Real Madrid teki sen taas. Nousi tappioasemasta voittoon, kaatoi parempansa, eteni Mestarien liigan loppuotteluun.

Kuten Tuomas Virkkunen sen sanoi, vain Real Madrid pystyy tähän, Real Madrid kun on syntynyt pelaamaan näitä pelejä.

Tässä on aseteltava sanoja aika varovasti, sillä aihe on hyvin hankala. Puhe menee helposti löysäksi höpöhöpöksi äidinmaidosta ja henkimaailman jutuista.

Aihe on vaikea, koska mittareita ei oikein ole. Ei ole numeroita, jotka selittävät, miksi Real Madrid on vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen isäntä talossa, kun pelataan kauden isoimpia pelejä. Toisaalta olisi aikamoinen väite kuitata Real Madridin menestys pelkkänä sattumana.

Hämmentävät tilastot

Real Madrid on nyt voittanut Mestarien liigan tai sitä edeltäneen Euroopan Cupin yhteensä 13 kertaa. Finaalitappioita on kolme. Pelkästään tuo suhdeluku on muuten järjetön. Toiseksi eniten mestaruuksia on AC Milanilla: seitsemän. Real Madridilla on siis tänä keväänä sauma vetää tuplat siihen, mitä tilaston kakkosella on.

Eikä pelkästään nuo mestaruudet ja finaalipaikat, vaan sekin, miten joukkue on tällä kaudella suoriutunut. Realilla piti olla välikausi tuloillaan, kun avauksen topparipari meni uusiksi eikä Kylian Mbappé vielä saapunut.

No mitä vielä, Los Blancos on vain voittanut, voittanut ja voittanut. Peli on häikäissyt vain ajoittain, mutta tuloksia on tullut sitäkin enemmän. Pari esimerkkiä:

  • Tämän kauden La Ligassa Real Madridin pisteodottama on 67,54 pistettä. Barcelonan luku on 67,75, eli Barcan pitäisi olla niukasti Realin edellä. Todellisuudessa Real varmisti jo mestaruuden ja joukkueiden välinen piste-ero on 15.
  • Mestarien liigan neljännesvälierissä PSG johti yhteismaaleissa Real Madridia 2-0, kun pelaamatta oli vain puoli tuntia. Sitten alkoi Realin nousu, PSG suli täysin ja putosi.
  • Mestarien liigan puolivälierissä Chelsea nousi yhteismaaleissa tappioasemasta johtoon, kun kymmenen minuuttia oli pelaamatta. Vaihtomies Rodrygo tasoitti ja Karim Benzema iski jatko-ottelussa voittomaalin.
  • Mestarien liigan välierissä Man City johti yhteismaalein 5-3, kun peliä oltiin jo läpsyttelemässä maaliin. Sitten Ferland Mendy pelasti Realin lähes maaliviivalta ja vaihtomies Rodrygo iski minuuteilla 90 ja 90+1. Benzema ampui pilkulta voittomaalin jatko-ottelussa.

Ja nämä esimerkit ovat siis vain tältä kaudelta. Jos mietitään aiempia Mestarien liigan loppuotteluita, Real otti hiljattain kolme mestaruutta putkeen ja neljä viiden vuoden sisään.

Yhteinen nimittäjä oli se, ettei Real Madridia varmaankaan kertaakaan pidetty ylivoimaisen hyvänä joukkueena. Milloin se on muuten viimeksi sitä ollut? On puhuttu Pep Guardiolan Barcelona-dynastiasta, on puhuttu Guardiolan Man Citystä, Jürgen Kloppin hurjasta Liverpoolista, kliinisestä Bayern Münchenistä.

Real Madrid on ollut 2000-luvullakin jatkuvasti hyvä, mutta milloin viimeksi sitä on pidetty ylivoimaisena? Aina on periaatteessa löytynyt joku parempi joukkue, mutta silti (etenkin Mestarien liigan) mestaruustilasto on vähän sellaista kekkonen, kekkonen, kekkonen -tavaraa.

Mikä sen voi selittää? En tohdi edes yrittää tehdä psykologista analyysiä, mutta jollain tapaa voittamisen kulttuuriin tämän kaiken on liityttävä.

Ei unelmia, vaan arkirealismia

Jos verrataan kaikkiin muihin, onko niin, että Real Madridin seurayhteisössä edustusjoukkueesta junioreihin ja henkilökunnasta kannattajiin perustason standardi on vain niin korkealla, että se voisi selittää?

Jos vaikkapa HJK pääsee Mestarien liigaan, kaikki on uutta ja ihmeellistä. Ei oikein tiedetä, miten toimia. Jos Man City pääsee Mestarien liigan välieriin, vähän sama juttu. Real Madridille kaikki tuo – jopa loppuottelut – on kuitenkin jossain määrin tuttua ja ”tavallista”. On oltu näissä paikoissa ennenkin. Tiedetään, miten kussakin tilanteessa on syytä toimia (ja toki ripaus onneakin on sopivissa paikoissa ihan hyvästä).

Realin päävalmentaja Carlo Ancelottikin puhui aiheesta voitokkaan välierän jälkeen.

– Olen iloinen, että olemme finaalissa ja saamme kohdata Pariisissa upean vastustajan. Olemme tottuneet siihen (finaaleihin), Ancelotti sanoi.

Ei se tilanne ole oikein muuttunut, vaikka viime finaalin avauskokoonpanosta ovat lähteneet Keylor Navas, Sergio Ramos, Raphaël Varane ja Cristiano Ronaldo. Kulttuuri on jo ehtinyt levitä uusille pelaajille. On noussut uusia hahmoja, kuten Karim Benzema, Thibaut Courtois, Vinícius ja kumppanit.

Ja vaikka jossain vaiheessa tulisi pidempää taukoa Mestarien liiga -menestyksestä, kulttuuri jää kytemään rakenteisiin. Voitaneen sanoa, että koko Real Madridin seuraidentiteetti perustuu paljolti voittamiseen ja etenkin Euroopan ykköskilpailun voittamiseen. Se on koko ajan esillä, siitä muistutetaan, siihen kasvetaan seurassa.

Real Madridissa Mestarien liigan voittaminen ei ole utopististista unelmaa. Tiedetään, että se on realismia. Ehkä siksi Real Madrid pelaa tänäkin keväänä Mestarien liigan pokaalista.

Jaakko Perttilä
Twitter: @JaakkoPerttila

Aiheet Näkökulmat Real Madrid