Quique Setién oli lopulta valittu mies, kun Barcelona päätti valmentajaa vaihtaa.

Päävalmentajan pallilla istuisi tiettävästi nyt Xavi, mikäli hän olisi tarjoukseen suostunut. Joidenkin lähteiden mukaan myös Mauricio Pochettino oli nokkimisjärjestyksessä Setiénin edellä.

Oli prosessi ja valintarumba mikä hyvänsä – ja toteutus suorastaan ruma – nyt Barcelonan puikoissa on mies, joka omien sanojensa mukaan vielä ”maanantaina käveli maaseudulla lehmien ohi, ja nyt hän valmentaa maailman parhaita pelaajia”.

Setiénille Barcelonaan tuleminen tapahtunee sinänsä hyvin kivuttomasti. Onhan hän avoimesti flirttaillut Barcan suuntaan jo vuosien ajan.

– Kun näin [Johan] Crujffin Barcelonan pelaavan, aloin vasta ymmärtää, miten asiat jalkapallossa todella toimivat. Opin heiltä paljon, Setién on sanonut Marcan mukaan. Setién on myös sanonut aikovansa itkeä siinä vaiheessa, kun Lionel Messi lopettaa uransa.

Barcastakin on jo aiemmin kumarrettu Setiénin suuntaan. Siitä kertoo muun muassa Sergio Busquetsin Setiénille lahjoittama paita, kun Betis oli voittanut Barcelonan 4-3.

– Quiquelle kunnioittaen ja ihaillen tapaa, jolla näet jalkapallon, Busquets oli tuolloin paitaan kirjoittanut.

Yllättävä ratkaisu monessa mielessä

Setiénin ja Barcelonan välinen liitto on itse asiassa aika mielenkiintoinen. 61 vuoden iästä huolimatta espanjalainen ei ole aiemmin valmentanut lähellekään näin suurta joukkuetta. Setién teki hyvää jälkeä niin Las Palmasissa kuin Real Betisissä, mutta molemmissa paikoissa pestit jäivät vain kahden vuoden pituisiksi. Viime kesästä lähtien Setién on ollut työttömänä.

Setién ei ole valmentajana voittanut mitään. Hänellä on ihan hyvä pelaajatausta (muun muassa Atlético Madridissa), mutta ei puhuta mistään Zidane-tason pelaajahistoriasta. On vain ideologia. On filosofia, jonka mukaan pelaamisen pitää perustua (yksinkertaistaen) voimakkaaseen pallonhallintaan, sisältää paljon maaleja ja olla kaunista.

On tavallaan yllättävää, että Barca-johto Josep Maria Bartomeun johdolla päätyi tällaiseen ratkaisuun. Valmentajajatkumolla Barca on Sandro Rosellin ja Bartomeun aikana siirtynyt jatkuvasti kauemmas omista ihanteistaan – kauemmas cruijffilaisuudesta. Pep Guardiolan jälkeen soihtua vielä kannatteli Tito Vilanova, mutta häntä seuranneet Gerardo Martino, Luis Enrique ja Ernesto Valverde ovat kukin vieneet peliä suoraviivaisempaan, pragmaattisempaan ja reagoivempaan suuntaan.

Nyt sitten tehtävään valittiin Setién, joka kertaheitolla vie Barcan pelaamisen lähemmäs seuran modernin ajan juuria ja ihanteita.

Valinta oli siksikin yllättävä, että pelaajapuolella Barcelona on vuosi vuodelta lähestynyt enemmän 2000-luvun alkupuolen Real Madrid -mallia, jossa valmiita tähtiä hankitaan seuraan valtavilla summilla. Setién itse on kaukana tähdestä, jonka markkina-arvo olisi valtavan suuri. Ensimmäiset viestit Setiénin palkkauksen jälkeen kielivät myös siitä, että pelaajapuolella Barcelona on ottamassa askeleita takaisin kohti juuriaan. Toisin sanoen omille kasvateille, kuten Riqui Puigille, voi olla luvassa vastuuta huomattavasti enemmän kuin Valverden aikakaudella.

Seurayhteisö hymyilee taas

La Masian ja barcalaisen identiteetin arvon palauttaminen ovat asioita, joiden vuoksi Setiéniä tervehditään Barca-yhteisössä ilolla ja nyt – ennen kuin ensimmäistäkään ottelua on edes pelattu. Voitaneen suorastaan sanoa, että ilo on palannut kannattajien kasvoille. Moni vaikuttaisi nyt jälleen odottavan pelejä innolla jonkinlaisen apaattisuuden ajan jälkeen.

[readmore from=Barcelona]

Kysyimme Facebookin suurimmassa suomenkielisessä Barca-aiheisessa ryhmässä, FC Barcelonan olohuoneessa, oliko Valverden vaihtuminen Setiéniin hyvä asia. Kirjoitushetkellä peräti 99,4 prosenttia 175 vastaajasta vastasi myöntävästi. 14,9 prosenttia olisi tosin tehnyt vaihdoksen kesällä eikä kesken kautta.

On hyvin mahdollista, ettei Setién pääse niihin tavoitteisiin, joita moni Barca-yhteisön jäsen miehelle on jo ensimmäisten päivien aikana ehtinyt ladata. Ideologiaan ja ihanteisiin perustuvat odotukset kun tuppaavat karkaamaan käsistä. Mutta välttämättä sillä ei edes ole niin väliä, vaikkei joukkue kaikkia otteluja ja pokaaleja voittaisi.

Koko seuran kannalta voi nyt olla hyvinkin paljon tärkeämpää, että kierre, joka oli viemässä Barcaa vuosi vuodelta kauemmas identiteetistään, on nyt katkaistu. Voittaminen on toki tärkeää, eikä sen merkitystä pidä lainkaan väheksyä kaikkein ideologisimmissakaan seuroissa. Pitkällä aikavälillä on kuitenkin tärkeämpää voittaa vähän vähemmän mutta oikein, kuin mahdollisimman paljon keinolla millä hyvänsä.

LUE MYÖS: Näkökulma: FC Barcelona astuu pelillisesti hurjaan aikaan – keväästä tulee hullu