Näkökulma: Atlético Madrid taistelee La Liga -mestaruudesta – joukkue on parempi kuin viime kaudella

Atlético Madrid on aloittanut kautensa varsin hyvin, ja etenkin kotoisessa La Ligassa, jossa Diego ”Cholo” Simeonen miehistö ei ole vielä hävinnyt kuuden ottelun jälkeen. Mestarien liigassa sen takaiskut olivat karmaiseva 0-4-tappio hallitsevalle mestarille Bayern Münchenille, ja tuoreimpana 1-1-tasapeli Lokomotiv Moskovaa vastaan. Kuitenkin, iso kuva Atléticon kohdalla on kirkkaampi kuin ehkä yleisesti oletetaan. Syy löytyy, kun tutkitaan muutoksia joukkueen pelaajistossa verrattuna viime kauteen. Viime kausi oli monen mielestä pettymys Atléticolle. Voi olla, että sanoin sitä itsekin jossain vaiheessa kautta. Joka tapauksessa kausi oli sellainen kuin pitikin. Tavoite ei ollut voittaa La Ligaa eikä edetä Mestarien liigan semifinaaliin tai loppuotteluun. Sen sijaan oli tärkeää saada aikaan onnistunut uudelleenrakennus, sijoittua siedettävän hyvin molemmissa kilpailuissa sekä tottakai saavuttaa paikka myös tämän kauden Mestarien liigaan. Ne olivat Atléticon viime kauden standardit, enempää ei oikeastaan voinut odottaa. Liverpoolin pudottaminen Mestarien liigassa oli kauden ehdoton kohokohta, asia johon harva uskoi. Mutta siihen uskoi Cholo Simeone, ja hänen luomansa mentaliteetin avulla koko joukkue. Alkaneeseen kauteen lähdetään jälleen kerran olettamasta, että mikään ei muutu Atléticon suhteen eivätkä massat oleta Patjantekijöiltä mitään uutta tai ihmeellistä. Ja kyllä, on totta ettei Cholo tule antamaan meille mitään uutta ja ihmeellistä. Alla kuvatut matalat blokit 4-4-2/4-4-1-1/4-5-1 muodoissa tulevat edelleen piirtymään verkkokalvoillemme Atléticon otteluissa. Sen sijaan, että näkisimme sen paljon puhutun ”uuden Atléticon”, tulemme näillä näkymin parhaassa tapauksessa näkemään eheän ja hyvän Atléticon, joka pelaa samoilla vahvuuksilla kuin aiemminkin, mutta esimerkiksi edeltäviä yhtä, kahta tai kolmea kautta paremmin. Tämän kauden Atlético on parempi kuin edeltäjänsä. Oma ennustukseni perustuu kolmeen rivistöön, kuten myös Simeonen käyttämä oletusformaatio 4-4-2. Kahden neljän rivin ja hyökkäystandemin muodostama kokonaisuus, jonka takana pelaa yksi maailman parhaista maalivahdeista Jan Oblak. Eniten hyvää on tullut hankintojen myötä keskikentälle ja hyökkäykseen, ja puolustuslinjassa etenkin laitapuolustajat ovat nyt paremmin sisällä pelitavassa viime kauden jälkeen. Ei tämä ole verrattavissa kausien 2013-2016 joukkueisiin, mutta se voi varsin hyvin haastaa La Ligan mestaruudesta. Mestarien liigassa Atlético menestyy partido a partido -filosofiallaan ja tutulla kaavalla, jos menestyy. Kuten viime kaudella nähtiin, kaikki on mahdollista yksittäisissä ottelupareissa. Alla on piirrettynä Atléticon yksi parhaimmista avauskokoonpanoista. Tarkkasilmäiset huomaavat heti uusimman hankinnan, Valenciasta saapuneen Geoffrey Kondogbian, keskikentän keskustassa Thomas Partey -roolissa. Oikealla laidalla pelaa ottelusta ja lähestymistavasta riippuen joko Ángel Correa tai Marcos Llorente, joka voi myös siirtyä keskustan rooliin. Simeone on ainakin aiemmin pitänyt kapteenistaan Kokesta vasemmalla laidalla, josta on hyvä uida keskikaistoille ja pitää huoli pelin virrasta. Koke oli yksi viime kauden parhaista Patjantekijöistä. Saúl Ñíguez on iso profiili joukkueelle, Simeonen toinen suursuosikki, joka pystyy pelaamaan useaa eri pelipaikkaa ja roolia. Keskikentälläkin Saúl voi pelata laitaa, pitää leveyttä, tai sitten istua alempana pohjalla joko luojan tai tuhoajan roolissa. Merkittävin askel eteenpäin Atléticon kannalta oli Luis Suárezin nappaaminen Barcelonalta keskellä Josep Maria Bartomeun kylvämää kaaosta. Lähtökohtaisesti aivan loistava hankinta. Atléticolla ei ole ollut kunnon kärkeä vuosiin. Diego Costa ei palannut Chelseasta sellaisena kuin kuviteltiin, Álvaro Morata oli Álvaro Morata, ja kärkipelaajien alapuolelta lähti Antoine Griezmann. Suárez on edelleen mainio maalintekijä, ja viimeistelyvarmuutta Atlético tarvitsee. Suárezin alkukausi lupaa hyvää niin maalien kuin yleisilmeenkin ansiosta. Penkiltä löytyy vielä muun muassa Arsenalista lainalle saapunut Lucas Torreira. Uskallan kuitenkin väittää, että kaiken avain, hiomaton timantti, Atléticon uusi sankari, tuleva supertähti ja ratkaisija on João Félix. Debyyttikaudellaan Atléticossa João kohtasi