Näkökulma: La Ligan paluu käänsi kelloja takaisin – Lionel Messi varasti shown maanmies Lucas Ocamposin kanssa

El Gran Derbi ja La Ligan paluu

Torstai-iltana pääsimme kokemaan kauan odotetun La Ligan paluun, kun ‘El Gran Derbi’ johdatti suuntaa. Ottelua ei millään muotoa voi kutsua klassikoksi, ja tuomari Antonio Mateu Lahoz varasti avausottelussa jälleen kerran shown yhdessä Sevillan tähden, Lucas Ocamposin kanssa. La Ligan äänitehosteet sekä ”kartonkiyleisö” varastivat niin ikään huomion alkuun ja lopputuloksesta voi varmasti olla montaa mieltä. Osittain efektit loivat tunnelmaa, mutta pelaajien huutoja olisi hauska kuulla enemmän. Toinen huolenaihe on tulevat lihasvammat sekä penkkien leveydet. Joukkueet joutuvat väkisin kierrättämään ja tiukka ottelutahti takaa sen, että loukkaantumisia on tulossa aivan kuten Bundesliigassa. Mutta. Itse peliin. Pelillisesti “gameflow” oli enimmäkseen Sevillan puolella ja Real Betisin paras, tai ainoa hyvä jakso sijoittui 70-90 minuuttien väliin, kun joukkue jahtasi kavennusta. Muuten Sevilla heilutti tahtipuikkoa. Artikkeli jatkuu Tweetin jälkeen Sevilla pelasi totutussa 4-3-3-muodossa ja eteni enimmäkseen erittäin hyökkäävien laitapakkien Sergio Reguilónin sekä Jesús Navasin kautta. Sevilla pommitti paljon matalia keskityksiä läpi ottelun, mikä aiheutti Betisin puolustuslinjalle jatkuvia ongelmia. Real Betis lähti 4-1-4-1-muodolla liikkeelle ja on rehellisesti syytä esittää kysymyksiä miksi valmentaja Rubi ei ottanunt seuraikoni Joaquinia avaukseen, ja miksi Nabil Fekir isoloitiin oikeaan laitaan? Nuoren sähäkän Diego Lainezin sekä Joaquinin mukaantulot kesken ottelun toivat Betisille paljon kaivattua luovuutta ja samalla Nabil Fekir pääsi lähemmäksi keskustaa. Real Betis ei kuitenkaan saanut muutamaa tilannetta enempää aikaan ja Sevillan topparipari Jules Koundé sekä Diego Carlos pelasivat jälleen kerran erinomaisen ottelun. Lucas Ocampos dominoi totuttuun tapaan ja oli ansaitusti ottelun paras pelaaja. Saldona yksi maali ja kenties kauden komein tarjoilu Sevillan toiseen osumaan. Henkilökohtaisesti lämpenin myös todella paljon Fernandon rauhalliselle esitykselle keskikentän pohjalla. Hän piti ottelun tempoa hallussaan. Sevilla voitti lopulta ansaitusti 2-0 ja Julen Lopeteguin ryhmä on tällä hetkellä todella vahvalla otteella kiinni Mestarien liigan paikassa.

