Madrid on suomalaisille tänä päivänä yhä suositumpi matkakohde. Yksi parhaista loma-aktiviteeteista Espanjan pääkaupungissa on jalkapallon seuraaminen paikan päällä. Kaupungin tunnetuimmat seurat ovat Real Madrid ja Atlético Madrid, mutta myös pienempien seurojen ottelut voivat olla jalkapallofanaatikolle upea kokemus.

Madridin metropolialueelta löytyy useampikin hieno seura. Pääsarjassa pelaavat mainittujen jättiläisten lisäksi myös Getafe ja Rayo Vallecano. Maan toiseksi korkeimmalla sarjatasolla Segundassa pelaavat puolestaan AD Alcorcón ja CD Leganés. Alemmista sarjoista löytyy sitten useampiakin joukkueita, kuten Eero Markkasen edustama Real Madrid Castilla.

Tässä juttusarjassa perehdymme syvemmin madridilaisen jalkapallon seuraamiseen paikan päällä. Annamme vinkkejä kuinka päästä paikan päälle ja hankkia lippuja otteluihin. Lisäksi välitämme toimittajan omakohtaiset kokemukset paikan päältä.

Olemme jo vierailleet Alcorcónissa ja Getafessa. Seuraavaksi esittelemme teille yhden Espanjan isoimmista ja perinteikkäimmistä seuroista: Atlético Madridin.

Atlético Madrid – pääkaupungin jalkapalloihmisten seura

Madridin lähiöistä löytyy useampiakin seuroja, joilla on oma kannattajapohjansa. Pienempienkin seurojen, myös Rayo Vallecanon ja Getafen, kannattajilta löytyy yleensä varsin vahva mielipide siitä, kumpi kaupungin suurista seuroista on mieluisampi. Toisin sanoen Atlético on ainoa varteenotettava vastavoima Real Madridille pääkaupungissa.

Katugallupien perusteella Real Madrid on luonnollisesti kaupungin suosituin seura. Tilannetta ei täysin voi verrata esimerkiksi Barcelonaan tai Valenciaan, joissa kaupungin ykkösseurat ovat huomattavasti suositumpia kuin Espanyol tai Levante, mutta määrällisesti Atletin kannattajat jäävät Los Blancosin jalkoihin selvästi. Onhan Real Madrid kuitenkin jalkapallohistorian merkittävimpiä seuroja. Kannattajakunnilla on kuitenkin eronsa.

– Real Madridin kannattajista suurin osa ei ole kannattajia. He tykkäävät seurasta silloin, kun se menestyy. Monet ihmiset sanovat tykkäävänsä Real Madridista, vaikka eivät varsinaisesti seuraa edes jalkapalloa, tiesi eräs paikallinen Atlético-kannattaja kertoa ennen El Derbi madrileñoa.

– Atléticon kannattajille Atlético on kaikki on kaikki kaikessa. Seura siirtyy isältä pojalle. Forza Atléti siempre, vierustoveri jatkoi.

Atléticon kannattajista huokuukin täysin omanlaista yhteisöllisyyttä. On huomioitava, että seura ei ole aina menestynyt. Pitää omata kyky sopeutua altavastaajan rooliin, että pystyy kannattamaan Atléticoa. Pitää omata tiettyä kapinallisuutta erottua isosta massasta. Siinä missä Real Madridin habitus on hieman elitistinen, näyttäytyy Colchoneros eli Patjantekijät rosoisena ja nöyränä työväen seurana. Yleistys on raaka, mutta melko paikkansa pitävä.

Siksi onkin hieman kummallista, että Frente Atlético, seuran suurin äärikannattajien ryhmä, on profiloitunut vahvasti oikeistolaiseksi ryhmäksi. Lähes fasistiseksi. Tilanne ei ole uusi Espanjassa. Tavalliset kannattajat eivät halua sotkeutua ultrien keskinäisiin välienselvittelyihin, joissa politiikka näyttelee pääosaa. Monella Frenten jäsenellä onkin mm. Manzanares-joen tapahtumien vuoksi kielto stadionille. Espanjan jalkapalloliitto on kiinnittänyt tällä kaudella erityishuomiota bannereiden, soihtujen ja vastaavien kannattajakaarteista tuttujen objektien kitkemiseksi stadioneilta. Viimeaikaiset tapahtumat ovat vähentäneet Frenten jäsenten määrä Calderónilla. Paikalliset eivät asiasta huolissaan ole.

– Vaikka tunnelma on hieman kärsinyt, normaalit seuraajat ovat tyytyväisiä koviin rangaistuksiin. Jalkapallo ja politiikka ovat aina Espanjassa kuuluneet yhteen, mutta liika on liikaa. Sitä paitsi tunnelma Vicente Calderónilla on silti Espanjan paras.

Jos jatketaan vielä vertailua Real Madridiin, on yhtenä erona se, että suurin osa Atléticon kannattajista asuu tai on asunut muutaman kilometrin sääteellä stadionista. Real Madridilla kannattajia on laajalti maailman joka kolkassa. Mitä viimeaikainen menestys ja suuri huomio ovat sitten tehneet Atletismin syvimmälle luonteelle?

– Otteluissa käy ehkä vähän enemmän ulkomaalaisia, mutta mitään suurta muutosta ei ole tapahtunut. Ulkomaalaisetkin useimmiten ovat Atléticon puolella, ja eläytyvät tilanteisiin siinä missä paikallisetkin, kertoi jo kolmatta vuosikymmentä otteluissa käynyt kannattaja.

– Menestykseen emme ole vielä tottuneet, mies nauraa.

Diego Simeonen pelitapakaan ei herätä juuri minkäänlaisia vastareaktioita, vaikka joukkueen pelaaminen ei mitään balettia olekaan. Voittaminen on tärkeintä, ja argo on kannattajien keskuudessa lähes Jumalan asemassa. Jääköön baletit sille kaupungin toiselle seuralle.

20140302_165542
El Derbi madrileño.

Ottelupäivä Vicente Calderónin kupeessa

Hieman ottelusta ja sen ajankohdasta riippuen Vicente Calderónin ympäristö herää henkiin jo useita tunteja ennen aloituspotkua. Viimeistään kaksi tuntia ennen ottelun alkua stadionin kupeessa alkaa näkyä tuhansittain ihmisiä. Heti Calderónin vieressä on muutamia kuppiloita, joiden kyljestä voi napata virvokkeita. Paikalliset ovat usein tuoneet mukanaan omat eväät ja juomansa. Ihmisjoukko on kauttaaltaan punavalkoinen ja kovaääninen. Olut ja erilaiset paikallisten makuun olevat yksinkertaiset viinadrinkit virtaavat ja bocadilloja sekä pipaksia mussutetaan antaumuksella. Kannatuslauluja viritellään jo. Tunnelma tiivistyy entisestään ottelun lähestyessä.

Tässä kannattajien näyte ennen Valencia-ottelua. Laliiga.com suosittelee lämpimästi ottelutapahtuman nautinnon maksimoimiseksi siirtymistä stadionin kupeeseen 1-2 tuntia ennen ottelun alkua.

20150207_150652
Madridin derbyn alkuun 1,5 tuntia.

Jos Calderónin välittömän läheisyyden hektisyys tuntuu epämukavalta ajatukselta, tunnelmaa pääsee varsin hyvin aistimaan myös stadionin vieressä virtaavan Manzanares-joen rantoja ympäröiviin puistoihin. Lisäksi tietenkin useimmat baarit muutaman kilometrin säteellä Calderónista ovat täynnä Atléticon kannattajia.

20150308_175833
Taustalla Vicente Calderón. Puistot ympäröivät Manzanares-jokea kilometritolkulla.
20150207_141209
Atléticon kannattajat valloittavat ottelupäivinä lähialueen cerveceriat.

Itse stadionilla

Vicente Calderón on juuri niin tunnelmallinen stadion kuin odottaa saattaa. Vaikka seura on iso ja tätä nykyä myös varsin kuuluisa, ovat selfie-tikkujen kanssa sohivat turistit varsin pieni vähemmistö lehtereillä. Yleisö koostuu pitkälti paikallisista, mikä tekee tunnelmasta kiihkeän.

Tässä näytettä tunnelmasta. Tässä taas Mario Mandžukićin osuma Almeríaa vastaan katsomosta kuvattuna.

Käytännön asiat toimivat Calderónilla vähintään kohtalaisesti. Vessaan tai virkovekojulle ei tarvitse odotella puolta tuntia, eikä istumapaikkojen löytämiseen liity mitään epäselvää.

Stadionin täyttöaste on Espanjan parhaita. Tietenkin eroja on myös otteluiden välillä.

20150221_195908
Atlético – Almería. Tyhjiä paikkoja oli muutamia tuhansia.
20150308_214437
Atlético – Valencia. Stadion oli lähes loppuunmyyty.
20140302_165507
Atlético – Real Madrid. Vicente Calderón oli loppuunmyyty.

Mistä lippuja saa?

Normaaliin sarjaotteluun lippuja saa lähes poikkeuksetta stadionilta ottelupäivinä. Päätyihin liput maksavat noin 30-40 euroa ja ei-katettuun pääkatsomoon noin 40-60 euroa. Katetulle sivulle liput maksavat noin 60-80 euroa. Huonoja paikkoja (esim. heikko näkyvyys) stadionilla ei varsinaisesti ole.

Jos sattuu olemaan paikan päällä Madridissa jo ennen ottelupäivää, voi liput käydä noutamassa stadionin kyljessä sijaitsevasta Atléticon toimistosta. Toimisto on hieman piilossa Manzanares-joen puolella stadionia (portti numero 5), ja se on auki maanantaista torstaihin kello 9-19 ja perjantaina kello 9-15.

Isommissa otteluissa (Real Madrid, Barcelona, Mestarien liiga) kannattaa kuitenkin suosiolla turvautua online-myyntiin. Liput saa Atléticon omien sivujen kautta tai sitten www.entradas.comin kautta. Sivustot ovat espanjaksi, mutta ne ovat helppokäyttöisiä. Lähtökohtaisesti suomalaisten luottokorttien pitäisi toimia maksuvälineenä. Atléticon virallisten sivujen kautta lipun tilatessa välityspalkkiota joutuu maksamaan kaksi euroa ja entradas.comin kautta 2,5 euroa (per lippu). Tiketit ovat isommissa otteluissa myös hieman kalliimpia.

Ainakin entradas.comin kautta tilattu lippu lähetään sähköpostiin, ja siitä tulostettu versio kelpaa stadionilla.

Myös astetta pienempiin otteluihin (Valencia, Sevilla, Athletic jne.) parhaat paikat ja edullisemman hintaluokan liput saatetaan myydä loppuun ennen ottelupäivää, joten tiketin ostaminen netin kautta ei ole lainkaan huono idea niissäkään tapauksissa. Useimpiin otteluihin liput tulevat myyntiin arviolta 3-5 viikkoa ennen aloituspotkua.

Jos lipun ostaminen etukäteen ei syystä tai toisesta onnistu, ja stadion vaikuttaisi olevan täynnä, saattaa lipun saada seuran jäsenten kautta. Lähtökohtaisesti Laliiga.com ei suosittele luottamaan tähän menettelytapaan. Yleensä jäsenten (Socioiden) lippuja kaupataan esimerkiksi Viagogossa tai stadionin kupeessa ottelupäivänä. Kyseessä on täysin normaali käytäntö Espanjassa, mutta kannattaa varmistaa, että myyjän henkilöllisyys on sama kuin lipussa. Myös väärennettyjä lippuja on liikkeellä.

Miten stadionille pääsee?

Estadio Vicente Calderón sijaitsee Manzanares-joen rannalla eteläisessä Madridissa. Stadion on noin 15-30 minuutin kävelymatkan päässä ydinkeskustasta, mutta mikäli jalkoja pakottaa, myös metrolla pääsee suht lähelle. Lähin pysäkki on nimeltään Pirámides, ja sinne pääsee esimerkiksi kaupungin keskustan läpi kulkevalla vihreällä linjalla nro 5. Matka esimerkiksi Opera-pysäkiltä kestää muutaman minuutin. Madridin metro on toimiva ja turvallinen, joten sitä kannattaa käyttää. Lähtöpysäkistä riippuen yksisuuntaisen lipun hinta on noin 1,5-2 euroa.

Pirámides-pysäkiltä on alle kilometrin matka Stadionille. Tässä vaiheessa perille löytää viimeistään punavalkoisia ihmisvirtoja seuraamalla.

Tässä Madridin metrokartta.

Stadionin osoite: Paseo Virgen del Puerto 67, 28005 Madrid

Aiemmat reportaasit

Madrid

Reportaasi: Mielikuvat hengettömästä lähiöseurasta rikkoutuvat Getafessa
Reportaasi: Alcorcón tarjoaa hyvää alasarjaviihdettä

Muut kaupungit

Reportaasi: Levante – Valencian unohtunut seura