Málagassa edessä ehkä mestaruusjuhlat, mutta ainakin seuralegendan jäähyväiset

Tällä hetkellä näyttää varsin todennäköiseltä, että La Ligan mestaruusjuhlia vietetään tällä kaudella Málagassa, sillä Málaga isännöi sunnuntain päätöskierroksella sarjakärki Real Madridia. Madrid tarvitsee kuitenkin ottelusta vähintään pisteen mestaruuden varmistaakseen, tai muutoin se joutuu toivomaan Barcelonan kompurointia Eibaria vastaan. Varmaa on kuitenkin jo se, että Málagan kotiyleisö hyvästelee sunnuntaina oman seuralegendansa. 37-vuotias brasilialaistoppari Weligton ilmoitti uransa lopettamisesta lehdistötilaisuudessa keskiviikkona. Weligtonin polku jalkapallomaailman huipulle ei ole ollut se kaikkein tavallisin. Miehen ammattilaisura alkoi vasta yli 20-vuotiaana, ja Euroopassa hän aloitti Portugalin kakkosliigan Penafielista. Tie vei sveitsiläisen Grasshoppersin kautta Málagaan, jota hän on edustanut viimeiset kymmenen kautta. Málagassa Weligton koki sarjanousun, taisteluita putoamista vastaan sekä europelejä. Toisin sanoen viime vuodet ovat olleet seurahistorian menestyksekkäimpiä. Brassin viimeinen kausi jäi kuitenkin täysin torsoksi pahan polvivamman takia. Tällä kaudella Weligton pelasi vain yhden ottelun syyskuussa Villarrealia vastaan, mutta sen kuitenkin kapteeninnauha käsivarressaan. Yhteensä Weligton pelasi Málagan peliasussa 285 ottelua. Uran päätyttyä Weligton palaa kotimaahansa Brasiliaan, mutta mies ei sulje pois mahdollisuutta, että palaisi vielä joskus jossain roolissa Málagaan. Ensin hän aikoo kuitenkin antaa aikaa perheelleen. Hyvästejään Weligton ei kyennyt jättämään kyynelehtimättä. Uran päättyminen oli silmin nähden kova paikka. La Opinión de Málaga julkaisi Weligtonin jäähyväissanat kotisivuillaan. Tässä niistä pieni ote: – On koittanut hetki, jonka tiesimme joskus koittavan. Vuodet kiitävät ja ura on ollut voitokas. Suurin kiitos siitä, että olen tässä, kuuluu vanhemmilleni. Vanhempani näkivät nälkää, mutteivät ikinä hylänneet minua. – Oli vaikeaa syntyä kylässä maatilalla ja menestyä parhaiden parissa. Arvostan kuitenkin kaikkea saavuttamaani. En ikinä osannut kuvitella, että minusta tulisi ammattilaispelaaja. – En päässyt maajoukkueeseen enkä voittanut mestaruuksia, mutta olen voittaja. Sain pelata suuria pelaajia ja suurseuroja vastaan ja jakaa pukukopin mahtavien pelaajien kuten Martin Demichelisin kanssa. Pelasin sellaisten pelaajien kanssa, joita katsoin vain telkkarista, Weligton kiitteli.