La Ligan paluu käänsi kelloja takaisin

Parraton Lionel Messi. Tätä nykyä outo näky. Joku olisi voinut uskoa, että vuosi on 2015 ja Messin Barcelona on kirmannut jälleen kerran vakuuttavaan 4-0-voittoon. Artikkeli jatkuu Tweetin jälkeen Maaliodottama meni niin ikään Barçalle ottelussa 2.45-0.8, joten vaikka tuloksessa on hieman ilmaa, oli esitys vakuuttava. Kaikki ei ole kuitenkaan tästä huolimatta pelkkää ruusuilla tanssimista. Sergi Roberto pelasi joustavassa roolissa ja oli rakentelussa usein kolmantena topparina, mutta hän ja Jordi Alba olivat Barcelonan suurimman luovan voiman takana. Arturo Vidal osoitti, että hänen boksintäyttökyvylle on edelleen tilausta. Vidal tuo paljon uhkaa maalintekosektorille pallottomilla liikkeillään. Messi kruunasi shown komealla soolomaalillaan. Messin oikealla jalalla tehty maali oli koko kaudella vasta herran toinen laukaus, joka on tullut kuljetuksesta vasemmalta laidalta kohti keskustaa. Artikkeli jatkuu Tweetin jälkeen Mitä muuta jäi käteen? Barça näytti hyvältä positiivisissa suunnanvaihdoissa verrattuna aikaisempaan. Ongelmia on kuitenkin edelleen olemassa. Tämä tuntuu toki oudolta sanoa sen jälkeen, kun joukkue on voittanut ottelun neljällä maalilla. Ensinnäkin keskustan tungos on edelleen todellinen ongelma. Laitapakit toivat leveyden peliin, mutta keskikentällä on edelleen ongelmia tilan tunnistamisen kanssa. Barcelonalla oli vertikaalisuutta, mutta puolustuspelaaminen kärsi samalla. Linjojen välissä ei ollut myöskään aivan liikaa liikettä. Barcelonalta puuttuu edelleen nopeita kuljettajia laidoilta, jotka pystyvät tuomaan laitapakkien kierrot aggressiivisemmin mukaan peliin ja sitä kautta luoda 2 vs 2 -valintatilanteita. Mallorca ylimiehitti juuri siksi keskustan ja asettivat ansat laidoille. Negatiivisissa suunnanmuutoksissa jäi Gerard Piquélle ja Ronald Araújolle myös liian isoja tiloja puolustettavaksi. Quique Setiénin Barcelona on parantanut ja parantaa edelleen. Joukkue kaipaa kuitenkin edelleen parannusta yleisessä sijoittumisessa kentällä. Kylkeen lyhyt hyvä havainnointi Setiénin taktiikoista: Arikkeli jatkuu Tweetin jälkeen Positiivisella puolella mainittakoon, että prässääminen on kuitenkin kehittynyt Setiénin alaisuudessa. Mestaruusjuna on todella hyvässä vauhdissa ja Luis Suárez nähtiin taas pitkän tauon jälkeen kentällä vaihtomiehenä. Suarezin mukaantulo saattaa lievittää Antoine Griezmannin tuskaa. Griezmannin maaliodottama, syöttöodottama, laukaisumäärät, tehokkuus, viimeisen kolmanneksen syötöt sekä peliä edistävät syötöt ovat tällä kaudella olleet laskusuunnassa aikaisempiin kausiin verrattuna, mikä on luonnollisesti huolestuttava merkki.

