Näkökulma: Ronald Koeman saa potkut – se voi olla suuri virhe

Ronald Koeman on saamassa potkut lähiaikoina. Se on viesti, jota tällä hetkellä kerrotaan hyvin laajalti katalonialaisessa mediassa. Puhutaan päivistä tai viikoista. Lopullista päätöstä ei ole tehty, koska uudesta valmentajasta ei ole päästy Barcelonan johtoryhmässä yksimielisyyteen, saati tämän kyseisen valmentajan kanssa sopimukseen. Mutta kenkää sieltä siis on joka tapauksessa tulossa. Voi jopa olla, että Koemanin näkökulmasta minkäänlaiset peliesitykset eivät enää miestä pelasta. Kohua on ollut suorastaan järkyttävän paljon. Rohkenen väittää, että joiltain osin kärpäsestä on tehty härkänen ja puurot ja vellit ovat menneet intensiivisessä kohkaamisessa vähän sekaisin. Perataan auki.

Ei se maali- ja pisteodottamista jää kiinni

Koemania on haukuttu huonoista tuloksista. Mestarien liiga alkoikin tuloksellisesti (ja pelillisesti) hyvin heikosti: kotona 0-3 turpaan Bayern Müncheniltä. La Ligassa tulokset ovat olleet kohtalaisia. Neljä ottelua, joista kaksi voittoa ja kaksi tasapeliä. Barcelona on yksi sarjan viidestä joukkueesta, jotka eivät ole vielä hävinneet tällä kaudella. Toisaalta pisteitä Barca on pudottanut jo neljä. Kun raapaistaan pintaa syvemmälle, Barcelona on ollut todellisuudessa parempi sekä verrattuna kilpailijoihin että Barcan omiin tuloksiin. La Ligassa Barcelonan maaliodottama ottelua kohden on ollut 1,90. Vain Real Madridin maaliodottama peliä kohden on ollut suurempi (1,93). Esimerkiksi sarjaa johtavan Atlético Madridin maaliodottama on ollut vain 1,32. Kärkijoukkueista Real Madrid on ylittänyt maaliodottamansa peräti 5,36 maalilla, Valencia 3,01 maalilla ja Atléticokin 1,07 maalilla. Barca on ylittänyt maaliodottamansa vain 0,42 maalilla, mikä osaltaan kertoo siitä, että joukkueen hyökkäyspään viimeistelijöiden laatu on heikentynyt. Päästettyjen maalien odottama Barcelonalla on ottelua kohden 0,81. Tässä tilastossa sarjan paras on yllättäen ollut Osasuna (0,64). Barcelonaa parempia ovat olleet myös Atlético (0,67) ja Sevilla (0,73). Barcelona on alisuorittanut päästettyjen maalien odottamaansa nähden 1,77 maalilla (eli Barca on todellisuudessa päästänyt tällä kaudella viisi maalia). Se kertoo osaltaan huonosta tuurista (kimmokkeet) ja vastustajien normaalia paremmasta viimeistelystä, mikä tuppaa tasoittumaan kauden edetessä. Maaliodottamasta ja päästettyjen maalien odottamasta johdetussa pisteodottamassa Barcelona on kirjauttanut ottelua kohden luvun 2,13. Se on aivan omissa sfääreissään! Atléticon ja Osasunan (?!) pisteodottamat ovat 1,93, Real Madridin ja Sevillan 1,92. Valencia (1,82), Rayo Vallecano (1,49), Real Sociedad (1,72) ja Athletic Bilbao (1,59) ovat sarjataulukossa Barcelonan edellä, mutta pisteodottamassa ne jäävät kauas taakse. Voidaan siis päätellä, että Barcelonalla on suhteessa kilpailijoihinsa ollut sekä heikkoa viimeistelyä (otetaan nyt vaikka esimerkkinä Luuk de Jongin paikka Granada-ottelussa) että huonoa tuuria. Tuuri tuppaa tasoittumaan pitkän kauden aikana ja viimeistelyn tehokkuuskin jossain määrin, joskin parhaat hyökkääjät – kuten Real Madridin Karim Benzema – tapaavat viimeistelemään jatkuvasti odottamaa paremmin.

Identiteetti hukassa?

