Reportaasi: Liigan puheenjohtajan päätä vaaditaan vadille

Madrid on suomalaisille tänä päivänä yhä suositumpi matkakohde. Yksi parhaista loma-aktiviteeteista Espanjan pääkaupungissa on jalkapallon seuraaminen paikan päällä. Kaupungin tunnetuimmat seurat ovat Real Madrid ja Atlético Madrid, mutta myös pienempien seurojen ottelut voivat olla jalkapallofanaatikolle upea kokemus. Madridin metropolialueelta löytyy useampikin hieno seura. Pääsarjassa pelaavat mainittujen jättiläisten lisäksi myös Getafe ja Rayo Vallecano. Maan toiseksi korkeimmalla sarjatasolla Segundassa pelaavat puolestaan AD Alcorcón ja CD Leganés. Alemmista sarjoista löytyy sitten useampiakin joukkueita, kuten Eero Markkasen edustama Real Madrid Castilla. Tässä juttusarjassa perehdymme syvemmin madridilaisen jalkapallon seuraamiseen paikan päällä. Annamme vinkkejä kuinka päästä paikan päälle ja hankkia lippuja otteluihin. Lisäksi välitämme toimittajan omakohtaiset kokemukset paikan päältä. Olemme jo vierailleet mm. Alcorcónissa, Getafessa ja Atlético Madridin luona. Viimeisin reportaasi koski Leganésia. Tällä kertaa vuorossa on Rayo Vallecano.

Vallecasin pieni suuri seura

Rayo Vallecanon tarina on jalkapalloromantikon silmissä herkullinen. Vallecasin lähiöstä (muutamien kilometrien päässä Madridin keskustasta) lähtöisin oleva seura on noussut pääsarjaan lähes olemattomilla resursseilla. Se on aina jäänyt Real Madridin ja Atléticon jalkoihin pääkaupungissa. Nytkin joukkueen budjetti on sarjan pienempiä, mutta se on silti onnistunut hilaamaan itsensä pois säilymistaistosta. Katsotaanpa hieman taaksepäin. Vuonna 1924 perustettu Rayo oli tullut tutuksi alasarjajoukkueena, kunnes se nousi korkeimmalle sarjatasolle 90-luvun alussa. Seura profiloitui hissijoukkueeksi, joka ravasi Primera Divisiónin ja Segunda Divisiónin väliä. Keväällä 2003 joukkue tippui jälleen kerran toiseksi korkeimmalle sarjatasolle, mutta syöksy oli vasta alkua. Pelaajat ja sponsorit katosivat, ja seura putosi heti seuraavalla kaudella Segunda B:n syövereihin. Neljä vuotta alasarjoissa oli viedä joukkueen jo konkurssiin, mutta lopulta nousu Segundaan onnistui. Segundasta Rayo ponnisti keväällä 2011 takaisin pääsarjaan. Nyt meneillään oleva kausi on seuran neljäs perättäinen korkeimmalla sarjatasolla. Miten Rayo sitten erottuu muista seuroista? Mikä tekee siitä erityisen sympaattisen? Yksi asia on ehdottomasti joukkueen pelityyli. Rayon paitaa eivät kanna päällään liigan tähtipelaajat, mutta kesästä 2012 joukkueen päävalmentajana toiminut Paco Jémez on valjastanut joukkueen pelaamaan erittäin näppärää pallonhallintaan perustuvaa hyökkäävää jalkapalloa. Rayon otteluissa riittää viihdettä. Usein myös omissa helisee, mutta Jémez ei pelitavastaan luovu. Kunnioitettavaa rohkeutta kääpiöseuralta. Mutta tulostakin on tullut.

Espanjanjalaisen kannattajakulttuurin helmi – todellinen työväenseura

Rayon pelitapa on silmää hivelevä, mutta se ei ole syy siihen, miksi monet paikalliset pitävät ottelutapahtumia Vallecasissa Madridin parhaana antina jalkapallon saralla. Syynä ovat joukkueen omistautuneet fanit. Etenkin Espanjan parhaisiin kannattajaryhmiin kuuluvan Bukanerosin kontribuutio Rayon kotiotteluissa on kokemisen arvoinen. Bukaneros perustettiin jo 90-luvun alussa, mutta noin kymmenen vuoden ajan ryhmän toiminta oli lapsenkengissä. Vasta 2000-luvun puolessa välissä – siis silloin, kun seura rämpi aladivarissa ja kaipasi kaikkein eniten tukea – Bukaneros alkoi kasvaa kohti nykyisiä mittasuhteita. Viime vuosina Bukanerosin päädyssä mekkalaa on pitänyt pitkälle toista tuhatta kannattajaa. Tässä pieni fiilistelyvideo vuosien varrelta. Vallecasin lähiö on viehättävän urbaani ja madridilainen. Se ei ole kaupungin rikkainta seutua, mikä tuo ulkopuolisen silmin alueelle ja ottelutapahtumalle tietynlaista puoleensa vetävää rappioromantiikkaa. Rayo näyttäytyy todellisena työväenseurana, joka saa kannattajiltaan voimaa taistelussa tuulimyllyjä vastaan. Suurin osa stadionilla meuhkaavista katsojista asuu tai on asunut muutaman kilometrin säteellä areenasta. Myös esimerkiksi Atlético Madrid, Real Betis ja Espanyol ovat kaupungeissaan profiloituneet enemmän tai vähemmän työväenseuroiksi. Espanjassa tämän imagon vastapainoksi äärikannattajat edustavatkin usein sitten kaikkea muuta kuin työväenluokkaa. Kaikkien edellä mainittujen seurojen suurimmat kannattajaryhmät ovat poliittisesti vahvasti kallellaan oikealle. Bukaneros kuuluu kuitenkin espanjalaisessa kannattajakulttuurissa siihen pieneen vähemmistöön , joka edustaa vasemmistoa. Niinpä esimerkiksi rasistisia huutoja tai natsitervehdyksiä ei Estadio de Vallecasin lehtereillä kuule tai näe. Se on osa Vallecanojen imagoa.

