Näkökulma: Kahdeksan asiaa, jotka opimme UEFA:n Supercupista

Keskiviikkoiltana pantiin kiertoon kansainvälisen jalkapallokauden 2018-2019 ensimmäinen pokaali, kun Atlético Madrid kukisti UEFA:n Supercupissa Tallinnassa Real Madridin jatkoajan jälkeen maalein 4-2 (lue otteluraportti täältä). Tutun uutterasti esiintyneen Atléticon voitto oli ansaittu, ja muutenkin ottelu oli omiaan piirtämään joitain suuntaviivoja alkavalle La Liga -kaudelle – ja miksei Mestarien liigaankin.

Nostamme tässä kirjoituksessa esiin joitain keskeisimpiä pointteja ottelusta. Joihinkin kysymyksiin saatiin vastaus, joihinkin toisiin ei.

1) Cristiano Ronaldon ikävä

Atlético johti ottelua avausjaksolla 26 minuutin ajan, ja siirtyi seuraavan kerran johtoon vasta 98. peliminuutilla. Vielä ennen jatko-ottelun puoltenvaihtoa johto tuplaantui, mutta tuskin kukaan silti piti vielä peliä taputeltuna. Niin usein Real Madrid oli noussut kuilun partaalta rinnalle ja ohi – myös Atléticoa vastaan – ja eihän Real ollut hävinnyt minkäänlaista kansainvälistä finaaliottelua 18 vuoteen.

Silti viimeisestä varttitunnista ei tullutkaan Atléticon kannalta odotetun vaikea. Real Madrid ei pystynyt aiheuttamaan raitapaitojen maalille juuri minkäänlaista uhkaa. Jokin puuttui. Ehkäpä se jokin oli Cristiano Ronaldo.

CR7 kuuluu mitä kunniakkaimmalla tavalla Real Madridin historiaan, ja hakee nyt menestystä Juventuksen paidassa. Vielä 33-vuotiaanakin portugalilainen on maailman eturivin pelaaja, jolla on kolme kullanarvoista ominaisuutta – taito olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan, kyky panna pallo pussiin mitä mielikuvituksellisimmin tavoin vaikkapa 2,5 metrin korkeudelta ja ennen kaikkea kyltymätön voitonjano. Kaikkea tätä Real Madrid olisi eilisen ottelun jatkoajalla tarvinnut.

2) Kuningas on poissa, eläköön uusi kuningas

Cristiano Ronaldon perään ei enää auta haikailla, vaan nyt Real Madridin pitää toivoa tehoja muilta miehiltä. Nyt katseet kohdistuvat walesilaiseen Gareth Baleen, jolla on kaikki mahdollisuudet ottaa soihtu kantaakseen.

Jo se, että juuri Bale ratkaisi viime kevään Mestarien liigan loppuottelun upealla pelillään, oli merkki siitä, mitä tuleman pitää. Se näyttää kuitenkin olleen vain alkusoittoa. Laitakiitäjä on ollut ilmiliekeissä harjoituskaudella, ja juuri Bale alusti yksilösuorituksellaan Realin tasoitusmaalin. Mikä parasta, yhteispeli Karim Benzeman kanssa tuntuu sujuvan kuin tanssi.

Squawka

@Squawka

Gareth Bale's last nine appearances for Real Madrid:

vs. Barcelona
vs. Celta Vigo
vs. Villarreal
vs. Liverpool
vs. Man Utd (friendly)
vs. Juventus (friendly)
vs. Roma (friendly)
vs. AC Milan (friendly)
vs. Atlético

513

5

10:37 PM · Aug 15, 2018

Uhkakuva Balen yllä on kuitenkin vanha tuttu. Pysyykö mies vihdoin ehjänä? Viimeisten kolmen sesongin aikana Bale on missannut loukkaantumisten vuoksi keskimäärin noin 20 ottelua per kausi.

3) Lääke ja vastalääke

Real Madridin viime vuosien voittamisen kulttuuri ei henkilöidy ainoastaan Cristiano Ronaldon, vaan kenties vielä suuremmassa määrin Sergio Ramosiin. 32-vuotias Los Blancos -kapteeni on iskenyt uransa aikana lukuisia huipputärkeitä maaleja, ja toisti tempun taas eilen pantuaan rankkarista pallon kylmänviileästi pussiin.

Kevään Mestarien liiga -ottelussa Ramosin koiruudet puhuttivat ehkä enemmän kuin mikään muu, ja eilen mies sai maistaa omaa lääkettään. Ramosin ja Diego Costan koko ottelun ajan jatkuneet yhteenotot olivat pelin ”parasta” antia, sillä kumpikaan herroista ei kaihda kontakteja eikä viilaa sääntökirjan jokaista pilkkua. Kyynärpäät heiluivat kuin tuulimyllyt, lyötyäkin lyötiin eikä tuomaristolle mussuttamistakaan unohdettu.

Maajoukkuekaverit olivat koko ajan kirjan samalla sivulla, mutta tämä taisto kirjattiin Costan voitoksi. Härkämäinen hyökkääjä hiipi Ramosin ihon alle, ja Real-topparin keskittymiskyky tuntui olevan tiessään. Niin huonosti Ramos pelasi muun muassa pelin voittomaaliin johtaneen tilanteen.

4) Realin puolustus ja kentän tärkein mies

Real Madridin puolustus hortoili viime kaudellakin ajoittain kohtalokkaasti, mutta tuolloin joukkueen taistelutahto ja hyökkäyksen tehomiehet pelastivat paljon. Keskiviikkona puolustuslinja näytti melkein puulaakitasolta. Linjassa pelasivat tutut miehet Dani Carvajal, Sergio Ramos, Raphaël Varane ja Marcelo, ja näitä monissa liemissä keitettyjä pelimiehiä Atlético heitteli välillä kuin tiskirättiä.

Pahiten puolustuksen haavoittuvuus ilmeni, kun Real Madridin tärkein pelaaja Casemiro joutui jättämään kentän loukkaantuneena. Kukaan ei enää suojellut linjaa, ja Atlético iski kolme maalia brassiterrierin poissaollessa. Real lienee todella riippuvainen Casemirosta alkavallakin kaudella.

Julen Lopeteguin tärkein tehtävä on nyt hoitaa Realin puolustuspelaaminen kuntoon, sillä yksittäiset palaset ovat joka tapauksessa priimaa.

5) Atlético on valmis

Puheet, joissa väitetään Atléticon olevan ”yllätysvalmis” tai lähestyvän La Ligan suuria, kuulostavat lähtökohtaisestikin oudoilta. Atlético on nyt jo suuri, piste. Joukkue, joka on sijoittunut viimeisten viiden kauden aikana aina La Ligassa kolmen parhaan joukkoon, ja saavuttanut tässä ajassa yhden mestaruuden ja yhden kakkostilan, ei ole pelkkä musta hevonen. Eikä kahta Mestarien liigan finaalipaikkaa ja kolmea välieräpaikkaa samassa ajassa saavuteta sattumalta.

Jo viime kaudella Atlético oli sarjataulukossa Realin edellä, ja nyt joukkue on vain vahvistunut entisestään. Ryhmä on hämmästyttävän leveä, sillä pätevä paikkaaja löytyy nyt oikeastaan joka pelipaikalle. Etenkin Thomas Lemar näytti erittäin hyvältä, ja todella Atléticon näköiseltä hankinnalta.

Diego Simeone pystyy lepuuttamaan tarvittaessa avainpelaajiaan paremmin kuin koskaan aiemmin. Atléticon haave pelaamisesta Mestarien liigan loppuottelussa omalla kotistadionillaan Wanda Metropolitanolla voi hyvinkin toteutua, eikä edes La Ligan mestaruus olisi mikään yllätys.

6) Peto on irti

Nähdäänkö tällä kaudella kentillä kaikkien aikojen paras Diego Costa? Costa avasi eilisen finaalin raivokkaan päämäärätietoisella yksilösuorituksella – eurocupfinaalien kaikkien aikojen nopeimmalla maalilla – ja puttasi ottelussa vielä toisenkin maalin. Unohtakaa kuitenkin maalit, sillä arvonsa Costa näytti ihan muissa teoissa.

Costan pallonriisto ennen Koken tekemää pelin viimeistä maalia oli väkevä taidon- ja tahdonnäyte, ja katkaisi lopullisesti Realin selkärangan. Kaikkein tärkeintä oli kuitenkin se myyräntyö, jota Brasiliassa syntynyt Espanjan maajoukkuekärki tekee parhaiten – eli ärsyttäminen. Mustelmia pelkäämätön Costa oli pelin ehdoton hahmo, hän horjutti Sergio Ramosin pois tasapainosta (fyysisesti ja henkisesti), ja sai valkopaidat näkemään punaista.

Vaikka Costalla on monien muiden eilen pelanneiden tavoin allaan MM-turnaus, oli hän kilometrikaupalla muita edellä. Syy lienee siinä, että Costa pelasi viime vuonna vain puolikkaan kauden, ja energiaa oli varastossa jo ennen MM-kisoja. Jos Costa leikitteli jo Sergio Ramosin ja Dani Carvajalin kanssa, niin mitä hän vielä tekeekään realvalladolidien ja huescojen puolustuksille? Jopa 35 maalia mahdollinen tällä kaudella?

7) Lyhyt kuuma kesä

Liian täydestä kilpailukalenterista on puhuttu tänä kesänä paljon, ja aihe nousi mieleen myös eilen. MM-kisoissa pitkälle edenneiden maiden pelaajat olivat Tallinnassa enimmäkseen vain varjoja parhaasta itsestään, sillä kesäloma jäi väkisinkin lyhyeksi. Älkää siis odottako Luka Modricilta tai Antoine Griezmannilta ihmeitä vielä alkukaudesta.

8) Supercup ei ole pelkkä höntsä

Real Madridin pelaajat jos ketkä ovat tottuneita voittamaan, ja voittamaan nimenomaan finaaleita. Siksi olikin outo ja harvinainen näky katsella Real Madridin vaihtopenkillä roikotettuja päitä jatkoajan toisella puoliskolla.

Nuo surulliset ilmeet – ja heti palkintojenjaon jälkeen kaulasta revityt hopeamitalit – olivat selkeä signaali siitä, kuinka paljon tämäkin ottelu Realin tähtisikermälle merkitsi. Olkoonkin, että kyseessä oli samalla myös Madridin derby. Nyt ottelusta ja sen ympärillä pyörineestä hälinästä sai nauttia Tallinna, mutta kenties samaa tunnelmaa saadaan nauttia muutaman vuoden päästä myös Suomenlahden pohjoispuolella, jahka Olympiastadionin remontti saadaan kunnialla valmiiksi.