Barcelonasta on kirjoitettu parin viimeisen kuukauden aikana ummet ja lammet. Kaikkea mahdollista on käyty läpi seuran sisäpolitiikasta siirtomarkkinapolitiikkaan ja pelaajavalintoihin. Miksei Real Madridia ole käsitelty samalla tavalla?

Nopea vastaus: ei ole ollut syytä käsitellä.

Vähän kattavampi vastaus alkaa näin. Real Madridilla pyyhkii tällä hetkellä erittäin hyvin. Nyt voi tietysti kysyä, miten joukkueella muka pyyhkii hyvin kun on voittanut neljästä sarjaottelusta vain kaksi. Kaksi pistemenetystä on kuitenkin hyvin pieni tahra sen rinnalla, mitä Real on onnistunut isossa kuvassa tekemään.

Ehkä kaikkein tärkein – ja tällä hetkellä kuvaavin – sana on tasapaino. Tasapaino joukkueen ja tasapaino seuran sisällä. Yksittäisistä henkilöistä tasapainon voisi aika hyvin jäljittää alkamaan Zinédine Zidanen pestaamisesta päävalmentajaksi. Siitä lähtien Real on ollut kentällä – ja puheiden mukaan pukuhuoneessa – hyvässä balanssissa. Mutta kentällä näkyvä seesteisyys on vain osa Realin tasapainoa.

Zinédine Zidane on tuonut Real Madridiin tietynlaista tasapainoa. Kuva: Getty Images.

Se iso osa tasapainoa on jäljitettävissä siihen hetkeen (tarkkaa päivämäärää ei tiedossa), kun Realissa päätettiin strategisesta muutoksesta. Siihen hetkeen, kun päätettiin ruveta ostamaan nuoria pelaajia.

Valmiita, mutta kuitenkin kehityskelpoisia pelaajia

Se alkoi jo oikeastaan kesällä 2010-11, mutta pikku hiljaa toimintatapoja on viilattu yhä paremmiksi. Enää ei ole juurikaan (Gareth Balea ja James Rodríguezia lukuun ottamatta) ostettu galácticoja isolla rahalla. Sen sijaan on ostettu nuorempia, tavallaan valmiita mutta kuitenkin kehityskelpoisia pelaajia. Heistä on maksettu sellaiset 20-35 miljoonaa euroa miestä kohden. Ei kovin paljon, kun otetaan globaali markkinakehitys huomioon.

Viime vuosina strategia on alkanut kantaa hedelmää. Vaihtuvuutta on toki ollut joka kesä, mutta vaihtuvuus on pääosin ollut hyvin kontrolloitua. Álvaro Moratan menetys oli pieni tahra muuten erinomaiseen siirtomarkkinapolitiikkaan.

3,5 miljoonalla eurolla ostettu Marco Asensio on erinomainen esimerkki Real Madridin siirtomarkkinastrategiasta. Kuva: Getty Images.

Verrataanpa tätä nippua aiempien vuosien galácticoihin. Nuorina Realiin tulleet pelaajat ovat tottuneet seuran toimintatapoihin ja hierarkiaan. Toki Real on aina täynnä suuria egoja, mutta ei samalla tavalla kuin ennen. Nyt hierarkia on paljon selvempi. Lähes jokaiselle pelipaikalle on kaksi pätevää vaihtoehtoa. Monessa tapauksessa jopa niin, että ikäjakaumakin on loistava. On kokenut ykkösvaihtoehto ja hänen takanaan nouseva lupaus, joka ykkösen hiipuessa on valmis ottamaan vastuuta.

Jatkuvuutta piisaa

Miltä tulevaisuus näyttää?

No kuten edellä jo mainittiin, monella pelipaikalla on kasvamassa uusi lupaus. Ja jatkuvuutta vain alleviivaa Realin onnistumisten sarja sopimusrintamalla. Marcelo teki jatkosopimuksen viime keskiviikkona, Isco viime torstaina ja Daniel Carvajal eilen. Kaikki tärkeitä pelaajia, jotka ovat pelanneet Realissa jo monen kauden ajan.

[readmore from=mielipide]

Ja tulevaisuus on muidenkin osalta erinomaisesti turvattu. Joidenkin tietojen mukaan Marcos Llorenten ja Achraf Hakimin sopimukset päättyvät ensi kesänä, mutta toisten tietojen mukaan seuraava päättyvä sopimus on Karim Benzemalla. Se umpeutuu kesällä 2019. Ja se on muuten ainoa, joka umpeutuu tuolloin. Lähes kaikki Realin pelaajat ovat sitoutuneet jatkamaan seurassa 2020-luvulle. Löysin Twitterin syövereistä asiaa havainnollistavan kuvan, jossa ainakin lähes kaikki tiedot ovat oikein (Carvajal vuoteen 2022).

Kerrotaan vielä hauska huomio. Barcelonan puheenjohtaja Josep Maria Bartomeu sanoi hiljattain, että Lionel Messi ei ole allekirjoittanut jatkosopimustaan, koska sopivaa hetkeä ei ole löytynyt – kahden kuukauden aikana. Realin pelaajista kolme allekirjoitti sopimuksen alle viikon sisään.

Vaikuttaisi siis siltä, että se ”sopiva hetki” kyllä löytyy, jos seurassa kaikki on hyvin. Ja Real Madridissa tällä hetkellä on.