Kommentti: Barcelonan tasapaino järkkynyt dramaattisesti – Jérémy Mathieulle ei edes haluta syöttää

Barcelona kaivoi itselleen taas kuopan. Hehkutetusta PSG-comebackista ei ehtinyt mennä kovin pitkään, kun Barca taas kyykkäsi Mestarien liigassa. Tällä kertaa lukemat 3-0 Juventuksen hyväksi. Päällimmäinen kysymys lienee: miksi näin kävi? Laajennetaan vähän perspektiiviä. Miksi Barcelonan peliesitykset ovat ylipäätään vaihdelleet niin paljon tämän kauden aikana? Kirjoitin hiljattain siitä, että Barcelona on tällä kaudella tuomarityöskentelyn sijaan kompastunut heikkoihin esityksiin huonompiaan vastaan. Se on seuraus. Sen takia joukkue on menettänyt pisteitä La Ligassa. Mutta mikä on syy? Ei tarvitse tyytyä yhteen, tarjoan pari. Ihan ensiksi sanottakoon kliseisesti, että poikien olisi syytä harjoitella maalintekoa Kataloniassa. Paikkoja kyllä luodaan käytännössä pelistä toiseen, mutta tehokkuus ei ole ihan timanttista. Nytkään ei välttämättä puhuttaisi Barcan ongelmista, jos tehokkuus maalipaikoissa olisi ollut Juven tasolla. Andrés Iniestalla oli erinomainen maalipaikka, samoin Luis Suárezilla. Mutta tavallaan oli hyvä, ettei Barca tehnyt maalin maalia. Koska silloin kissaa ei tosiaan välttämättä olisi nostettu pöydälle.

Joukkueen rakennus mennyt pieleen

Merkittävin ongelma Barcelonassa liittyy joukkueen rakentamiseen. Perättäisin sanoin: Blaugrana on täynnä kahden kerroksen väkeä. Tiedätkö sen tilanteen, kun alasarjajoukkueessa osa pelaajista vetää joukkuetta perässään ja osa pelaajista sopisi paremmin harrastefutikseen? Tämä pätee Barcelonaan – toki kärjistetysti. Barcalla on käsissään kenties jalkapallohistorian kovin hyökkäystrio. Lionel Messi, Neymar ja Suárez ovat kaikki absoluuttisella huipulla. Mutta mitä heidän jälkeensä tulee? Iniesta pystyy enää ajoittain kontrolloimaan peliä keskikentällä. Sergio Busquets on toki kova, mutta hänkin kärsii ympärillä pelaavien heikkoudesta. Ivan Rakitic on hyvä, muttei mikään Xavi. Ja entä kakkosketju? André Gomes on ollut melkoinen floppi. Denis Suárezilla ja Rafinhalla on vielä pitkä matka huipulle. Arda Turan oli vähän kummallinen hankinta alun alkaenkin, eikä Paco Alcáceria päästetä järin usein pelaamaan. Ja ihan sama tilanne pätee alakertaan. Javier Mascherano, Gerard Piqué ja Samuel Umtiti (ylivoimaisesti paras hankinta viime kesältä) kykenevät yleensä pelaamaan Barcelonan tasoisen joukkueen alakerrassa. Mutta mitenkäs oikeat pakit. Ainiin. Heitä on vain yksi (Aleix Vidal), ja hänkin on loukkaantunut. Sergi Roberto – ammoisten aikojen hyvistä väläytyksistä huolimatta – ei ole pätevä mies puolustuksen oikealle laidalle. Vielä vähemmän sitä on vasemmalle laidalle Jérémy Mathieu. Isolla rahalla hankittu Lucas Digne istuu pelistä toiseen penkillä.

Ei se ihan näin voi mennä tällä tasolla.

