Näkökulma: San Sebastiánin suuri renessanssi – La Ligan alkukauden paras joukkue on vasta matkansa alussa

© Kuva: Getty Images

Puhuttaessa renessanssista tarkoitetaan intohimoista taiteen ja kulttuurin tutkimista sekä näiden kahden uudistumista uuden ajan alussa. Sen voi nähdä kokonaisvaltaisena vapautumisena aiemmin vallalla olleesta maailmankuvasta, ja usein se on useiden rinnakkaisten tapahtumasarjojen aiheuttama käännekohta.

Renessanssi mahdollistaa kehityksen ja ajattelutavat, uuden lähestymisen asioihin ja loogisen järkeilyn yleistymisen.

On varsin relevanttia puhua näistä asioista, kun puhutaan La Ligan tämän hetken ykkösjoukkueesta, Real Sociedadista.

1900-luvun alussa perustetun seuran ensimmäiset ja viimeiset mestaruudet tulivat 1980-luvulla, ja peräkkäisinä kausina. Valmentaja Alberto Ormaetxea teki itsestään legendan seuran historian kirjoihin, kun La Real voitti 1981 mestaruustaistossa ensin Real Madridin ja seuraavana vuonna Barcelonan.

Vielä 1987 Sociedad voitti historian toisen Copa del Rey -tittelinsä, kun Atlético Madrid kaatui loppuottelussa. Edellisen kerran seura on päässyt haistamaan glooriaa 2000-luvun alussa, kun se 2003 hävisi mestaruuden viime metreillä.

Yksi käänteentekevä hetki seuran historiassa oli vuonna 1989, jolloin se luopui ”vain baskit” -ajattelustaan joukkueeseen hankittavien pelaajien suhteen. Tällaista politiikkaahan edelleen isossa määrin harjoittaa paikalliskilpailija Athletic Bilbao. Myöhemmin esimerkiksi pelaajat kuten Nihat Kahveci ja Darko Kovačević lunastivatkin paikkansa seuran historian parhaiden pelaajien joukossa.

Artikkeli jatkuu twiitin jälkeen.

Sociedadin kaikkien aikojen listaus koskien paikallisia Gipuzkoan pelaajia on varsin merkittävä. Sociedad ei tähänkään päivään mennessä ole pelannut ilman paikallista pelaajaa avauskokoonpanossa – kauniita tarinoita nykyfutiksessa.

Kuitenkin, luopuminen entisestä ajattelusta on mahdollistanut yli 12 500 pelipaikkaa muille kuin Gipuzkoan omille pojille, mutta myös tuonut seuraan todella laadukkaita pelaajia vuosien varrella, tuoreimpana David Silvan eli El Magon vapaalla siirrolla Manchester Citystä.

Artikkeli jatkuu twiitin jälkeen.

Paikallisuudella on silti edelleen hyvin vahva merkitys Sociedadissa, ja siitä se tuskin tulee luopumaan koskaan. Yksi parhaista esimerkeistä on vuoden 2009 joukkue, jossa pelasi 16 Sociedadin omaa kasvattia. Heistä vain Xabi Prieto oli San Sebastiánista, muiden juuret olivat lähiöissä, naapurikylissä. Tällä kaudella esimerkiksi lokakuun lopussa Huescaa vastaan La Realin avaus sisälsi seitsemän seuran omaa kasvattia.

Joukkueen kapteeni on 23-vuotias Mikel Oyarzabal, jolla on jo nyt seuralegendan status, ja tuntuu kuin hän olisi ollut mukana jo vuosikymmenen ykkösjoukkueen kanssa. Ei enää pitkä matka La Ligan nuorimman veteraanin paikalle (tällä hetkellä se on Athleticin Iker Muniain).

Oyarzabal on varmasti suurseurojen kiikarissa, mutta toistaiseksi hän antaa ymmärtää ettei aio jättää kotiaan. Hetki sitten hän myös ylsi varsin harvinaiseen saavutukseen.

Artikkeli jatkuu twiitin jälkeen.