Viimeisen viikon aikana on puhuttu paljon siitä, mikä on Barcelonan identiteetti. On sanottu, että Koeman suorastaan raiskaa sitä, mikä Barcelonalle on pyhää. On totta, että Barcelonan lähestymistapa Bayernia vastaan oli Barcan standardeilla aivan liian pessimistinen ja passiivinen. Barca vetäytyi lähelle omaa maaliaan ja yritti riiston jälkeen epätoivoisia pitkiä palloja kohti Luuk de Jongia. Granadaa vastaan taas puhutti keskitysten vyöry. Barcelonaa verrattiin useaan otteeseen Stokeen, kun Koeman määräsi Luuk de Jongin, Gerard Piquén ja Ronald Araújon boksiin ja ohjeisti vyöryttämään keskityksiä kolmikon päähän. Artikkeli jatkuu twiitin jälkeen. Ottelun jälkeen Koeman totesi näin: – Yritämme aina pelata omalla tyylillämme, mutta jos peli vaatii muutosta, se on tehtävä. Meillä ei ollut tilaa eikä pelaajia, jotka ratkaisevat pelejä yksi yhtä vastaan -haastoilla tai nopeudellaan. Bayernia vastaan Barcelona oli totaalisen aseeton. Se oli isät vastaan pojat. Granadaa vastaan taas Barca ei kyennyt murtamaan ultramatalaa blokkia maata pitkin, joten Koeman päätyi vaihtamaan pelisuunnitelmaa lennosta. Pelillisesti se toimi, sillä keskityksistä Barcelona loi parhaat tilanteensa ja teki myös tasoitusmaalin. Oliko se siis Bayernia vastaan väärin hävitty? Ja Granadaa vastaan väärin voitettu (lue: pelattu tasan)? Olisiko Barcelonan pitänyt hyökätä rohkeammin Bayernia vastaan, vaikka se olisi voinut johtaa 0-7-tappioon? Entä olisiko Barcan pitänyt hakata Granadaa vastaan päätä seinään, vaikka se olisi johtanut 0-1-tappioon? Hyviä kysymyksiä, sillä seuraidentiteetti on jotain, mitä jokaisen seuran tulee vaalia. Se on suorastaan tärkein voimavara, punainen lanka, jota seuraamalla toiminta pysyy johdonmukaisena ja heikotkin ajanjaksot on mahdollista kääntää taas menestykseksi. Toisaalta on erotettava toisistaan kaksi asiaa: seuraidentiteetti ja ottelusuunnitelma. On toki äärimmäisen tiukkoja puritaaneja, joiden mielestä seuraidentiteetistä johdettavan peli-identiteetin on pysyttävä koko ajan samana. Muodon on oltava sama ja pelaamisen perusperiaatteiden on oltava samoja – vastustajasta ja muista muuttujista riippumatta. Sitten on niitä, jotka vannovat yllätyksellisyyden nimeen. Tämän ryhmän näkemys on jokseenkin päinvastainen kuin puritaaneilla, sillä vastustajien yllättäminen ei onnistu, jos pelaa ottelusta ja hetkestä toiseen täysin samalla tavalla. Kolmantena ryhmänä voitaneen pitää pragmaattisia realisteja, joiden joukkoon lasken Koemanin. Bayernia vastaan hollantilainen laskeskeli, että mahdollisuudet voittoon ovat joka tapauksessa olemattomat. Siispä mieluummin luovutaan hetkellisesti omasta identiteetistä, vetäydytään alas ja toivotaan vastaiskumaalia. Taktiikka ei onnistunut, mutta se ei toisaalta tarkoita, että Barcelona olisi pärjännyt yhtään paremmin millään muullakaan ottelusuunnitelmalla. Bayern vain yksinkertaisesti on tällä hetkellä huomattavasti Barcaa parempi. Granadaa vastaan taas Koeman yritti 4-3-3:a seuraidentiteetin mukaisesti. Heikko puolustuspelaamisen ketju aivan pelin alussa vesitti suunnitelman ja pakotti Koemanin ennen pitkää reagoimaan, kun tasoitusmaalin hakemisesta identiteetin mukaisesti ei tullut mitään. Pelin jälkeen Koeman sanoi brutaalin avoimesti, että tiki-takaa ei nyt vain tällä miehistöllä pystytä pelaamaan. Siispä pragmaattinen Koeman heitti seuraidentiteetin mukaiset ihanteet romukoppaan ja priorisoi voittoa tyylipisteiden sijaan. Nähdäkseni pelisuunnitelman radikaalia muuttamista olennaisempaa on kyseenalaistaa Koemanin kyky kehittää murtautumismalleja Barcelonalle tyypillisellä peli-identiteetillä.

Juniorien peluuttaja

Barcelonan seurayhteisö tykkää nähdä La Masían poikien nousevan edustusjoukkueeseen ja saavan vastuuta. Jokaisen valmentajan kohdalla nousee jossain vaiheessa puheenaiheeksi omien kasvattien saama peliaika. Ernesto Valverdea kritisoitiin tästä aiheesta hyvinkin paljon. Koemania ei voi samalla tavalla syyttää. Granadaa vastaan Barcelonan puolustuslinjan keski-ikä oli alle 20 vuotta. Lisäksi avauksessa oli 18-vuotias hyökkääjä Yusuf Demir. Pedri nousi jo viime kaudella välittömästi Koemanin luottopelaajaksi, vaikka oli tuolloin vasta 17-vuotias. Ansu Fati on nyt 18 ja saanee välittömästi ison roolin, kunhan osoittaa kuntoutuneensa vakavasta vammastaan. Uusia naamoja tällä kaudella ovat olleet Demirin lisäksi Gavi, Nico González ja Alejandro Baldé. Gavilla ja Baldélla on ikää 17 vuotta, Gonzálezilla 19. Oikeastaan ainoa mitat täyttävä oma kasvatti, joka on toistaiseksi joutunut Koemanin koirankoppiin, on Riqui Puig. Jostain syystä Koeman ei halua Puigille vastuuta antaa toisin kuin seurayhteisö seurajohtoa myöten toivoisi.

