El Clásicoissa räiskynyt jo yli 100 vuotta – Marca muisteli, mistä vihanpito alkoi

Jalkapallon ystäviä hemmotellaan kuukauden sisällä kolmella Barcelonan ja Real Madridin välisellä el Clásicolla. Ensimmäinen niistä on edessä tänään keskiviikkona, kun Real Madrid vierailee Camp Noulla Copa del Reyn välierien avausosassa.

Espanjalaislehti Marca on muistellut artikkelissaan, mistä kahden espanjalaisjätin välinen vihanpito on aikanaan saanut alkuunsa. Tuolloin otteluita ei vielä kutsuttu klassikoiksi, mutta sähköä ja kipinöitä otteluissa on ollut jo alusta lähtien.

Ensimmäisen kerran Madrid FC – Realin edeltäjä – ja FC Barcelona kohtasivat virallisessa ottelussa cupin välierässä vuonna 1902. Barcelona voitti pelin 3-1, eikä tuosta pelistä vielä syntynyt ihmeellisempää polemiikkia.

Vuosien 1902-1916 välillä Madrid FC ja Barcelona pelasivat vain seitsemän ystävyysottelua, joista Barca voitti viisi kahden ottelun päätyttyä tasan. 103 vuotta sitten vuonna 1916 roihahtikin sitten kunnolla otteluissa, joista ei draamaa ja kummallisuuksia puuttunut.

Pelattiin jälleen Copa del Reyn välieriä. Kilpailu oli vielä lapsenkengissä, sillä viidestä alueellisesta karsinnasta finaalivaiheeseen selvinneestä joukkueesta kaksi kieltäytyi pelaamasta kokonaan. Barcelona ja Madrid puolestaan mittelivät paremmuudesta kaksiosaisessa välierissä, joissa ei vielä yhteismaaleja laskettu. Loppuottelussa odotti jo Athletic Bilbao.

26. maaliskuuta Barcelona kukisti Madridin maalein 2-1. Toinen osa pelattiin 2. huhtikuuta O’Donnellin kentällä – josta ei oltu vielä tehty stadionia – ja valkopaitainen madridilaisjoukkue juhli maalein 4-1 historiansa ensimmäistä voittoa Barcelonasta. Maaleista kolme teki legendaarinen Santiago Bernabéu, Realin nykyiselle stadionille nimensä antanut pelaaja.

Ensimmäinen uusintaottelu

Mutkikkaaksi homma meni sitten vasta uusintaotteluissa, joihin jouduttiin molempien voitettua yhden pelin. Ensimmäinen uusintaottelu pelattiin samaisella Madridin O’Donnellilla 13. huhtikuuta 1916. Ottelun tuomarina toimi José Ángel Berraondo, Madridin ja Barcelonan ensimmäisen yhteenoton symboli. Berraondo oli pelannut vuosina 1904-1909 Madridin joukkueessa, ja kolme vuotta aiemmin hän oli ollut Real Sociedadin väreissä häviämässä cup-finaalia Barcelonaa vastaan. Jotain oli kaiketi jäänyt hampaankoloon.

Ottelun varsinainen peliaika päättyi lukemiin 4-4 Berraondon tuomittua Barcelonaa vastaan kaksi rangaistuspotkua (joista vain toinen johti maaliin). 2-2 -tilanteessa Berraondo puolestaan hylkäsi Barcelonan tekemän maalin. Jatkoajalla Barcelona karkasi jo 6-5 -johtoon, mutta viimeisellä minuutilla Berraondo vihelsi jälleen Madridille pilkun. Bernabéu ampui rankkarin sisään ja näin jouduttiin uusintaottelun uusintaan. Rangaistuspotkukilpailuja kun ei jalkapallossa vielä tunnettu.

Erikoista ottelussa oli, että Barcelonan maalia vartioi varsinaisten cup-välierien torjujan korvannut Paco Bru. Bru oli lopettanut vähän aiemmin pelaajauransa, ja oli paikalla alun perin Mundo Deportivon toimittajana. Myöhemmin miehestä tuli Espanjan maajoukkueen ensimmäinen valmentaja.

Barcelonan tolppien väliin Bru päätyi, koska osan joukkueen pelaajista matkanteko viivästyi junaongelmien vuoksi, eikä pelaajia ollut tarpeeksi. Paco Bru oli seuran jäsen, ja siihen aikaan se riitti pelioikeuteen. Paco Bruta pyydettiin pelaamaan, ja hän suostui – pelaten vielä erilaisessa paidassa kuin muu joukkue. Rankkarin Paco Bru torjui päällään.

Toinen uusintaottelu

Seuraava uusinta pelattiin jälleen samalla O’Donnellilla 15.4.1916, ja pilliin vihelteli Barcelonan vastustuksesta huolimatta jälleen Berraondo. Barcelona siirtyi 2-0 -johtoon, mutta Madrid nousi tasoihin. Ensimmäinen osumista oli sekä Barcelonan pelaajien että maalituomarin mielestä paitsio, mutta Berraondo hyväksyi maalin.

Jälleen minuutti ennen loppua Berraondo myönsi Madridille rankkarin, mutta Paco Bru otti taas yhden pilkun kiinni. Näinpä päädyttiin tälläkin kertaa jatkoajalle. Jatkoajalla Madridin Sotero teki kaksi maalia, joista jälkimmäisessä barcelonalaiset protestoivat Madridin hyökkääjien pitäneen kiinni Bruta. Valitukset kaikuivat kuitenkin kuuroille korville, ja Berraondo hyväksyi maalin.

Tuolloin Barcelonan kapteeni Santiago Massana komensi joukkuettaan poistumaan kentältä, vaikka joukkueenjohto olikin toista mieltä. Taustajoukkojen erimielisyyden takia Barcelona ei tempusta rangaistusta saanutkaan.

Kun ottelu päättyi, joukkueet poistuivat paikalta hiljaisuuden vallitessa, mutta Berraondon esitykselle buuattiin katsomosta äänekkäästi. Barcelonan joukkue otettiin kotiinpaluun yhteydessä voittajina vastaan.

Finaali pelattiin Barcelonassa 7.5.1916, FC Barcelonan kotikentällä. Athletic Bilbao valtasi cup-mestaruuden vakuuttavalla 4-0 -voitolla, mutta ottelun erikoisuus oli, että sen erotuomarina toimi Barcelonan maalia välierien uusinnoissa vartioinut Paco Bru. Katsomossa puolestaan nähtiin plakaatteja, joissa vaadittiin Berraondon päätä vadilla.

Myöhemmin Berraondosta tuli Madridin valmentaja ja Bernabéusta seuran puheenjohtaja, ja kesti pitkään, ennen kuin vuoden 1916 draamojen haavat alkoivat parantua.