20150321_175147 — ”Rakasta Rayoa, vihaa rasismia”

Tebas, Vete Ya!

Maaliskuun loppupuolella Rayo isännöi Málagaa. Stadion sijaitsee heti metroaseman kupeessa, ja vilkas kuhina alkaa heti metrotunnelista noustessa. Baarit ovat tupaten täynnä, mutta suurin osa otteluun menijöistä tyytyy juomaan marketeista ostettuja oluitaan stadionin ulkopuolella. Myös Málagan kannattajia on yllättävän paljon liikenteessä, mutta kanssakäynti Rayon fanien kanssa sujuu erittäin rauhallisissa merkeissä. Jopa ystävällisissä.

20150321_175129 — Stadionin ulkopuolella vilskettä riitti.

Lipun ostaminen Bukanerosin katsomonosaan ei onnistu, eikä lipunmyyjä suostu kertomaan syytä. Syy selviää stadionilla. Pelaajien esittelyn jälkeen Bukaneros hiljenee täysin. Kukaan kannattajaryhmän jäsenistä ei pidä yllään seuran värejä. Sadat fanit seisovat täysin hiljaa päällään oranssit sadeliivit. Kyseessä on ilmiselvä protesti, johon ei haluttu ulkopuolisia häiriötekijöitä. Protestin kohteena ei suinkaan ole seura itse, vaan liigan puheenjohtaja Javier Tebas. Kohta kaksi vuotta Liga BBVA:n puheenjohtajana toiminut Tebas ei ole missään vaiheessa kuulunut kannattajien suosikeihin. Manzanares-joen tapahtumien jälkeen Tebasin johdolla tiukennetut säännöt ja kannattajille tuomitut kohtuuttomat sakot ovat saaneet fanit ympäri Espanjaa varpailleen. Laulut miehen erottamiseksi raikuvat lähes kaikilla stadioneilla. Bukaneros ilmoittikin nettisivuillaan, että niin kauan, kun mitään muutoksia nykyisessä politiikassa (joka ei heidän mukaansa anna mahdollisuutta kannattajille kannustaa omaa seuraansa) ei tapahdu, se aikoo protestoida lopuissa tämän kauden kotiotteluissaan. Bukaneros kuitenkin kunnioittaa seuraa lipputulojen muodossa läsnäolollaan.

20150321_180411 — Bukaneros seisoi hiljaa.

Bukanerosin hiljaisuus rikkoutuu reilun vartin pelin jälkeen. Málagan vieraskannattajaryhmä aloittaa äänekkään ”Tebas, Vete ya” -laulun (Tebas, lähde jo), johon myös Bukaneros yhtyy pienen houkuttelun jälkeen. Käsikarvat nousevat pystyyn, kun hetkeä myöhemmin koko stadion hoilaa liigan puheenjohtajan potkujen puolesta. Sama toistuu vielä toisella puoliajalla, mutta muuten äänetön protesti pitää. Vaikka noin 15 000 silmäparia vetävällä Estadio de Vallecasilla tyhjiä paikkoja on jokunen tuhat, on tunnelma stadionilla kuitenkin eloisa, ja myös Bukanerosin jäsenet eläytyvät normaalisti ottelutapahtumiin. Rayo pelaa hyvää jalkapalloa, ja Gaël Kakuta puskee ottelun ainokaisen Alberto Buenon mainiosta esityöstä 22. minuutilla. Málagan kiri tyssää toisella puoliajalla punaiseen korttiin, joten kolme pistettä jää Vallecasiin. Joukkue on kasvattanut eron putoamisviivaan jo kymmeneen pisteeseen, joten Rayo nähdään Liga BBVA:ssa hyvin todennäköisesti myös ensi kaudella.

Miten stadionille pääsee?

Vallecasin lähiöön on kaikkein helpoin suhauttaa metrolla. Vaaleansininen linja numero 1 kulkee Madridin keskustasta Vallecasiin noin 15-20 minuutissa (oikea suunta: Valdecarros). Matka maksaa suuntaansa alle kaksi euroa. Pois kannattaa jäädä asemalla nimeltä Portazgo. Stadion on aivan aseman vieressä. Tässä Madridin metrokartta. Taksi keskustasta stadionille maksaa noin 10-15 euroa. Osoite: Calle Payaso Fofó, 28018 Madrid

Mistä lippuja saa?

Rayon ottelut ovat aniharvoin loppuunmyytyjä ennen ottelupäivää, joten hyvissä ajoin stadionille saapumalla lipun saamisen pitäisi onnistua stadionin kupeessa sijaitsevasta lipputoimistosta. Jos haluaa pelata varman päälle, tiketin hankkiminen onnistuu samaisesta toimistosta myös noin viikon ajan ennen aloituspotkua. Toimisto sijaitsee stadionin alamäessä olevassa sivussa, ja se on auki arkiaamuisin ja -iltaisin. Liput normaaleihin sarjaotteluihin maksavat 15 eurosta 40 euroon. Barcelonaa ja Real Madridia vastaan hinnat tuplaantuvat.

Muuta huomioitavaa?

Illat Madridissa saattavat olla talvisin (marras-maalikuu) jopa suomalaisella mittapuulla kylmiä. Vaatetta tulee siis varata hyvin mukaan. Bukanerosin boikotti saattaa hieman latistaa tunnelmaa meneillään olevan kauden otteluiden osalta, vaikka ryhmän hiljaisuus onkin aavemaisuudessaan ihan mielenkiintoinen kokemus.