Kommentti: Copa del Reyn loppuottelun pelipaikkavalinta on järkyttävän huono

Copa del Reyn loppuottelu pelataan lauantai-iltana klo 22:30. Selkeän ennakkosuosikin asemassa otteluun lähtevä FC Barcelona kohtaa piskuisen Deportivo Alavésin. Tulossa on mitä todennäköisemmin hieno jalkapallo-ottelu, mutta sen yllä on yksi suuri varjo. Estadio Vicente Calderónin varjo. Pelinäyttämönä toimiva Atlético Madridin kotikenttä on kuluvalla kaudella pelikäytössä viimeistä kertaa. Ensi kaudella madridilaisseura pelaa Wanda Metropolitanolla, eli uudella 73 000 katsojaa vetävällä stadionilla. On surullista, järkyttävää ja kaikin puolin väärin, että Vicente Calderónin viimeisessä virallisessa ottelussa ei pelaa Atlético Madrid. Kuvittele, jos Helsingin olympiastadion poistettaisiin urheilutapahtumien järjestyspaikkana ja viimeinen siellä nähtävä spektaakkeli olisi Ruotsin ja Norjan välinen jalkapallo-ottelu, jossa paikalla olisi enimmäkseen kyseisten maiden kannattajia. Esimerkki on vain suuntaa antava, sillä vaikka Suomi onkin isännöinyt tuolla stadionilla olympialaisia, niin harvalle meistä se merkitsee yhtä paljon, kuin Calderón merkitsee Atlético-kannattajalle. Copa del Reyn loppuottelun pelipaikka valitaan vasta, kun molemmat finalistit ovat selvillä. Kun on käynyt ilmi, että Atlético Madrid ei ole yksi heistä, niin ensimmäinen pois suljettu vaihtoehto olisi kuulunut olla Vicente Calderón. Liioittelematta peli olisi voitu pelata missä tahansa muualla, mutta nyt se riistää stadionin isänniltä palan sen omaa historiaa. Ensimmäinen stadionilla pelattu ottelu oli Atlético Madridin ja Valencian kohtaaminen 2. lokakuutta vuonna 1966. Maalinteossa onnistui ensimmäisenä kotijoukkueen seuralegenda Luis Aragonés. Niin surulliselta kuin se kuulostaakin, niin stadionin viimeiset historiaan jäävät hetket ja saavutukset 50 vuotta myöhemmin tulevat kuulumaan jollekin, joka ei merkitse pelipaikan kerta toisensa jälkeen täyttäneille kannattajille yhtään mitään. Legendaarinen stadion toimii viimeisen kerran näyttämönä jalkapallo-ottelulle ja sen päätteeksi kentällä juhlii joukkue, jolle pelipaikka ei merkitse keskivertostadionia enempää. Surullista.