Leganés järjesti lehdistötilaisuuden kesäkuussa 2013.

Seura nimitti Asier Garitanon uudeksi päävalmentajakseen. Baskiluotsi oli monille tuntematon nimi.

Pelaajaurallaan muun muassa Eibaria ja Cádizia edustanut Garitano oli kerännyt mainetta enimmäkseen Espanjan kolmanneksi korkeimmalta sarjatasolta.

Sieltä mihin televisiokamerat eivät löydä tietään eivätkä toimittajat tule kirjoittamaan ottelujuttuja sanomalehtiin.

Garitanolle annettiin yksi tavoite: nousta takaisin ammattilaisjalkapalloon eli Segundaan. Leganés pelasi Segunda B:ssä, joka lasketaan Espanjassa amatöörisarjaksi. Haaste oli kova – olihan Leganés pelannut kymmenen peräkkäistä kautta kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla.

Leganés pelasi välittömästi Garitanon alaisuudessa yhden seurahistoriansa parhaista kausista ja nousi Segundaan. Ensimmäinen tavoite täytetty. Toiseksi kaudeksi seurajohto asetti uuden tavoitteen: pysyä hinnalla millä hyvänsä sarjassa. Se onnistui heittämällä, sillä Garitano onnistui hinaamaan Segundaan nimettömän joukkueen sarjassa vahvasti keskikastiin.

Butarque on Leganésin rakas ja sympaattinen kotikenttä Madridin lähiöalueella. Kuva: Getty

Kolmas kausi ja kolmas tavoite. Älä tipu sarjasta, pysyttele keskikastissa. Garitano otti neuvosta vaarin ja alkoi pelaamaan tulosjalkapalloa. Peliesityksellä ei ollut niin valtavaa merkitystä kunhan tulos olisi hyvä. Ja sehän oli. Leganés pelasi pisteiden valossa historiansa kovimman kauden ja sijoittui Segundassa toiseksi.

Se oli ällistyttävä suoritus.

Leganés nousi ensimmäistä kertaa seurahistoriansa aikana La Ligaan vain kolme vuotta sen jälkeen, kun Garitano oli nimitetty Leganésin valmentajaksi kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla. Yksikään Leganésin pelaajista ei ollut pelannut peliäkään La Ligassa.

Kukaan ei uskonut Leganésin pysyvän La Ligassa debyyttikaudellaan. Ylivoimaisesti pienimmällä budjetillä La Ligassa operoinut Leganés sai kärsiä maineestaan – tai siis maineesta jota ei ollut. Garitano sai pettyä useaan otteeseen, kun kukaan ei halunnut siirtyä Leganésiin. Pieni ja tuntematon seura oli astumassa kohti suurta La Ligaa ilman pääsarjatason pelaajia.

Leganés onnistui kuitenkin kaikkien yllätykseksi pysymään La Ligassa lähtökohtiin nähden loistavan alkukautensa myötä. Garitano nappasi muun muassa tasapelit Atléticosta, Sevillasta ja Valenciasta sekä oli vain muutaman minuutin päässä vierastasapelistä Barcelonaa vastaan. Kuulostaa pieniltä asioilta, mutta Leganésille ne olivat valtavia askeleita kohti vakavasti otettavaa seuraa.

Leganés-kapteeni Martín Mantovani on ollut nostamassa seuraa kolmanneksi korkeimmalta sarjatasolta pääsarjaan. Kuva: Getty

Ennen kuluvan kauden alkua monet veikkasivat Leganésia jälleen putoajaksi. Ei siinä, onhan se vieläkin teoriassa mahdollista. Leganés on vahvasti keskikastissa yhdeksän pisteen päässä putoamisviivasta ottelun vähemmän pelanneena.

Las Palmas, Málaga ja Deportivo ovat olleet kuitenkin sen verran surkeita tällä kaudella, ettei Leganésilla pitäisi olla minkäänlaista pelkoa putoamisesta. Parempana esimerkkinä voisi pitää sitä, että Leganés on kaksi pistettä lähempänä europaikkoja kuin putoamisviivaa.

Siis europaikkoja. Seura, joka pelasi vielä muutama vuosi sitten amatöörisarjassa. Muutama päivä sitten Leganés kaatoi historiallisesti suuren ja mahtavan Real Madridin Bernabéulla luvuin 2-1 ja eteni Copan välieriin. Käsittämätön suoritus.

Señor Asier Garitano ei ole epäonnistunut kertaakaan jo yli neljä ja puoli vuotta kestäneellä Leganés-etapilla. Ei kertaakaan.

Se on saavutus, jonka myötä Garitano ansaitsisi vuoden valmentajan pystin jo nyt Espanjassa.

Tuukka Ikkeläjärvi