odotettuja haasteita, mutta on selättänyt nämä alkukauden perusteella. Se on ollut sen verran mykistävä, että viimeisimmätkin ovat nyt tervetulleita mukaan hype-junaan ennen ruuhka-aikaa. Félix on osoittanut kypsyyttä, itsevarmuutta ja peliälykkyyttä. Voimme todeta, että puhutaan varsin kokonaisvaltaisesta sulautumisesta joukkueen peli- ja ajattelutapaan. Puhutaan sekä mentaalisesta että pelitaktisesta kasvusta. Siksi nyt uskaltaa odottaa hyviä asioita, parempia kuin vähään aikaan mitä tulee Atléticon hyökkäyspeliin ja sitä kautta lopputuloksiin kuten Salzburgia vastaan. Nyt kun Atleticon joukkue on valmis Kondogbian saapumisen jälkeen, on relevanttia nivoa yhteen asioita. Vielä noin kuukausi sitten kirjoitin Twitterissä, kuinka välitän empatiaa Simeonelle sen jälkeen kun olivat hankkineet Suárezin ja Thomas oli siirtynyt Arsenaliin. Atléticon kerrottiin samoihin aikoihin hävinneen Edinson Cavanin siirron (ties kuinka monennen kerran), koska Atlético ei halunnut maksaa kymmenen miljoonan agenttipalkkiota. Turhautuminen oli varsin maksimaalinen, joskin tiedossa oli, ettei Atlético jää tyhjin käsin. Se tulisi saamaan Torreiran lainalle, mutta sen lisäksi Ligan säännön mukaan sillä oli oikeus hankkia korvaaja Thomasille siirtoikkunan sulkeutumisen jälkeenkin. Lopulta Valencia jatkoi katastrofaalisen synkeää korpivaellustaan, ja ilmeisesti osittain pelaajan painostuksesta (Instagram-päivityksestä päätellen) suostui Atléticon ehtoihin Kondogbian siirtoon liittyen. Atléticon kerrottiin maksavan Kondogbiasta 10-11 miljoonaa euroa mikä on räikeän huokea hinta pelaajasta, joka on monta kautta kuulunut pelipaikkansa parhaimmistoon Ligassa. Huomionarvoista kuitenkin on se, että Kondogbian myötä Atléti varmisti itselleen täydellisen Thomas-korvaajan. Thomas on parempi pelaaja kuin Kondogbia, mutta ei neljä kertaa parempi pelaaja. Toinen pelaaja maksoi 50 miljoonaa, ja toinen noin kymmenen miljoonaa. Ero kentällä ei ole kuitenkaan näin iso. Mustavalkoista ajattelua, mutta kun kyseessä ovat samanikäiset pelaajat ei hintaeroa voi perustella oikein muulla kuin toisen aliarvostuksella (jos ei huomioida Valencian uppoamista suureen tuntemattomaan mustaan ja pimeään tilaan). Näkisin Kondogbian mielelläni avauskokoonpanossa Thomas-roolissa, mutta nähtäväksi jää, mikä on Cholon suunnitelma. Torreira ei ole vielä avauksen pelaaja ja voi olla ettei tule sitä olemaankaan vaan kerää rotaatiominuutteja. Näyttää siltä, että Koke, Saúl ja Llorente ovat ne joita Simeone peluuttaa eniten. Uskon, että Hector Herreran aika käy vähiin. Hän on saanut alkukaudesta vastuuta pitkälti sen takia, etteivät uudet pelaajat ole vielä valmiita. Todennäköisesti Kondogbiankin osalta tie avaukseen käy maltillisen sisäänajon kautta, aika näyttää. Ainoa miinuspuoli, jonka keksin pelaajamateriaalista, on laitapelaajien puute tai laatu. Ainoastaan Correa on nostanut tasoaan ja kehittänyt peliään. Atlético tarvitsi kesällä yhden laatulaiturin etenkin vasemmalle, jossa pelaavat nyt Yannick Carrasco, Vitolo ja Thomas Lemar. Carrasco antoi jonkin verran lisää Atlétin peliin kun palasi Kiinasta, ja ansaitsi ehkä tämän avulla itselleen uuden sopimuksen Atléticon kanssa. Oikealla Simeone on turvassa, koska Llorente-Correa -kaksikko on monipuolinen ja hyvä kentän molempiin suuntiin. Vaikka Atlétin joukkue sisältää edelleen pelaajia, jotka eivät sinne kuuluisi, on tämä parempi kuin viime kauden vastaava. Parempi kärkipari, syvempi ja monipuolisempi keskikenttä isosta menetyksestä huolimatta (kyllä, Thomas oli Atlétin paras pelaaja), ja puolustuslinja, joka pitää maalivahdin edessä. Linja on alkukaudesta ollut ajoittain epätasapainoinen, mutta silti Atlético on päästänyt vähiten maaleja Ligassa. Mestarien liigan Bayern-tappio imartelee Bayernia, ja kertoo siitä ettei Atlético kuitenkaan ole valmis haastamaan absoluuttisella huipulla. Sen hyökkääminen on välillä hidasta niin tilanteenvaihdoissa kuin rakenteluvaiheessa. Pelaajien ja pallon hitaus sakkauttaa etenemisvaiheita. Haasteita siis on, mutta ne eivät ole mitään sellaista mitä ei saisi harjoiteltua, valmennettua tai opittua pois. Sarjassa Atlético on ihan yhtä hyvä kuin kuka tahansa muu. Kuitenkin, kahden suuren takana on edelleen sen paikka. Siitä huolimatta se haastaa, ja voi yllättää kuten monesti aiemminkin – ja omilla vahvuuksillaan.

LUE MYÖS: