FC Barcelona johtaa La Ligaa. 12 kierroksen jälkeen joukkue on voittanut 11 ottelua ja pelannut kerran tasan. Voittoihin sisältyy Real Madridin kaataminen El Clásicossa. Mestarien liigassa Barcelona on omassa lohkossaan niin ikään kärjessä. Kolmesta pelistä kaksi voittoa ja tasapeli AC Milanin vieraana. Kauden alussa Barcelona voitti kahden tasapelin myötä Espanjan Supercupin. Kaiken kaikkiaan katalaaniseura on pelannut tällä kaudella 17 ottelua, joista se ei ole hävinnyt yhtään. Melko hyvä startti kesällä seuraan tulleelta Gerardo Martinolta. Kaikki eivät kuitenkaan ole tyytyväisiä.

Paikallinen media on toistuvasti kritisoinut Martinoa barcalaisen identiteetin hylkäämisestä. Miksei palloa enää hallita 75-prosenttisesti? Miksi hyökätään liian nopeasti? Martino vedettiin kuvainnollisesti kölin ali viimeistään Rayo Vallecanoa vastaan pelatussa ottelussa. Pallonhallintaprosentit kirjattiin Rayon hyväksi 51-49. Barcelona siis piti vähemmän palloa kuin vastustajansa. Niin ei koskaan saanut käydä. Mainitaan nyt sivuhuomautuksena, että Barcelona voitti kyseisen ottelun maalein 4-0. Katalaanipuritaanien keskuudessa sillä ei ole merkitystä.

Martino ja pelaajat ovat vuorotellen puolustaneet Barcelonan muuttunutta pelitapaa. Toppari Gerard Piqué on vaikuttanut jopa helpottuneelta, kun paineen alla pallon saa nykyään roiskaista väljemmille vesille, vaikka se tietäisi pallonmenetystä vastustajalle. Javier Mascherano kutsui perjantaina pelitavan kritisoimista ”absurdiksi”. Jopa Lionel Messi sanoi taannoin, että välillä Barcelonan on ajettava se kuuluisa bussi parkkiin suojellakseen omaa aluettaan.

Pohditaan samaa asiaa toisesta näkökulmasta. Yritetään ymmärtää Barcelonan pelitapaa kritisoivien ihmisten ajatusmaailmaa. Ei mietitä sitä, onko kritiikissä rationaalisesti ajateltuna järkeä. Ei tehdä myöskään vertailua Pep Guardiolan ja Martinon välille. Käytetään seuraavat rivit syiden miettimiseen.

Vastaus löytyy Barcelonan sloganista. Més que un club. Seuran uskollisimmille kannattajille Barcelona ei ole vain voittoja, mestaruuksia ja tähtipelaajia. Seura on aina ollut yksittäisiä pelaajia ja valmentajia suurempi. Ja seuran sydän on aina ollut pelitapa. Tiki-takaa alusta loppuun. Pallonhallintaa, hitaita hyökkäyksiä, ajoittain jopa vastustajan nöyryytystä. Mutta nimenomaan syöttämällä. Puritaaneille hienoin maali, jonka Barcelona voi tehdä, on sellainen, jonka maalivahti käynnistää ja joka syötellään monen pelaajan kautta maaliin. Vaikka Barcelona olisi häviöllä ottelun loppuhetkillä, pelitapaa ei pitäisi muuttaa. Palloa ei pitäisi roiskia maalille.

Barcelonan identiteetti on seuralle sekä vahvuus että heikkous. Jokainen jalkapalloa seuraava tietää, miten Barcelona pelaa. Pelitapa on sama nuorimmista junioreista edustusjoukkueeseen. Jos tässä seurassa yrittää tehdä muutoksia, muutosvastarintaa ilmenee aina. Eikä muutoksia voi perustella voitoilla. Kyse on periaatteesta. Jos tänään sallitaan roiskiminen paineen alla, mitä huomenna tapahtuu? Toisin sanoen puhtaimman barcalaisen identiteetin kannattajat pelkäävät menettävänsä sen ytimen, josta koko seura on tehty.

Ulkopuolisena on helppo yhtyä Mascheranon ja muiden leiriin ja sanoa, että kritiikki on absurdia. Mutta lopulta puritaanejakin ja heidän mielipiteitään voi ymmärtää. He ovat vain huolissaan rakastamastaan seurasta ja sen tulevaisuudesta.