Casemiron ihme

Los Blancos melkein leikitteli 3-1-voittoon ja varsinkin ensimmäinen 60 minuuttia oli vakuuttavaa tekemistä. Thibault Courtois joutui kuitenkin ihan tosissaan torjuntahommiin ottelun aikana, ja maaliodottama jakautui 0.95-0.49, joten tulos ei ole sinäänsä ”ansaittu”. Muissa uutisissa voimme ihmetellä miten Casemiro ei tunnu koskaan saavan toista keltaista korttia. Tällä kertaa siihen olisi kenties ollut aihetta, mutta Casemiro säästyi punkulta ja brasilialainen oli iilimadon tavoin vastustajassa jatkuvasti kiinni. Maalintekijät olivat jokseenkin yllättäviä Toni Kroosin ja Marcelon kaukolaukausten sekä Sergio Ramosin tavaramerkkinousun myötä. Keskikenttä käänsi niin ikään kelloja takaisinpäin ajassa, aivan kuten myös puolustuskin. Marcelo ja Luka Modric näyttivät tämän kauden parhailta versioiltaan. Mainittakoon, että Ramos nousi Ronald Koemanin kanssa jaetulle kärkisijalle puolustajien tehdyissä La Liga-maaleissa. Molemmille on nyt kasassa 67 osumaa. Koemanilla on kuitenkin kasassa 46 rangaistuspotkumaalia ja Ramosilla ainoastaan 11. Eden Hazard teki myös paluun kentille ja sai kauden toisen syöttönsä. On helppoa nähdä, mitä kunnossa oleva belgialainen tuo joukkueelle, mutta Hazard piteli jääpussia nilkan päällä tultuaan vaihtoon, joten toivottavasti mistään pahemmasta ei ole kysymys. La Liga ja koko jalkapallomaailma tarvitsevat täysikuntoista Hazardia. Lionel Messin tavoin belgialainen on parasta mahdollista silmäkarkkia. Artikkeli jatkuu Tweetin jälkeen Hazardilla tuntui muutenkin olevan Eibaria vastaan kaikki kahleet poissa ja hänellä oli lupa ajelehtia ympäri kenttää. Tämä tulee positiivisena lisänä, sillä Karim Benzema ajelehtii usein luontaisesti vasemmalle luodakseen tilaa keskelle. Vaikka Benzema jäi ilman maalia, pelasi hän erinomaisen ottelun yhdistäen peliä; tavalla, mitä olemme vuosien varrella tottuneet Karimilta näkemään. Kukaan muu ei toteuta ”9.5-roolia” yhtä hyvin maailmassa. Artikkeli jatkuu Tweetin jälkeen Saimme kuitenkin hyvää osviittaa siitä, miltä täysikuntoinen Real Madrid voi näyttää. Fluidia liikettä, tarkkaa syöttötyöskentelyä ja komeaa kombinaatiopelaamista. Tekemistä on edelleen, mutta esitys oli todella kliininen yhtä sarjan parhaiten puolustavia nippuja vastaan.

Mestarien liiga -haaveet

Atlético Madridin Mestarien liiga -haaveet ottivat heti kättelyssä pienen takaiskun, kun Athletic Bilbao kohtaaminen päättyi 1-1-tasapeliin. Tällä hetkellä Tico majailee kuudentena sarjataulukossa. Atlético oli kuitenkin selkeästi parempi joukkue maaliodottaman valossa: Artikkeli jatkuu Tweetin jälkeen Mutta tarina ei kuitenkaan ole niin yksiselitteinen ja vanha La Liga -viisaus pätesi myös tähän otteluun. Vero, kuolema ja Jan Oblakin huipputorjunnat. Yleisesti Tico pelasi kuitenkin varsin kelpo ottelun ja Marcos Llorente nähtiin kymppinä/toisena kärkenä. Llorente pelasi mallikkaasti ja yhdisti peliä mainiosti. Artikkeli jatkuu Tweetin jälkeen ”Paluumuuttaja” Yannick Carrasco toi uhkaa Atléticon pelaamiseen vasemmalta, vaikka hän yhden ison tontin missasi. Carrasco tuo paljon kaivattua hyökkäysvoimaa, mutta hänen tekemistään saattaa olla ajoittain turhauttavaa seurata. Taistelu Mestarien liigan viimeisestä paikasta käy kuumana ja kolmantena majailevan Sevillan sekä yhdeksäntenä majailevan Granadan ero on ainoastaan yhdeksän pistettä. Vaikka Llorente tuo mieleen hieman Raúl Garcían aiempaa hyökkäävää roolia, kaipaa joukkue João Félixin luovuutta. Toivotaan, että nuori superlupaus pysyy kasassa, sillä hän on takuulla isossa roolissa Atléticon Mestarien liiga -haaveiden kannalta. Esitys oli yleisesti positiivinen, mutta pisteitä on pakko kerätä myös vieraista. Nähtäväksi jää myös kuinka paljon muutosta näemme Atlético Madridin kotiedussa. Linnoitus on lähtökohtaisesti aivan varmasti haavoittuvaisempi ilman Wanda Metropolitanon timanttista tunnelmaa. Artikkeli jatkuu Tweetin jälkeen Loppuun vielä koko paluukierroksen ”tuloksien oikeudenmukaisuudet” eli maaliodottamat kaikkiin otteluihin. Sen avulla voimme osittain peilata, mitkä tulokset olivat oikeudenmukaisia ja mitkä eivät.

LUE MYÖS: