Ensiksi on tehtävä yksi asia selväksi. Subjektiivisia faktoja heti kättelyssä pöytään. Mestarien liiga on isompi kuin sarjat. Harvemmin mietittyä, mutta molemmissa vaatimukset joukkueille ovat hyvin erilaiset. Kuten tapana on, molemmissa on puolensa. Siksi on syytä kertoa, miksi koen asian näin.

Sarjoissa maltti on valttia. Voitot tulevat yleensä joukkueille, joiden paletti on lähimpänä kauneutta. Hallintaa. Sarjat suosivat kontrollia. Tasot sarjoissa ovat selkeämmät. Syntyy dynamiikkoja.

Mestarien liigassa on siksi mielestäni jotain erityistä. Kaaos ja paineet hiipivät salakavalasti poikkeuksetta mukaan kuvaan. Hetken intensiteetti on käsin kosketeltava. Kaupungin yllä komeileva tumma taivas ja kirkkaat valot. Mestarien liigan hymni. Keskittyminen. Näyttämö, draamaa. Tätä hetkeä pelaajat ja valmentajat ovat kelanneet lukemattomia kertoja päässään läpi.

Jotkut harvat ja valitut joukkueet ovat kyenneet hallitsemaan kahta kruunua samaan aikaan. Kotimaista ja Eurooppaa. Mutta. Kukaan tuskin voi argumentoida seuraavaa väitettä vastaan. On huomattavasti vaikeampaa pysyä vuodesta toiseen Mestarien liigan kyydissä.

Tyylit eivät ole myynnissä

Mitä tällä halusin demonstroida on, että koska intensiteetti on mitä on Mestarien liigan pudotuspeli-muodossa – on sitä kautta myös todennäköistä, että kehityksen kärki on siellä. Kuten monesti todettu. Kilpailuista kaunein. Kilpailu kehittää.

Mihin tämä ajatus tällä kertaa johtaa on, että näemme Mestarien liigaa peilaamalla kuinka jalkapallon evoluutio näyttäytyy silmiemme edessä. Se on koko kilpailun suola. Parhaat tyylit, ideat ja toteutukset kilpailevat vastakkain. Jälleen yksi rinnastettava kohde vapaaotteluun. Eri tyylien kohtaaminen. Mutta. Tyylillä ei ole väliä.

Matkaopas

Peilataan jalkapallon evoluutiota tällä kertaa osittain Barcelonan avulla, ja Barcelonan näkökulmasta. Aikajanan aluksi asetetaan 2008, kun Barcelona palkkasi Pep Guardiolan peräsimeen. Aikajanan loppu tai alku on nykyhetkessä. Kaikki tästä eteenpäin on uutta.

Pohjustan hieman. Sir Alex Ferguson oli juuri ottanut toisen Mestarien liigan voittonsa. Hieman vajaa kymmenen vuotta ensimmäisestä. Manchester Unitedin joukkue oli voimaa ja nopeutta. Jokainen joukkueen 20 maalista oli todella suoraviivainen. Joukkue pakotti paineen ja teki valtavan määrän maaleja puskemalla. Cristiano Ronaldo, Wayne Rooney ja Carlos Tevez. Mamma mia!

Hieman ironista on, että siihen aikaan hieman pyöreältä siililtä näyttänyt, Gerard Piqué teki matkalla finaaliin kaksi maalia Manchester Unitedille. Molemmat puskemalla. Valtikka sekä hän matkasivat Barcelonan seuraavalla kaudella.

Pepito

Ensimmäinen Pepin vuosi oli selkeä viesti tulevasta. Barcelonan maalit olivat tässä vaiheessa jo erilaisia ajan trendeihin verrattuna. Paljon liikkeitä boksin sisällä linjan taakse. Tässä vaiheessa nähty olisi kuitenkin kaukana koneiston lopullisesta versiosta.

Footy Humour

@FootyHumour
No one:

Not a single soul:

Barcelona under Pep Guardiola:
15.4 K
75
7:22 PM · Mar 23, 2020

Kärkikolmikko Thierry Henry, Samuel Eto’o ja Lionel Messi kestävät edelleen vertailun ketä tahansa vastaan. Varsinkin Eto’o on aikamme aliarvostetuimpia kärkiä. Puolustus ei ollut kuitenkaan vielä yhtä jalalla pelaava ja myöhemmin Messin rooli korostuisi.

Finaalissa sinetöitiin myös toisen tarinan alku, kun Messi ja Ronaldo ottivat mittaa toisistaan. Jalkapallon evoluutio matkustaisi myös hetkeksi Ronaldon mukana Espanjaan. Maailman kaksi parasta joukkuetta. Maailman kaksi parasta yksilöä.

Poikkeus vahvistaa säännön

Pallonhallinta alkoi 2010-luvun tienoilla ottamaan entistä isompaa jalansijaa Barcelonan pelin myötä. Italiasta löytyisi kuitenkin luonnollisesti poikkeus. José Mourinhon Internazionale. Mourinhon Inter oli kurinalaisuuden ja tehokkuuden kaunis yhdistelmä.

Jostain syystä hänen syvältä makaava Inter on saanut bussin leiman. He loivat mielestäni kuitenkin tehokkaasti maalintekotilanteita. Tästä käynnistyy myös kaksi mielenkiintoista sivutarinaa. Ensimmäinen on Diego Simeonen Atlético Madrid. Manttelinperijä organisoinnin saralla. Pragmaattisuutta. Tunteita ja taistelua.

Toinen sivutarina on henkilökohtainen. Ballon d’or palkinnon paheksunta. Wesley Sneijder oli mielestäni junnuna oikea vastaus voittajaksi. Hän oli kalenterivuoden (2010) MVP, tärkein pelaaja. Uskoin aikoinaan palkinnon edustavan tätä. Muutoksen tuulia oli kuitenkin monella tapaa ilmassa.

Laitahyökkäjien vuosikymmen

2010-luku tiivistyy laitahyökkääjiin. Tarkka-ampujiin. Chelsean mestaruus on varmasti se kuuluisa poikkeus, joka vahvistaa säännön. Mutta. Muuten jokaisen joukkueen peli perustui vaaralliseen peliin leveältä. Leikitään pientä leikkiä. Sanon joukkueen ja miettikää pari sekuntia ketkä pelaajat tulevat 2010-luvulta ensimmäisenä mieleen. Bayern München. Liverpool. Real Madrid. Barcelona. Jokaiselta nipulta löytyi maailmanluokan laidat.

Mikään ei ole varsinaisesti muuttunut jalkapallossa viime aikoina, vaikka kaikki on muuttunut pysyvästi. Jälleen kerran outo paradoksi. 2010-lukua on oikeastaan dominoinut muutama ydinajatus. Nämä ovat: pallonhallinta/positional play, tiiviit 4-4-2 tai vastaavat puolustus-blokit sekä prässääminen ja vastaprässääminen. Tästä syntyi kuitenkin moderni peli. Syy ja seuraus. Uudet tärkeimmät fokuksen kohteet ovat offensiiviset ja-defensiiviset suunnanmuutokset kollektiivina. Marginaaleja revitään irti jokaisella saralla.

Suunnitteilla olevat suunnitelmat

Valmentajien profiilit vaikuttavat luonnollisesti kehitykseen. Osaksi tämä on sattumaa, mutta samalla uusien valmentajien pitäisi olla kehityksen lopputulos. Jatkumoa. Oppitunteja, oppituntien perään.

Jürgen Klopp on prässännyt läpi vuosikymmenen ja oppinut samalla vuosikymmenen alun virheistään. Osoituksena kaksi Mestarien liigan finaalia peräkkäin, joista toinen päättyi voittoon. Osoituksena myös Valioliigan oletettu voitto. Tämä on mielestäni painavin argumentti Kloppin puolesta. Hän onnistui luomaan jotain molempiin. Salainen ase on joukkueen kollektiivinen reagointi.

Nykyään on olemassa joukkueita, jotka osaavat tehdä kaiken. Hallitsevat ja voittavat niin sanotusti pisteillä. Kosketuksia. Hiljaista, kaunista dominointia. Vähän parempi kaikessa. Vaihtoehtoisesti he myös osaavat leikkiä tulella. Menevät suoraan läpi, jos se on parempi vaihtoehto. Tästä pidän.

Tämä lähtöasetelma yhdistettynä siihen, että valmentajat kehittyvät jatkuvasti tarkoittaa melkoisia näytöksiä tulevaisuudessa. Vastauksia etsitään vastustajan mukaan. Jokaisella joukkueella on kohta muutama formaatio ja eri suunnitelma, mitkä kuuluvat repertoaariin. Shakkia.

Missä Barca?

Tähän löytyy mielestäni yksinkertainen vastaus. 2011 voitetussa finaalissa Barcelona pelasi keskeltä Messi ”valeysinä” ja peli oli mullistavaa siihen aikaan. Pedro ja David Villa olivat myös tarpeeksi hyviä laitoja. Alla oli todennäköisesti myös paras keskikenttä 2000-luvulla. Moottori.

2015 voitetussa finaalissa Barcelonalla oli Neymar, Luis Suarez ja Messi. MSN. Tarkkaavaisimmat ymmärtävät varmasti tässä vaiheessa laitahyökkääjä referenssin. Sama pätee artikkelikuvaan. Tämä on tietyllä tapaa täydellinen ympyrä. Pique ja Ronaldo tulivat, kaikki muuttui. Ronaldo ja Neymar lähtivät, kaikki muuttui.

Ei tarvitse olla mielestäni nero ymmärtääkseen, että Barcelonalta sekä Real Madridilta puuttuu molemmilta yksi maailmanluokan laitahyökkääjä. Kaikesta laadusta huolimatta. Sadio Mané tai Kylian Mbappé muuttaisivat molemmat joukkueet. Molemmilla on massiivinen aukko ja keskeltä ei enää pääse yhtä tehokkaasti läpi.

Oppitunteja

Itselle tästä tarttui muutama asia haaviin. Ensinnäkin on pakko olla maailmanluokan laitahyökkääjiä. Ei kahta sanaa. Keskustaa on nykyään vaikeampi dominoida ja joukkueet osaavat paremmin ja paremmin puolustautua SEKÄ vastata pallonhallintaan. Ensimmäinen askel oli oppia tukkimaan oma pää, nykyään he osaavat usein myös haavoittaa. Guardiolan Barcelona-aikoja ei enää saa takaisin. Joukkueet eivät yksinkertaisesti tienneet mitä tehdä.

Between The Posts

@BetweenThePosts

Between The Posts

@BetweenThePosts
No Barcelona player passed the ball to Griezmann more than five times.

In his analysis, @ThatGooner covers why Barcelona's forwards were so isolated at times, how Napoli tried to defend and that Barca still did a good job counterpressing.

Read here ➡️ betweentheposts.net/napoli-barcelo…
62
1
2:18 PM · Feb 26, 2020
Napoli's central midfielders constantly stepped out to press the Barcelona player on the ball, while the center was protected by Demme and the other central midfielder.

Notice how no attacking Barcelona player is open here to receive a pass from Busquets.

#Barca
19
2
2:21 PM · Feb 26, 2020

Toinen asia, mikä on merkittävästi painavampi on, että Barcelona on tippunut kyydistä. Hetkeksi. Tämä on tavallaan uskomatonta koska Lionel Messi pelaa joukkueessa. Kova väite heittää joukkueesta, joka johtaa kotimaista sarjaa. Tarkkaavaiset varmasti ymmärtävät, miksi juuri sen takia pitää verrata.

Vilaus

Tulevaisuus on monitoiminnallisissa, atleettisissa joukkueissa. Ratkaisumalleja on lähes loputtomasti. Joukkueet ovat käytännössä linkkuveitsiä. Astumme samalla myös analyysin kulta-aikaan. Käytännössä jalkapallo on peliä, joka alkaa 50-50 tilanteesta. Vaaka, joka heiluu. Game flow. Joskus valmistautuminen on mennyt pieleen tai vastustaja pelkää, jolloin suhde on ehtinyt heilua jo ennen ottelua. Nyt en puhu myöskään peliprosenteista. Se on asia erikseen.

Puhun ottelun kuvasta. Joskus kaikki on alkanut jo ennen alkua. Usein sen myös nimenomaan kuuluisi alkaa ennen alkua. Tiimit koittavat nauhaa katselemalla löytää heikkouksia vastustajasta. Jotain manipuloimalla saatetaan saada irti toivottu reaktio. Parhaat osaavat arvioida tilanteen objektiivisesti ja löytävät ratkaisun sen mukaan. He ovat rakentaneet myös materiaalin sen mukaan. Löytyy vaihtoehtoja, kuten Nagelsmannin RB Leipzigilla.

Päätän omalta osin näkökulman ajatukseen. Onko Barcelonalla montaa mallia tai vaihtoehtoisesti onko heidän suosima toteutus poikkeuksellisen hyvää tällä hetkellä? Verrattuna kaikkiin muihin tarjolla oleviin tyyleihin Euroopassa. Verrattuna omiin aikaisempiin tyyleihin. Päättäkää te. Lopulta kaikessa kyseessä on tyylien kohtaamisesta. Identiteetistä. Paras toteutus voittakoon.

Aiheet Barcelona Guardiola Pep Messi Lionel Neymar Ronaldo Cristiano