Sikäli jos Oyarzabal jatkaa kuten on kauden aloittanut (kuusi maalia ja kaksi maalisyöttöä seitsemään otteluun) hän voittaa maalikuninkuuden. Huomionarvoista on, ettei Oyarzabal ole edes ylisuorittanut maaliodottaman suhteen (5,4 xG) kovin paljon, kuten parhaat hyökkääjät yleensä tekevät.

Artikkeli jatkuu twiitin jälkeen.

Muista omista kasvateista mainittakoon esimerkiksi 21-vuotias, läpimurtoa tekevä Martín Zubimendi, joka valtaa avauspaikkaa keskikentän pohjalta. Vasemmalle tekee tuloaan 18-vuotias Ander Barrenetxea, joka on kerännyt jo yli 300 minuuttia tällä kaudella. Puolustuksessa Robin Le Normand on jo ehkäpä tärkein nimi eikä ole iällä pilattu 24-vuotiaana linjan johtajana, ellei sitten halua nimetä tähän Aritz Elustondoa.

Sociedadin filosofia on varsin holistinen ja kaunis. He keskittyvät ihmiseen, pelaajaan kokonaisvaltaisesti. Seuran akatemian, Zubietan,  nuorin ikäryhmä on U13. Sociedad ottaa tässä riskin siitä, että pelaajia päätyy kilpaileviin seuroihin, mutta toisaalta se luottaa omaan ajatteluunsa. Sen mukaan pelaaja on samalla lapsi, opiskelija ja jalkapalloilija. Näiden kolmen peruspilarin on kuljettava samaan suuntaan käsi kädessä, jotta pelaaja voi astua huipulle eli La Realin edustusjoukkueeseen.

Seuran valmentajat uskovat, että La Real löydetään lopulta sen perusteella, millainen kuva seurasta on. Kun pelaajalle antaa kunnon lapsuusajan, he harrastavat laaja-alaisesti eri lajeja ja heistä tulee avarakatseisempia sekä urheilullisesti monipuolisempia. He, jotka haluavat, löytävät tiensä kohti tavoitettaan – Real Sociedadia ja ensimmäistä ikäporrasta. Siihen asti Sociedad pitää huolen akatemialaisten koulunkäynnistä ja riittävän monipuolisesta fyysisestä kehityksestä.

Zubietan johtaja Luki Iriarten mukaan jokainen pelaaja on projekti. Tiedämme, että Antoine Griezmann ja Xabi Alonso ovat näistä poikkeuksellisen parhaat esimerkit, mutta tätä tämän kauden joukkuetta katsoessa voidaan todeta, että lisää on tulossa.

Esimerkiksi Oyarzabal on suorittanut San Sebastiánin yliopistossa taloustieteiden tutkinnon, ja on matkalla kohti kirkasta pelaajauraa tämän ohella. Juuri sitä, mitä La Real tavoittelee toiminnassaan: hyviä ihmisiä, koulunkäynnillä tulevaisuutensa turvanneita nuoria ja suotuisassa ympäristössä kasvaneita ja kehittyneitä, avarakatseisia pelaajia.

Tämä kantaa hedelmää pelaajaurien jälkeen – esimerkiksi jalkapallon parissa kasvattiseuran väreissä.

Artikkeli jatkuu twiitin jälkeen.

Omista kasvateista puheen ollen. Kenties valveutuneimmat jo tiesivätkin, että La Realin B-joukkuetta luotsaa juuri mainittu Alonso ja tulokset puhuvat puolestaan myös sillä saralla.

Taannoin muun muassa alle 19-vuotiaita seurassa valmentaneen Aitor Zulaikan mukaan San Sebastián ja baskimaa ovat muuttuneet merkittävästi viimeisen 30-40 vuoden aikana. Ennen baskien kentät muistuttivat rosoisia ja ruovittuja rugby-kenttiä ja baskimaan pelaajat olivat erityyppisiä kuin nykyään: vankkarakenteisia ja vahvoja. Nyt pelaajat ovat fyysisesti monipuolisempia, pallollisesti kyvykkäämpiä sekä merkittävästi peliälykkäämpiä.

Olosuhteet ovat kehittyneet merkittävästi, mikä luo Sociedadille otolliset mahdollisuudet kehittää pelaajiaan eri ikäryhmissä. Sociedad on suuremman kaupungin seura, mutta kuitenkin suuri osa sen akatemian pelaajista tulee lähistöjen kylistä tai pienemmistä kaupungeista.

Gipuzkoassa on 700 000 ihmistä, ja lähialueiden asukkaat hakeutuvat kohti suurempia kenttiä. Näiden nuorten juuret ovat kuitenkin kaduilla, missä pallo liikkuu katupeleissä kuin faveloissa. Zulaika mainitseekin pienten kaupunkien ja kylien nuorten merkityksen.

On myös yhteiskunnallisesti tärkeää, että nämä nuoret saadaan Sociedadin kehityskaareen mukaan. Sen lisäksi, San Sebastiánin ulkopuolelta tulevat takaavat tasapainon ja tuovat Sociedadille lopulta sen, mikä luo Real Sociedadista Real Sociedadin.

Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.

Imanol Alguacil (kuva: Getty Images)

Jatkumo on todellisuutta muuallakin valmennusportaassa.

Yksi suurimmista takeista Sociedadin menestykseen ja nousuun löytyy tekniseltä alueelta. Imanol Alguacil on tehnyt upeaa työtä päävalmentajana. Monet muistavat vielä David Moyes -hassuttelut Sociedadilta, mutta Alguacil on noussut Ligan parhaiden valmentajien joukkoon ja luonut uskottavuutta useiden harhailuvuosien jälkeen.

Alguacil vuotaa La Real -verta. Hän on valmentanut vuodesta 2011 lähtien junioritasolla, B-joukkuetta Segundassa, toiminut hetken Moyesin tiimissä ja hoitanut tilapäispestejä päävalmentajien potkujen jälkeen, kunnes sai paikkansa 2018 kauden puolivälissä.

Alguacil on syntynyt San Sebastiánin läheisyydessä pienessä kalastajakylässä, ja edusti pelaajaurallaan La Realia B-joukkueessa ja ykkösjoukkueessa lähes vuosikymmenen ajan.

Ilman La Realin pandemiatauon jälkeistä sulamista Alguacil olisi ollut todennäköisesti kauden valmentaja viime kaudella, ja se kertoo paljon.

Lokakuun lopun tilaston mukaan Alguacil on seurahistorian toiseksi paras valmentaja, kun katsotaan voittoprosenttia. Vain Ormaetxea menee edelle, lokakuun lopussa etua oli vain kolme prosenttia (47%-44%).

Artikkeli jatkuu twiitin jälkeen.

On syytä muistaa mistä lähtökohdista Alguacil lähti tekemään jalkapalloaan, La Realin uutta tulemista ja La Realin uutta jalkapalloa. Moyesin jälkeen valmentajina nähtiin Eusebio Sacristán ja Asier Garitano. Garitanon pesti kesti käytännössä vain muutaman kuukauden, koska hänet erotettiin joulukuussa 2018. Sociedad oli kaaoksessa eikä sillä ollut sielua.

Nyt pari vuotta myöhemmin se on kaikkea muuta: sillä on selkeä pelitapa, identiteetti ja ylpeys logosta. Ja nyt kaksi Sociedad-pelaajaa (Mikel Merino ja Mikel Oyarzabal) on vakiinnuttamassa kasvojaan Luis Enriquen La Rojassa, kuten kuva kertoo.

Artikkeli jatkuu twiitin jälkeen.

Alguacilin La Real ryhmittyy tyypillisesti 4-4-2-/4-3-3-perusmuodostelmiin pallon kanssa ja ilman. Se haluaa kovasti dominoida palloa ja tilaa. Vastustajasta riippuen Alguacil hyödyntää myös kolmen alakertaa eli viiden linjaa, jossa laitapuolustajat nostavat samaan linjaan keskikentän kanssa pitäen leveyden.

Kutospaikan keskikenttäpelaaja (yleensä maanmainiot Zubimendi, Igor Zubeldia tai Ander Guevara) putoaa toppareiden väliin, jotka vapautuvat ylemmäs ja leveämmälle.

Laitahyökkääjät, esimerkiksi Oyarzabal ja Portu leikkaavat keskelle miehittämään puolitiloja (niin sanottu ”inside forwards”). Toppareilla, kuten Le Normandilla, Elustondolla ja Diego Llorentella on pallollisten avujensa myötä lupa osallistua vahvasti pelinrakenteluun.

Tällä kaudella David Silva korvaa Martin Ødegaardia keskikentällä, minkä lisäksi Merino tekee lähes kaikkea mitä keskikenttäpelaajalta vaaditaan.

Artikkeli jatkuu twiitin jälkeen.

Nämä pelaajat ovat ovat kriittisiä Alguacilin joukkueessa, koska he linkittävät peliä ja tarjoavat ylivoimaisia syöttövaihtoehtoja pelin eri vaiheissa. Etenkin Merino on myös tunnettu ovelasta, todella älykkäästä pallottomasta pelistään.

Hän riistää palloja, tekee tukijuoksuja boksiin ja sijoittuu rakenteluvaiheessa siten etteivät muut jää ilman syöttövaihtoehtoa. Usein Merinoa ei merkata tämän siivittämänä, joten pelin virta jatkuu eteenpäin sikäli kun pallo hänelle pelataan.

Artikkeli jatkuu twiitin jälkeen.

Ohessa syöttö- ja maaliodottamakartta laukausten muodossa Sociedadin ottelusta AZ Alkmaaria vastaan marraskuun alusta. Laukaisu- ja maaliodottamat kertovat siitä, mitä Alguacil haluaa. Sociedad pyrkii dominoimaan palloa ja minimoimaan vastustajan aikaa pallollisena. Sen seurauksena se saa pallon ja pelaajia hyökkäyskolmannekselle, josta syntyy paikkoja ja hyvällä odottamalla.

Puolustuksellisesti tämä oli myös dominantti suoritus La Realilta: kun katsotaan Alkmaarin lukuja ja syöttökarttaa voidaan todeta Alkmaarin vaikeudet päästä edes käsiksi peliin – tyypilliset grafiikat ylivertaista vastustajaa vastaan.

Artikkeli jatkuu twiitin jälkeen.

Syöttökartasta nähdään kuinka kutospaikan pelaaja (Guevara) ja keskuspuolustus (etenkin Le Normand) osallistuvat peliin. Siltikään yksikään pelaaja ei nouse erityisen isosti esiin ja kentän täyttö näyttää hyvältä. Peli ei ole yksipuolista. Guevara, Merino, laitapuolustajat ja David Silva luovat eniten.

Silva tulee todennäköisesti olemaan tällä kaudella päävastuussa alue 14:stä. Merino antanee syöttöjä kyseiselle alueelle tai ylipäätään hyökkäyskolmannekselle, mutta Silva on vastuussa kahdesta tai kolmesta viimeisestä syötöstä, joilla La Real pääsee maalipaikoille.

Sociedadilla on siis kaksi vahvaa laita- ja puolitilakaistaa: karkeasti molempien puolien laitapuolustajat, mihin lisätään Merino tai Silva sekä Oyarzabal ja Portu. Merino liikkuu laaja-alaisemmin kuin Silva, joka ottaa vähän samaa roolia kuin Ødegaard viime kaudella, joskin ehkä vielä vahvemmin alue 14:llä.

Artikkeli jatkuu twiitin jälkeen.

Getafesta puhutaan paljon, mutta La Realista pitäisi puhua enemmän. Oheinen data näyttää, miten Sociedad viettää vähemmän aikaa pallottomana kuin prässeistään tunnetut Mestarien liiga -voittajat Liverpool ja Bayern München. Se ei anna vastustajalleen aikaa pallon kanssa ja riiston saavutettuaan dominoi ja haluaa pitkiä jaksoja pallollisena.

Huomionarvoista toki on, että vaaka-akselin mukaan Sociedad pelaa nopeasti, kuten vaikkapa Getafe. Pallo ei siis pysy montaa sekuntia yhdellä pelaajalla vaan pallo ja pelaajat liikkuvat soljuvasti. Ehkä otsikon pitäisi tässä tapauksessa olla ”Real Sociedad, saatte sydämeni”.

Artikkeli jatkuu twiitin jälkeen.

Sociedadin valttikortti on sen urheilullisuus. Kun vastustajalla on pallo tai Sociedad on sen juuri menettänyt, La Real haluaa sulkea syöttösuunnat ja minimoida vastustajien vaihtoehdot edistää peliä.

Mikäli peliä avataan esimerkiksi topparin toimesta alhaalta, Sociedad tyypillisesti miesmerkkaa: laitapuolustus ennakoi pallon päätyvän vastapuolen kollegalleen ja vastustajan keskikenttäpelaajia merkkaavat kasi- ja kymppipaikan pelaajat. Vastustajalle jää vaihtoehdoksi pelata riskinen syöttö esimerkiksi laitapuolustajalle tai pelata pitkä pallo ylöspäin ja ilmassa.

Edellä mainitun on kuitenkin tapahduttava joidenkin sekuntien aikana ja triggerien lauetessa. Pitkiä hyökkäyksiä Sociedad ottaakin vastaan 4-4-2-formaatiossa. Tässä kärkipelaaja, esimerkiksi Alexander Isak tai Willian José johtavat prässiä, joka pyrkii tukkimaan etenemisvaihtoehdot.

Sociedadin todennäköisyydet voittaa pallo takaisin nousevat sikäli kun vastustaja syöttää paljon horisontaalisesti, pelaa laitakaistoille tai korkean pallon.

Artikkeli jatkuu twiitin jälkeen.

Viime kaudella Sociedad menetti sijoituksiaan, kun se palasi huonosti pandemiatauolta ja valahti alaspäin sarjataulukossa. Kuka tietää, mihin se olisi yltänyt normaaleissa olosuhteissa.

Alguacilin valmentama La Real on hyvinkin täydellinen esimerkki laadukkaasti valmennetusta pienen tai keskisuuren kokoluokan seurasta. Taktista analyysiä voi toki tehdä syvällisemminkin, mutta ennen kaikkea tässä joukkueessa kyse on enemmänkin siitä, kuinka pelaajat ovat kollektiivi ja siitä miten he hyödyntävät tilaa pallollisessa ja pallottomassa vaiheessa.

Se miten Sociedadin pelaajat ymmärtävät tilan ja ajan ympärillään ja suhteessa muihin on oppikirjamateriaalia. Seuran tarina nivoutuu kauniisti konkretiaksi tässä joukkueessa. Joukkueen pelaajat ovat kasvaneet ja kehittyneet yhdessä. Kyse on siteestä seuraan, joukkuetovereihin ja pelitapaan. Kun ihmissuhteet toimivat ja ovat yhtenäiset, toisiaan täydentävät, voi saavuttaa hienoja asioita elämässä ja jalkapallossa.

Tällä kaudella tiedämme ympärillä vallitsevan tilanteen, ja joukkue on taas paremmin Alguacilin pelissä sisällä, ja joukkue on entistäkin yhtenäisempi. Alkukausi lupaa todella hyvää, ja kuten todettua: toivotaan, että tätä jatkuu läpi kauden.

Alkukaudesta La Real on ollut selvästi parempi joukkue useammassa ottelussaan, ja luonut paljon maaleja ja maaliodottamaa puolustuspelistä tinkimättä. Sen systeemi toimii. San Sebastiánin renessanssi on käynnissä, kaunis jalkapallotarina vaikean ajan keskellä.

Lähteet: Squawka, The Guardian, StatsPerform

Bujamies
twitter: @Bujamies


Näin saat 20 vapaapeliä

Et tarvitse omaa talletusta

  • Avaa pelitili Kalevala Kasinolle.
  • Valitse suosikkipeli Reactoonz ja pelaa 20 vapaapeliä ilman omaa talletusta!
  • Lisäksi tarjolla huikea 325€ bonus.