Real Madridia ja Chelseaa yhdistää se, että molemmat ovat varmasti tyytyväisiä tämän kauden tuloksiinsa. Toki madridilaisseura ei ainakaan vielä ole voittanut vähän arvostettujen Euroopan Super Cupin ja seurajoukkueiden MM-kisojen lisäksi mitään, mutta se on vain kolmen ottelun päässä Mestarien liigan ja Espanjan liigan voitosta. Lontoolaisseura on puolestaan varmistanut jo mestaruuden kovatasoisessa Valioliigassa ja pelaa vielä kauden lopussa FA Cupin finaalissa mahdollisen tuplan saavuttamisesta.

Yhdistäviä tekijöitä löytyy, mutta tavat joilla menestys on saavutettu poikkeavat toisistaan todella paljon. Zinédine Zidane on käyttänyt koko kauden aikana poikkeuksellisen runsaasti rotaatiota. Hänellä ei ole vakiokokoonpanoa, vaan Real Madrid saattaa vaihtaa kahden ottelun välillä avauksensa lähes kaikki pelaajansa. Antonio Conten miehistö on puolestaan tehnyt tulosta lähes samalla sapluunalla läpi kauden.

Molemmat tekevät siis tulosta, mutta täysin eri tyylillä. Kumpi on parempi tapa?

Todettakoon heti, että tähän kysymykseen et saa vastausta tässä tekstissä. Asiat eivät ole mustavalkoisia. Kirjoituksen tavoitteena on pohtia näiden kahden erilaisen tavan etuja ja ehkä noiden perusteella jokainen voi muodostaa oman mielipiteensä aiheesta.

Zidanen hämmästyttävä vastuun jakaminen

Otetaan ensiksi suurennuslasin alle Real Madrid. Suurseuran ydinkokoonpanossa on tällä kaudella ollut 23 pelaajaa, jos 2 minuuttia peliaikaa saanutta Castillaa normaalisti edustavaa Álvaro Tejeroa ei lasketa vertailuun mukaan. Noista pelaajista peräti 20 on pelannut tämän kauden aikana La Ligassa yli 1000 minuuttia, eli vähintään 11 kokonaista ottelua. Vain Fabio Coentrao, Mariano ja kakkosmaalivahti Kiko Casilla eivät ole ylittäneet tuota rajaa. Toki espanjalaismaalivahti on tuhannen minuutin rajapyykin rikkomisesta vain kymmenen minuutin päässä, mutta ei aleta vääristelemään tilastoja.

Tällä poikkeuksellisella rotaatiolla Zidane on saavuttanut muun muassa top 5 -sarjojen huiman tappiottomien otteluiden ennätyksen ja se on tällä hetkellä onnistunut maalinteossa 62 perättäisessä ottelussa. Real Madridin huikea joukkueen leveys on mahdollistanut tämän tyylisen peluutuksen. Jos sillä olisi käytössä esimerkiksi arkkivihollisensa Barcelonan vaihtopenkki, niin tämä tapa olisi ollut itsemurha.

Vastuun jakaminen on näkynyt etuna ainakin kolmella eri tavalla. Ensimmäinen niistä on pelaajien tuoreus. Real Madrid on pelannut seurajoukkueiden MM-kisojen ja pitkän Mestarien liiga -taipaleensa myötä valtavan määrän otteluita. Sen esityksistä ei ole silti loppukauden tärkeissä otteluissa paistanut väsymys ja tämä on tuonut monta kertaa ratkaisevan edun vastustajaan. Kaikki muistamme hyvin esimerkiksi Mestarien liigan välierän ensimmäisen osaottelun Atlético Madridia vastaan. Jos Diego Simeonen joukkue olisi saanut lähteä otteluun viikon levolla, niin lopputulos ei todellakaan olisi ollut 3-0, mutta nyt toinen joukkue oli tuore ja toinen ei. Lopputulos ei valehtele.

Toinen etu on suoraan kytkoksissä ensimmäiseen. Pelaajista saadaan enemmän irti. Tämä kulminoituu täydellisesti Cristiano Ronaldoon. Hän pelasi viime kaudella La Ligassa yli 3100 minuuttia. Sama lukema toissa sesongilla oli lähes 3500. Nuina kausina portugalilaishyökkääjä ei ole onnistunut loppukauden ratkaisuotteluissa toivotulla tavalla. Real Madrid juhli viime kauden päätteeksi Mestarien liigan voittoa, mutta Ronaldo ei tehnyt yhtään maalia viimeisessä kolmessa pelissä.

Tällä kaudella mies on pelannut La Ligassa noin kymmenen ottelun verran vähemmän minuutteja, sillä lukema on vain 2370. Jokainen meistä on varmaan huomannut pelaajan viime aikojen vireen. Ensin hän kuritti Bayern Münchenia viidellä osumalla, jonka jälkeen Atlético Madridia kolmella. Kiitos tästä kuuluu juurikin Zidanen rotaatiolle.

Kolmas eduksi katsomani asia on pelaajien tyytyväisyydessä. En väitä, että jokainen Real Madrid -pelaaja olisi täysin tyytyväinen saamiinsa peliminuutteihin tämän kauden aikana, mutta pelaajaringin laajuuteen nähden on uskomatonta, että kukaan ei ole alkanut kiukuttelemaan kovin paljoa. Lähimpänä turhautumista on ollut Álvaro Morata, mutta hänkään ei ole ryhtynyt kättelyn väliin jättämistä suurempiin mielenosoituksiin. Jos Real Madrid voittaa tällä kaudella tuplan, niin uskon, että jokainen Coentraota lukuun ottamatta tuntee olleensa isossa roolissa sen saavuttamisessa.

Antonio Conten riskit minimoivaan jatkumoon perustuva tyyli

Jo aiemmin mainittu Ronaldo oli 2370 minuutillaan Real Madridin eniten minuutteja saanut pelaaja. Chelseassa tuo sama minuuttimäärä Valioliigassa ylittyy jopa kymmenellä pelaajalla. Esimerkiksi Cesar Azpilicueta on pelannut huimat 3330 minuuttia. Hänen lisäksi viisi pelaajaa on ylittänyt jo 3000 rajan ja kuudes on vain 54 minuutin päässä.

Antonio Contenkin tavassa on omat etunsa. Ensimmäinen niistä on pelaajien välinen yhteys. Vaikka jalkapallo koostuu 11 pelaajan kollektiivista ja heidän tekemästään työstä, niin tuon kokonaisuuden sisällä on lukuisia pareja ja pienempiä ryhmiä. Parityöskentelyä helpottaa suunnattomasti, jos tiedät tarkalleen, millainen pelaaja toinen on ja millä tavalla työskentelette yhdessä. Kun esimerkiksi Eden Hazardilla on pallo laidassa, hän tietää täsmälleen, mitä vaihtoehtoja ja liikkeitä Diego Costa tulee hänelle antamaan. Kun tilalle on laitettu muutamaan otteeseen Michy Batshuayi, niin välittömästi koko hyökkäyskolmikon pelin taso on hieman notkahtanut. Hazard ei todennäköisesti tiedä vieläkään, minne ja miten Batshuayi haluaa palloa saada. Onko hänen tekemä liike tilantekoa? Haluaako hän sittenkin pallon pystyyn? Onko se vastaliike, jonka jälkeen hän pyytää palloa selkä maaliin päin?

Tätä ongelmaa Chelsealla ei ole ollut, sillä tutut pelaajat ovat saaneet hioa yhteistyötään koko kauden.

Toinen saman pelaajarungon käytön hyvä puoli on sen tuomat mahdollisuudet valmentajalle. Kun lähes samat pelaajat ovat kentällä melkein koko kauden, niin heidän kanssaan voi mennä yhä pienempien ja pienempien nyanssien hiomiseen. Kaikessa yksinkertaisuudessaan on helpompaa saada 11 pelaajaa pelaamaan lähes täydellisesti yhteen, kuin tehdä sama 20 pelaajalla. Tämä on näkynyt Chelsean pelaamisessa siinä, että sen esitykset ovat hyvin useasti samanlaisia. Se on tehnyt 51 prosentissa valioliigaotteluistaan 1-2 maalia ja pääästänyt 75 prosentissa otteluistaan 0-1 osumaa. On siis olemassa selkeä rutiinisuoritus, jolla tulosta syntyy.

Kolmas etu on sen omanlainen tapa motivoida pelaajia. Jokainen tietää, että paikka avauskokoonpanossa on todella kovan työn takana ja sen saavuttaa vain parhaiten suoriutuvat. Real Madridissa saatat pelata urasi parhaan ottelun, mutta olla seuraavassa ottelussa vaihdossa 90 minuuttia. Tämä voi tietyissä tilanteissa syödä pelaajien motivaatiota. Chelseassa ei tätäkään ongelmaa ole. Esimerkiksi paljon puhuttu Batshuayi oli mennyt mestaruuden varmistumisen jälkeen heti aamulla salille. Hänen on pakko, koska jos hän ei kehity, niin ei hän koskaan tule saamaan nykyistä enempää vastuuta.

Loppusana

On täysin mahdoton sanoa, kumpi näistä tavoista on parempi. Eri asia on kuitenkin sanoa, että kumpi on parempi jollekin tietylle joukkueelle. Real Madridille se on ollut rotaatio ja Chelsealle sen vastakohta. Tärkeintä valmentajalle olisi se, että hän löytäisi juuri omalle joukkueelleen sopivan tyylin. Real Madrid tai Chelsea eivät olisi tällä kaudella saavuttanut toistensa tyylillä yhtään mitään.

Aiheet Chelsea Conte Antonio Näkökulmat Pääuutiset Real Madrid Zidane Zinedine