Palataan alasarjafutisvertaukseen. Tiedätkö sen tilanteen, kun joukkueen hyvät pelaajat syöttävät vain toisilleen? Kun se huono pelaaja on vapaana ja hänelle kannattaisi syöttää, käännytäänkin toiseen suuntaan ja syötetään huonompaan paikkaan jollekin paremmalle pelaajalle. Se on lähes huvittavaa, miten tämä näkyy Barcelonan pelaamisessa. Messi ja Neymar ylenkatsoivat eilen kerta toisensa jälkeen Mathieuta ja syöttivät mieluummin toisilleen tai Iniestalle. Ei se ihan näin voi mennä tällä tasolla. Tosin sanottakoon myös, että aivan liian monta kertaa Mathieulla jäi tunnistamatta tilanne, jolloin hänen olisi pitänyt tehdä pystysuuntainen liike tyhjään tilaan.

Tasapaino järkkyy myös pelin sisällä

Tasapaino (tai epätasapaino) on juuri se sana, joka kuvaa Barcelonaa tällä hetkellä – sanan eri tarkoituksissa. Joukkuedynamiikan epätasapaino on yksi asia, pelillinen epätasapaino toinen. Jotenkin kovin symbolisesti hyvien ja huonojen pelaajien väliset välimatkat kasvavat pelin sisällä aivan liian paljon. Kirjoitin jo PSG-katastrofin hetkellä siitä, kuinka Barcelonasta on tullut liian riippuvainen MSN-triosta ja kuinka MSN on joukkueelle tietyiltä osin rasite. Ei siis mennä siihen nyt. Juventustakin vastaan nähtiin, miten linjojen väleissä oli jatkuvasti valtavasti tilaa. Kaikesta ei voi syyttää Mathieuta. Myös esimerkiksi Mascherano teki hämmentävän alokasmaisia virheitä. Mutta ei Mascheranokaan yksin ole syyllinen, sillä koko joukkue puolusti kollektiivisesti monta tilannetta todella huonosti. Niin huonosti, että hyvätkin pelaajat alkoivat näyttää harrastefutareilta. Eikä se kovin paljon paremmin sujunut hyökkäyspäässä. Liian monella hetkellä pallo annetaan Messille ja odotetaan, että jotain tapahtuisi. Siis Barcelonassa, jonka pitäisi olla maailman parhaita joukkueita. Miten on mahdollista, että tällaisessa ryhmässä (taas hieman kärjistetysti) kymmenen katsoo, kun yksi pelaa. Näin tapahtuu harrastefutiksessa. Näin ei pitäisi tapahtua Barcelonassa.

Mikä neuvoksi?

Päävalmentaja vaihtuu tämän kauden jälkeen, mikä voi olla Barcelonalle siunaus tai kirous. On hyvin mahdollista, että Messillä ja kumppaneilla on jo seurassa niin paljon valtaa, että uuden valmentajan on vaikeaa nousta auktoriteetiksi. Nyt olisi hyvin tärkeää saada joukkueen hyvät pelaajat ymmärtämään kollektiivin merkitys. Se vaatii toisaalta toimia myös urheilutoimenjohdossa. Barcelonan on saatava ensi kaudeksi a) leveämpi ja b) tasaisempi joukkue. Ei voi olla niin, että kentällä huitelee pelaaja, jolle ei haluta syöttää, koska tämä on liian huono. Otetaan vielä loppuun vertailukohta Real Madridista. Los Blancosissa moni asia on retuperällä, seuran äärimmäisen – miten sen nyt sanoisi – mielenkiintoisesta puheenjohtajasta alkaen. Mutta Realissa on ymmärretty niin sanotun kakkosketjun merkitys. Jos ei Karim Benzema osu, Álvaro Morata osuu. Jos Toni Kroosia pitää lepuuttaa, penkiltä löytyy Isco ja niin edelleen. Ei ole – ehkä Fábio Coentrãoa lukuun ottamatta – sellaista pelaajaa, joille muut eivät syöttäisi.

LUE MYÖS: