Näkökulma: Ancelottilla sormi suussa

14. syyskuuta. Real Madrid pelaa vieraissa Villarrealia vastaan. Villarreal hallitsee peliä ja luo tukun maalipaikkoja, mutta pisteet jaetaan. 25. syyskuuta. Real Madrid pelaa Elcheä vastaan. Tarvitaan Pepen kieroutta ja tuomarin väärää päätöstä, jotta Real voittaa. 28. syyskuuta. Real Madrid pelaa kauden toistaiseksi tärkeimmän ottelunsa, jossa se häviää Atlético Madridille 0-1. Atlético oli viimeksi voittanut liigaottelun Bernabéulla kaudella 1999-2000. Kolme syyskuista ottelua, kolme esimerkkiä Real Madridin ongelmista. Mennään tulosten taakse. Miksi Real ei pelaa potentiaalinsa edellyttämällä tasolla? José Mourinhon aikakaudella Realin pelityyli oli yltiöaggressiivista vastahyökkäyspelaamista. Carlo Ancelotti on pyrkinyt muuttamaan pelitapaa huomattavasti tasapainoisemmaksi. Kaikkia tilanteita ei enää käännetä salamana pystyyn. Toki hyökätään nopeasti, kun siihen tarjoutuu mahdollisuus, mutta hitaita hyökkäyksiä on selvästi aiempaa enemmän. Ei toimi. Tuntuu siltä, etteivät Real Madridin pelaajat oikein tiedä, miten heidän pitäisi pelata missäkin pelitilanteessa. Miten pitäisi liikkua pallonriistojen jälkeen suhteessa muihin pelaajiin? Pitäisikö rauhoittaa vai juosta nopeasti pystyyn? Cristiano Ronaldon ylivoimaisuus perustuu tempokuljetukseen organisoimatonta puolustusta vastaan. Ronaldo oli viime kaudella parhaimmillaan silloin, kun Mesut Özil jakoi pallon portugalilaiselle vauhtiin. Ronaldonkin rooli on epäselvempi kuin aiemmin. Tilanteesta kertoo se, että kesällä Ancelotti peluutti Ronaldoa milloin missäkin. Mahtaako Ancelotti itsekään tietää, mitä hän haluaa? Puhutaan Özilistä. Miksi voi miksi Real päästi yhden vuosituhannen parhaista pelintekijöistä pois? Eikö kukaan seurajohdossa ihan oikeasti ymmärtänyt, että Özil teki muista (myös Ronaldosta) parempia, ei toisinpäin? Isco on kyllä hyvä ja maalintekijänä Öziliä parempi, mutta Öziliä Real tarvitsi enemmän. Nyt keskikentän ja hyökkäyksen välistä puuttuu se sitova liima, joka Özil oli. Hyökkääminen on ongelma, mutta niin on puolustuskin. Katsokaapa Madridin derbyn parhaat palat. Atléticon maalissa Ángel di María menettää pallon, Pepe ei mene Koken päälle ja Diego Costa karkaa Álvaro Arbeloan vartioinnista maalintekoon. Pystyjuoksua ei tarvitse ajoittaa erityisen hyvin, koska Realin puolustuslinjasta Sergio Ramos roikkuu muita alempana. Tunnin kohdalla Real menettää pallon hyökkäyspäässä, mutta vastaprässi ei toimi. David Villan annetaan rauhassa syöttää Costa läpi. Hyökkääjän tumpelointi ja Diego Lópezin torjunta pelastavat. Siinä vain kaksi esimerkkiä. Alkukauden ajalta samanlaisia löytyisi rutkasti lisää. Real Madridin pakka on sanalla sanoen sekaisin. Sarjamestaruus ei ole vielä karannut käsistä, mutta nyt on saatava pelistä kiinni. Pistemenetyksiin ei yksinkertaisesti ole enää varaa, sen verran vakuuttavia Barcelona ja Atlético ovat olleet. Kuten Ben Hayward kirjoittaa goal.comissa, Mourinholla oli selvä idea, miten Real Madridin pitäisi pelata. Samaa ei ole näkynyt Ancelottin johtamassa ryhmässä. Carletton olisi pikkuhiljaa aika päättää, miten pelataan. Sekoilla toki voi, mutta se maksaa mestaruuden jokaisessa kilpailussa.