Kitkaa pomoportaan kanssa

Koeman ei ollut Joan Laportan valinta päävalmentajaksi. Se on näkynyt. Laporta asetti Koemanin hyvin kiusalliseen – suorastaan nöyryyttävään – löysään hirteen kesällä, kun hän vihjasi, että tässä nyt oikeastaan haetaan uutta valmentajaa, mutta jos ketään ei löydy, Koeman saa jatkaa. Ei löytynyt, ja Koeman sai jatkaa. Laporta on julkisesti ottanut myös kantaa peliryhmitykseen (4-3-3:a pitäisi suosia), mihin Koeman vastasi niin ikään julkisesti sanomalla, että Laporta puhui liikaa. Laportan neuvonantaja Enric Masip sanoi juuri TV3:n haastattelussa, että hänen mielestään valmentaja ei voi sanoa, mitä puheenjohtaja saa tai ei saa sanoa. No, Koeman sanoi tässä hiljattain myös hyvin itsevarmaan tyyliinsä, että hänen ansiostaan Barcelonalla on tulevaisuutta. Masip kritisoi tätäkin väitettä sanomalla, että seuralla on tulevaisuutta uuden seurajohdon ansiosta. Kaiken lisäksi Masip vihjasi, että Xavi saatetaan nähdä joukkueen päävalmentajana Laportan aikakaudella. Koemanin ja Laportan välinen kitka on tässä koko saagassa suurin ongelma juuri nyt. Valmentajan on hyvin vaikeaa toimia, jos hänellä ei ole puheenjohtajan täyttä luottamusta. Koeman tietää olevansa tehtävässä vain siksi, ettei Laporta ole löytänyt parempaa tai sopivampaa henkilöä tilalle. Molemmat osapuolet ovat toimineet keskinäisen suhteen luomisessa melko heikosti. Jos työyhteisössä on erimielisyyksiä, harvoin se suhde siitä paranee niin, että molemmat vuorollaan tölvivät toisiaan lehtien palstoilla ja haastatteluissa. Koeman olisi voinut olla lausunnoissaan nöyrempi. Laporta taas olisi voinut olla antamatta pelitapaan liittyviä ohjeita julkisuudessa. Ja ennen kaikkea: Laportan ei olisi missään nimessä pitänyt puhua valmentajahausta julkisesti.

Koeman saa potkut, mutta tapahtuuko se oikeista syistä?

Koeman on siis tätä juttua kirjoittaessani saamassa potkut. Ei välttämättä juuri nyt, mutta seuraajaa kartoitetaan koko ajan. Voi mennä päiviä, voi mennä viikkoja. Nähdäkseni potkut olisi pitänyt antaa heti kesän alussa. Jos Laportalla ei ollut luottoa Koemaniin valmentajana ja/tai henkilönä, valmentajaa olisi pitänyt vaihtaa heti. Nyt valmentajaa ollaan vaihtamassa, kun mennään syyskuuta ja Barcelona on pelannut viisi ottelua. Katalonia ja enemmän tai vähemmän koko futismaailma kohkaa Barcelonasta, joka on menettänyt identiteettinsä, mutta onko se ihan niinkään? Sen taakse on tietysti Laportankin helppo mennä, jos valmentaja vaihtuu. Tai huonojen tulosten, jos Bayernia vastaan jäädään jyrän alle eikä granadoita sun muita kyetä voittamaan Camp Noulla. [readmore from=Barcelona] Laporta on itse pyytänyt seurayhteisöltä malttia. Tuumaan, että Koemankin ansaitsisi hieman malttia seurayhteisöltä ja seuran johtoryhmältä, kun nyt kerran potkuja ei heti kesän alussa annettu. Barcelona luo ainakin tällä hetkellä niin paljon maali- ja pisteodottamaa, että siitä mestaruustaistelu La Ligassa ei jää kiinni. Lisäksi on huomioitava, että sairastuvalta ovat tulevina viikkoina palaamassa Fati, Pedri, Jordi Alba, Ousmane Dembélé ja vähän myöhemmin vielä Sergio Agüero. Tuskin pelaaminen palaajien myötä ainakaan huonommaksi muuttuu. Koeman erotetaan ja tilalle tuodaan joku toinen – johtoryhmä ei ole vielä päässyt yksimielisyyteen seuraajasta. Oleellinen kysymys kuuluu: ratkaiseeko Koemanin erottaminen yhtään mitään?

LUE MYÖS: