Mestarien liigan puheenaiheet: Vain suuria jäljellä

Mestarien liigan puolivälierät saatiin keskiviikkona pakettiin. Neljän joukkoon jatkavat Barcelona, Bayern München, Juventus ja Real Madrid. Mitä kaikkea välieristä jäi käteen?

Miksei Atlético prässännyt?

Nyt on kyseenalaistettava Diego Simeonen ottelusuunnitelma. Puolivälierien ensimmäisessä osaottelussa Realia vastaan Atlético oli avauspuoliskolla täysin purjeissa. Syy: Atleti ei prässännyt lainkaan ja antoi Realin hallita rauhassa palloa, jolloin Real pääsi organisoimaan hyökkäyksiään haluamallaan tavalla. Puoliajalla Simeone muutti Atletin pelaamista. Prässitaso nousi, ja joukkue pääsi paremmin peliin mukaan. Enää Real ei päässyt rauhassa kontrolloimaan peliä Atléticon kenttäpuoliskolla.

Ja nyt väliotsikon kysymykseen. Miksi ihmeessä Atlético ei prässännyt toisessa osaottelussa? Simeone tiesi vallan hyvin ennen peliä, että Realilta puuttuu keskikentältä Luka Modric ja hyökkäyksestä sekä Karim Benzema että Gareth Bale. Nyt olisi ollut erinomainen paikka hyödyntää korkeaa prässitasoa Realin pallollisesti heikompaa keskikenttää (Modric) ja pienempää vastahyökkäysuhkaa (Bale) vastaan. Mutta ei. Simeone valitsi passiivisen linjan.

Ennen peliä Cholo puhui siitä kuinka hienoja nämä pelit ovat, kun kuvaan astuvat pelko, paine ja vastaavat tekijät. Ottiko pelko yliotteen Simeonesta? Oli miten oli, keskiviikon ottelussa Atlético lähinnä odotti kuoliniskuaan. Lopulta se tuli vasta kaksi minuuttia ennen täyttä aikaa. Sillä ei ole merkitystä. Atlético ei montaa maalipaikkaa pystynyt itse luomaan. Rohkenen väittää, että Atleti kaatui Simeonen pelirohkeuden puutteeseen.

Lainamies Manchesterista pelasti Ancelottin

Puhutaan vielä hetki Madridin derbystä. Puolivälierien ainoan maalin viimeisteli Benzemaa tuurannut Javier Hernández. Maali teki hyvää monelle henkilölle. Luonnollisesti suurimman nautinnon osumasta sai Chicharito itse. Meksikolainen siirtyi kauden alussa Manchester Unitedista lainalle Realiin ehkä hieman sinisilmäisesti. Hernández saattoi luulla, että peliaikaa olisi luvassa enemmän kuin mitä sitä on todellisuudessa tullut.

Aiemmin keväällä Hernández kritisoi julkisesti Realin valmennusjohtoa, mutta keskiviikkona hän sai mahdollisuutensa. Itse asiassa Chicharito pelasi hyvin. Niin hyvin, että Carlo Ancelotti kehui häntä vuolaasti ottelun jälkeen. Ei mikään ihme, sillä Hernándezin maali saattoi pelastaa Ancelottin työpaikan. Ancelottin erottaminen olisi typerintä, mitä Realin puheenjohtaja Florentino Pérez voisi tehdä, mutta Florentino ei ole aiemminkaan tullut tunnetuksi järkevistä teoista. Pokaaliton kausi olisi voinut olla Florentinolle tarpeeksi hyvä tekosyy Ancelottin potkuille. Nyt Carletto saa todennäköisesti pitää työpaikkansa.

Barcelona ja Bayern loistovireessä

Juventus ja Real joutuivat tekemään täyden päivätyön välieräpaikkojensa eteen. Samaa ei voi sanoa Barcelonasta ja Bayernista. Barca ratkaisi otteluparinsa PSG:tä vastaan käytännössä jo ensimmäisessä osaottelussa. Bayern puolestaan joutui takamatkalta toiseen osaotteluun, mutta 6-1-voitto tiistaina ei jättänyt epäilyksiä.

Bayernin murskavoitto oli erityisen komea saavutus, kun otetaan huomioon joukkueen loukkaantumissuma. Vastaavasti Barcelona oli hämmentävän ylivoimainen miljoonamiehistä kasattua PSG:tä vastaan. Pariisilaiset kuitenkin pudottivat edellisellä kierroksella Valioliigan tämän kauden parhaan joukkueen Chelsean.

Kyllä Barcelona ja Bayern ovat lyötävissä, mutta se vaatii paljon. Molemmat joukkueet ovat tällä hetkellä erinomaisessa vireessä. Kummankaan kohdalla Mestarien liigan voitto ei olisi yllätys. Ei se tosin sitä ole muidenkaan välieräjoukkueiden suhteen, kuten alla olevasta viimeisestä pointista käy ilmi.

Vain suuria jäljellä

Kahdeksan joukossa oli vielä joukkueita Portugalista ja Ranskasta. Toki Porton ja Monacon kaltaiset joukkueet ovat isoja, mutta eivät kuitenkaan niitä kaikkein isoimpia. Neljän joukossa ei enää yhtään ”aika isoa” ole. Barcelona ja Real Madrid ovat vuosikymmenten ajan olleet sekä Espanjan että Euroopan mittakaavassa jättiläisiä. Bayern on lähestulkoon aina ollut Saksan suurin ja niin ikään Euroopan mittakaavassa jättiläinen. Samat sanat pätevät Juventukseen Italiassa.

Jokainen jäljellä olevista joukkueista on voittanut Mestarien liigan tai sitä edeltäneen Euroopan Cupin vähintään kahdesti. Real Madrid on voittotilaston kärjessä. 13 finaalipaikkaa on tuonut 10 mestaruutta, joista tuoreimman vuosi sitten. Bayern on tilastossa kolmantena. 10 loppuottelua ja viisi mestaruutta. Viimeisin vuodelta 2013. Barcelona löytyy listalta sijalta viisi. Katalaanit ovat yltäneet finaaliin seitsemän kertaa ja voittaneet turnauksen neljästi. Viimeksi Barca juhli Mestarien liigan voittoa vuonna 2011. Juventus on Barcan tavoin esiintynyt finaalissa seitsemän kertaa. Italialaiset ovat onnistuneet voittamaan turnauksen ”vain” kaksi kertaa, viimeksi vuonna 1996. Vanhan rouvan viimeisin finaaliesiintyminen on vuodelta 2003.

Historian valossa voidaan siis sanoa, että tämän vuoden voittaja – oli se mikä tahansa jäljellä olevasta nelikosta – ei ole yllättäjä. Jos joku joukkoon kuulumaton on valittava, se on Juventus. Barcelonaa, Bayernia ja Realia pidettiin turnauksen suurimpina mestarisuosikkeina jo syksyllä. Sikäli Juventus on ehkä se joukkue, jota kaikki muut toivovat vastustajakseen välierävaiheessa.