Luis Suárez kertoo tuoreessa elämäkertateoksessaan Mi vida, Luis Suárez MM-kisojen puremiskohusta, joka johti useamman kuukauden pelikieltoon. Barcelona-hyökkääjä kommentoi tapausta ehkä hieman harkitsemattomin sanankääntein.

– Se oli kolmas kerta, kun jotain sellaista tapahtui. Tarvitsin apua, vaikka olinkin helppo kohde.

– Pureminen pelottaa monia ihmisiä, mutta se on kohtuullisen harmitonta – ainakin niissä tapauksissa, joissa minä olen ollut mukana. Mikään puremisistani ei ole ollut sellainen kuin Mike Tysonin, mutta se ei kiinnosta ketään.

Suárez myös kertoi, mitä Barca-päävalmentaja Luis Enrique sanoi, kun uruguaylaisen pelikielto päättyi.

– Hän sanoi, että minut on lopultakin päästetty pois Guantanamosta muiden ihmisten keskuuteen. He kaikki (Barcelonan pelaajat) taputtivat vapautetulle vangille, ja minä yritin olla punastumatta.

Toimittajan sana

Suárez on sekä oikeassa että väärässä. Ensinnäkin, pelikiellon pituuteen vaikutti varmuudella sekä aiemmat tapaukset että yleisön, median ja muiden sidosryhmien paine. Toiseksi, puremisen ”harmittomuutta” on melko vaikea tulkita. Suárez on ihan oikeassa siinä, etteivät hänen puremisensa ole aiheuttaneet uhreille kovin pitkäaikaisia vammoja. Sikäli pureminen ei ole yhtään niin paha rikkomus kuin vaarallinen taklaus. Puremisessa ongelma onkin ehkä enemmän se, että sitä pidetään yhteiskunnassa barbaarimaisena ja alkeellista primitiivisyyttä kuvaavana tekona. Oli miten oli, kolme kertaa (joidenkin tietojen mukaan tapauksia on ollut huomattavasti enemmän) samaan rikkomukseen syyllistyminen on jo tyhmyyttä.