Englantilaispelaaja kertoi ajastaan ja yöllisistä seikkailuistaan Espanjassa

Jermaine Pennant pelasi Real Zaragozassa kauden 2009-10. Englantilaislaituri siirtyi Zaragozaan ilmaiseksi Liverpoolista. Pennant kuului kauden avauspuolikkaan ajan Zaragozan avauskokoonpanoon, mutta vastuu väheni huomattavasti kevätkaudella. Lopulta Zaragoza lainasi Pennantin kauden jälkeen takaisin Englantiin. Pennant siirtyi lainalle Stokeen ja lopulta jäi seuraan pysyvästi. Pennant kertoi ajastaan Zaragozassa El Periódico de Aragónin haastattelussa. – Päävalmentaja Marcelino suuttui minuun vähän väliä. Hän oli hyvin tiukka valmentaja, joka suuttui ajoittain nopeasti. Pidin hänestä silti paljon. Hän on huippuvalmentaja. Muistan hyvin sen, miten hän tuli luokseni ja kysyi, kuinka espanjan opiskeluni sujui. En pystynyt pidättämään nauruani. Osasin sanoa vain muutaman jalkapalloon liittyvän sanan ja tilata kaksi olutta espanjaksi, Pennant muistelee. Pennant muistetaan myös kentän ulkopuolisista tempauksistaan. Niitä riitti myös Zaragozassa. – Zaragozan yöelämä oli todella huonoa. Siellä oli vain opiskelijoita ja kaikki olivat nuoria. Sen vuoksi hyödynsimme vierasreissut, silloin juhlimme. Elin Frank Songon kanssa yhden hulluimmista öistä Espanjassa. Reissu Barcelonaan oli kammottava. Menimme sinne, koska olimme sopineet tapaamme eräät naiset. Otimme paluujunan seuraavana aamuna noin 6.30, jotta ehtisimme harjoituksiin. Juna myöhästyi ja olimme ongelmissa, Pennant kertoi. – Joukkueen lääkäri yritti soittaa minulle jatkuvasti kysyäkseen, missä olin. En vastannut hänen soittoihin. Kääntäjänäni työskennellyt mies sanoi minulle käyneensä kotiovellani katsomassa, olinko sielläkään. Kun saavuin viimein harjoituksiin, sanoin hänelle nukkuneeni, enkä siten olisi huomannut ovikellon ääntä. Pennant siirtyi Stokeen lainalle kesän siirtoikkunan viimeisenä päivänä. Laituri kertoi, miten hän jätti kiireessä Porschensa Zaragozan juna-asemalle ja lähti kohti Madridia, vaikka auton ovet jäivät auki. – Minun oli mentävä junalla Madridiin lentääkseni Manchesteriin allekirjoittamaan sopimukseni Stoken kanssa. Se oli 31. elokuuta ja olin myöhästyä junasta. Jos olisin missannut sen junan, koko siirto olisi epäonnistunut. Jätin Porschen ovet auki juna-aseman eteen, pistin avaimet auton lokeroon ja lähdin juosten junaan. Tiesin palaavani noutamaan auton, en ole niin hullu, että olisin jättänyt lopullisesti niin kalliin auton siihen. Pyysin myöhemmin kääntäjääni noutamaan auton ja maksamaan parkkisakon. Se oli 500 euroa.