Esa Mäkijärven kulma: Athletic Bilbao avoimeksi?

Athletic Bilbao voitti hiljattain hienosti Espanjan Supercupin jyräämällä FC Barcelonan kotonaan 4-0 ja taistelemalla Camp Noulla 1-1-tasapelin. Kyseessä oli baskiseuran ensimmäinen pokaali 31 vuoteen. Seuran kannattajat juhlivat sitä railakkaasti. Joukkueen palatessa Bilbaoon kaupungin kaduilla juhli tuhansia ihmisiä, vaikka Supercup ei olekaan Espanjassa kovin arvostettu pokaali. Harvat muistavat, että Athletic Bilbao on Espanjan jalkapallohistorian kolmanneksi menestynein seura heti FC Barcelonan ja Real Madridin jälkeen. Se on voittanut kymmeniä pokaaleja, joista viimeisin kunnollinen oli tosin liigamestaruus 1980-luvulla. Athletic Bilbao on myös FC Barcelonan ja Real Madridin ohella ainoa seura, joka ei ole koskaan pudonnut La Ligasta. Sillä on aina ollut tärkeä asema. Erityisen merkittäväksi Athletic Bilbaon pärjäämisen tekee se, että se hyväksyy riveihinsä vain baskitaustaisia pelaajia. Tämä tekee siitä Baskimaan itsehallintoalueen kansallismielisyyden jatkeen. Rajoituksia on tosin höllätty, sillä nyt myös esimerkiksi naapurimaakunta Navarrasta tulevat tai vain toisen vanhemman puolelta baskiverta omaavat jalkapalloilijat voidaan hyväksyä Athletic Bilbaon etuoikeutettuihin riveihin. 1980-luvun viimeisimmän kulta-aikansa jälkeen Athletic Bilbao on päässyt loppuotteluihin, mutta ei ole voittanut mitään uusinta Espanjan Supercupia lukuun ottamatta. Sen epäonnistumiset antavat syytä huoleen, vaikka seuran toiminta onkin taloudellisessa mielessä terveellä pohjalla. Urheilullinen menestys on kiertänyt sen kaukaa. On todennäköistä, että syy Athletic Bilbaon pärjäämättömyyteen löytyy sen sisäisistä rajoituksista. Se ei vastaa kokonsa puolesta FC Barcelonaa tai Real Madridia, mutta avoimemmalla toiminnalla se pystyisi kilpailemaan tasaväkisemmin niiden kanssa. Athletic Bilbaon stadion San Mamés on vierasjoukkueille vaikea paikka pelata. Baskiseuran fanit kuuluvat liigan parhaisiin, eivätkä he päästä vastustajia helpolla. FC Barcelonalla, Real Madridilla ja muilla on aina vaikea hakea Bilbaosta pisteitä. Miten paha paikka San Mamés olisikaan, jos Athletic Bilbaolla olisi laittaa kentälle huippuluokan joukkue? Helmikuussa 2015 Iñaki Williamsista tuli ensimmäinen musta pelaaja, joka on tehnyt maalin Athletic Bilbaon paidassa. Williams syntyi Bilbaossa ghanalaiselle isälle ja liberialaiselle äidille. Hänelle annettiin nimeksi Iñaki, joka tarkoittaa baskiksi tulta. Jotkut Athletic Bilbaon fanit eivät pitäneet ajatuksesta, että Williams pääsisi mukaan heidän joukkueeseensa, mutta niin tapahtui. Se avaa ovet muutoksille tulevaisuudessa. Vaikka Williams ei ole juuri päässyt pelaamaan, hänen tarinansa osoittaa Athletic Bilbaon olevan pikku hiljaa avautumassa. Kansallismielisimmät fanit eivät asiasta pidä, mutta Athletic Bilbaon on lopulta pakko luopua rajoituksistaan pystyäkseen kilpailemaan korkeimmalla mahdollisella tasolla. Tämä johtuu lajin vaatimuksista. Jalkapallo on kansainvälistä urheilua, jossa nurkkakuntaiset seurat eivät pitkässä juoksussa pärjää. On toki totta, että Athletic Bilbaon ja meksikolaisen Guadalarajan, joka peluuttaa ainoastaan meksikolaisia pelaajia, kaltaiset seurat pitävät nykyjalkapallossa romantiikkaa kunniassa. Niiden isänmaallisuus ei ole myöskään kokonaan negatiivista. Kansallismielisyys johtaa yhtenäisyyteen, ja Athletic Bilbaolla ja Guadalarajalla onkin koko joukko kiihkeitä kannattajia. He pitävät seuran ja kaupungin arvoja kunniassa. Ei voi silti olla epäilemättä, että seurojen toimintatavat johtuvat suurimmaksi osaksi markkinoinnillisista vaikuttimista. Aluekeskeisyyttään mainostamalla ne kykenevät keräämään runsaasti uusia seuraajia omista juuristaan ylpeiden ihmisten piireistä. Taktiikka tuntuu toimivan, sillä vaikka Athletic Bilbao ei ole viimeisen reilun 30 vuoden aikana juuri juhlinut, sen stadion on silti aina täynnä ja sen fanit seisovat entistä tiukemmin joukkueensa takana. Kyse on yhtä kaikki taistelusta tuulimyllyjä vastaan. Ennemmin tai myöhemmin Athletic Bilbaon on avauduttava, aivan kuten lähiseura Real Sociedad teki 1980-luvulla. Real Sociedad käytti Athletic Bilbaon tapaisia pelaajarajoituksia 1960-luvulta jonkin aikaa eteenpäin. Niistä luopuminen vähensi seuran arvostusta baskien parissa. Real Sociedad ei myöskään rajoitusten hylkäämisen jälkeen loistanut, mutta se johtui pikemminkin sen huonosta kokonaisjohtamisesta kuin tästä yksittäisestä päätöksestä. Järkevästi ja asteittain toteutettuna Athletic Bilbaon avautuminen johtaisi tuloksiin. Kuten sanottu, merkkejä tästä on ilmassa. Mitä pikemmin Athletic Bilbao höllentää suitsia, sitä nopeammin se pystyy kilpailemaan paremmin pokaaleista FC Barcelonan ja Real Madridin kanssa. On luultavaa, että sadan vuoden päästä Athletic Bilbaon ja Guadalarajan käyttämät sisäiset säännöt tuntuvat naurettavilta. Ne ovat itse asiassa jo nyt menneisyyden jäänteitä. Esa Mäkijärvi
Kolumnisti on kirjailija ja La Liga -intoilija. Hän on julkaissut kirjan Valkoinen baletti: kirjoituksia Real Madridista (Arktinen Banaani 2014). Mäkijärven kolumnit mahdollistaa yhteistyökumppanimme Vivus.fi.