieman vaikeampien aikojen jälkeen koko Atlético.

Atléticon kolmas muoto

Moni on tällä kaudella puhunut uudesta Atléticosta. Termi on jokseenkin harhaanjohtava, sillä joukkueen pelaaminen perustuu edelleen samoille elementeille kuin Simeonen aikaisempina menestysvuosina, eikä mitään mullistavaa identiteetin muutosta ole tapahtunut. Se ei kuitenkaan poista sitä faktaa, että argentiinalainen on onnistunut kehittämään joukkueensa pelaamista aiempaa monipuolisempaan suuntaan. Ehkä parempi olisikin puhua juuri pelillisestä evoluutiosta; perusta on sama, mutta sen päälle on rakennettu uusi kattohuoneisto, jota aiempina kausina ei vielä nähty. Päällisin puolin voi näyttää siltä, että oikeiden pelaajatyyppien ja uuden systeemin myötä palaset ikään kuin loksahtivat paikoilleen ilman, että Simeonen tarvitsi edes tehdä mitään. Todellisuudessa Cholo on kuitenkin kehittänyt joukkuetta nykyiseen suuntaan jo useamman kauden. Useasti on nähty, ettei argentiinalainen ole täysin luottanut uuteen systeemiin, minkä vuoksi tärkeissä otteluissa on nähty vanha tuttu Atlético. Nyt tilanne on kuitenkin muuttunut. Muodonmuutos alkaa nimittäin olla valmis. Joukkue osaa edelleen ottaa vastaan ja vetäytyä omaan boksiinsa – minkä se tekee paremmin kuin yksikään muu joukkue – ja saattaa, ryhmityksestä riippuen, puolustaa neljän, viiden tai jopa kuuden miehen linjalla. Samalla nykyinen ryhmä kuitenkin pystyy myös pitämään palloa aiempaa kivuttomammin ja tuomaan täten omaan pelaamiseensa uuden lisämausteen. Myös seurana Atlético on ottanut kehitysaskeleita. Enää seurajohdossa ei pelätä tehdä kivuliaita päätöksiä, vaikka se tarkoittaisi esimerkiksi kulttihahmoksi nousseen Diego Costan ulostamista joukkueesta. [readmore from=Atletico-Madrid] Costa itse asiassa pitkälti symboloi seuran evoluutiota. Nyt Atlético on päästänyt irti viimeisestä palasesta, joka sitä veti kohti menneisyyttä. Kaikki aiemman mestaruuskauden pelaajat ovat nyt joko lähteneet tai onnistuneet siirtymään pelillisesti uuteen aikakauteen. Los Rojiblancos saattaa tietysti sortua paineen alla, sillä hyvistä esityksistä huolimatta joukkue on edelleen käymistilassa. Nykyinen runko alkaa vasta tulla etsikkoaikansa alkuun. Yhtä mahdollista kuitenkin on, että Simeonen ryhmä marssii uuteen aikakauteen ryminällä ja nostaa La Ligan mestaruuspyttyä jo kuluvan kauden päätteeksi. Peliesitysten ollessa näin vakuuttavia ja Real Madridin sekä Barcan kompuroidessa mestaruus on nyt Atléticon – jos se sen vain halua ottaa. Rästipelit voittamalla etumatka alkaa olla jo merkittävä. Se vuorenvalloitus alkaa tänään torstaina Eibaria vastaan.

LUE MYÖS: