Dani Alves – Intohimo polttoaineena

Barcelonan puolustaja Dani Alves on kokenut jalkapallomaailmassa hyvin paljon, nähnyt sekä valoja että varjoja. Niin kentällä kuin sen ukopuolella tapahtumien kulkuun kärkkäästi ja näkyvästi puuttuva brasilialainen on luonteensa vuoksi usein esillä myös mediassa.

Alves on elänyt nyt 13 vuotta Espanjassa, mikä on muokannut myös miehen persoonaa.

– Totta kai sillä on ollut vaikutuksensa. Olin Euroopassa jo, kun kasvoin nuorukaisesta aikuisikään. Olen kokenut täällä merkittävää kasvua sekä pelaajana että ihmisenä. Espanjaan muuttaminen oli mielestäni hyvä ratkaisu, mutta totta kai kaipaan Brasiliaa, ennen kaikkea sen ihmisiä ja heidän intohimoisuuttaan. Se miten he ilmaisevat kannatustaan otteluissa, on aika erilaista kuin täällä. Euroopassa ollaan hillitympiä, ehkä vähän etäisempiä. Mutta siihen tottuu. Joka tapauksessa saan tehdä sitä, mitä rakastan.

– Pidän negatiivisena kehityksenä sitä, miten brasilialaiset pelaajat siirtyvät pois kotimaastaan entistä nuorempina. Totta kai ymmärrän, että he tekevät niin paljolti taloudellisista syistä, tukeakseen perheitään. Brasiliassa ei ole nykyisin vakautta, seurat eivät ole riittävän organisoituja pystyäkseen pitämään lupaavat pelaajat omissa riveissään. Nuoret lahjakkuudet lähtevät siksi etsimään parempaa ja vakaampaa tulevaisuutta muualta.

Seuratason lisäksi pelaajien liikkuminen vaikuttaa maajoukkueisiin.

– Maajoukkueet ovat kansan jalkapallotason kuvastin, ja sekä Brasilia että myös Argentiina ovat saaneet kunniaa aikaansaannoksistaan. Toisaalta taas laji on kehittynyt, ja olemme jääneet tässä kehityksessä ehkä vähän jälkeen muusta maailmasta. Meidän parhaat pelaajamme työskentelevät maailman parhaissa seuroissa eri puolilla, mutta luonnollisesti haluamme myös maajoukkueen olevan korkeimmalla mahdollisella tasolla.

Nuorena nimmariaan harjoitellut poika kasvoi tähdeksi, joka kyllästyi mediaan

Huhujen mukaan Alves päätti jo nuorena poikana, että hänestä tulee joskus kuuluisa. Hänen väitetään harjoitelleen nimikirjoitustaan tätä varten.

– Kyllä! Olin päättänyt, että minusta tulee joko kuuluisa muusikko tai kuuluisa jalkapalloilija, ja kummassakin hommassa nimikirjoituksia pitää jakaa. En tosin uskonut silloin, että asiat kääntyisivät näin hyvin. Unelmani olivat pienempiä.

– On tietenkin myös paljon asioita, joista en pidä nykyisessä asemassani. Laji sinänsä on mahtava, mutta sen ympärillä tapahtuu vähemmän miellyttäviä asioita, kuten sensaatiolehdistön touhut jotka vievät huomiota itse pääasiasta. Olemme koko ajan kuin myrskyn silmässä. Joskus uutisointi keskittyi siihen mitä tapahtui kentällä, nyt paljon enemmän kentän ulkopuolisiin asioihin.

– Olen vähän väsynyt tuohon puoleen julkisuudesta, siksi otan välillä myös yhteen tiedotusvälineitten edustajien kanssa. Puhun medialle mielelläni jalkapallosta, siitä mitä pelaajat tekevät kentällä. Pelaajat ansaitsevat elantonsa ja oikeutuksen asemaansa kentällä, eivät sen ulkopuolella. Mutta jos uskallan kiistellä median kanssa, sitä ei katsota hyvällä. Puhun kuitenkin aina suuni puhtaaksi. Olen vapaa mies ja vapaa sanomaan mielipiteeni.

Barcelonan jatkuvuus on sellaista josta haaveillaan

– Olemme nähneet viimeisen viiden-kuuden vuoden aikana uskomattoman version Barcelonan joukkueesta. Aina kun ihmiset ovat luulleet ettei menestys voi jatkua, olemme todistaneet luulon vääräksi. Tämän kaltainen jatkuvuus on sitä, mistä jalkapalloilija uransa suhteen haaveilee. Se on ainutlaatuista. Nille, jotka suhtautuvat aidon intohimoisesti jalkapalloon, Barca on ihailun arvoinen.

Puolustaja tietää paikkansa, ja ymmärtää median nostavan suurimmiksi tähdiksi pelaajia useimmiten kentän toisesta päästä.

– Ottaisin esimerkiksi joukkuetoverini Javier Mascheranon. Hän pelasi uskomattoman hienon maailmanmestaruusturnauksen Brasiliassa 2014. Hänet oltaisiin hyvin voitu valita koko turnauksen parhaaksi pelaajaksi, ellei hänen pelipaikkansa olisi puolustuksessa. Homma menee niin että ne joiden tehtävänä on katkoa, rikkoa vastustajan peliä, eivät omaa samanlaista painoarvoa mediassa kuin maaleja tekevät hyökkääjät.

– Itse olen aina tottunut tekemään kentällä sen mitä minulta pyydetään, ja mitä joukkuetoverini tarvitsevat minun tekevän. Barcelonassa me kaikki ajattelemme samalla tavoin, ja se on avaimemme menestykseen. Media valitkoon kenestä puhuu, mutta joukkueemme sisällä ei ole tilaa egoisimille. On vaikea työ koota näin monta huippua yhteen, ja saada kaikki toimimaan nöyrästi yhteisen tavoitteen puolesta. Siinä onnistuessamme olemme mielestäni hatun noston arvoisia.

Jalkapallon jälkeen ruokaa, musiikkia ja muotia

– Olen jo aiemmin luvannut, että urani jalkapalloilijana päättyy siellä missä se alkoikin, Bahiassa. Haluan näin kiittää niitä tahoja, jotka antoivat minulle mahdollisuuden luoda nimeä jalkapallomaailmassa. Haluan siirtyä lähtöpisteeseen ennen kuin lopetan, ja haluan sen tapahtuvan vaiheessa, jossa sekä minä että seura ja yleisö nautimme siitä. Lupaan pysyä kunnossa niin, etten palaa pettymyksenä, Alves nauraa.

– Nautin ruuasta, musiikista ja muodista, joten jalkapallouran loputtua haluan toimia jonkun niistä kanssa, tai ehkä jopa kaikkien niiden! Suhtaudun niihin intohimolla, ja haluan tehdä elämässäni ylipäänsä vain asioita, joihin minulla on todellista paloa. Jalkapallo on tietenkin yksi niistä asioista, mutta siitä eläkkeelle jäätyäni teen luultavasti muita asioita.

Lähde: FIFA